Oululainen Dalinda uskoo, että kaikella on tarkoituksensa, eikä koskaan saa luovuttaa. Tämän moton ansiosta nuori nainen elää nyt elämänsä onnellisinta aikaa.
Dalinda Luolamo ja hänen kaksoissisarensa syntyivät kaksi kuukautta etuajassa painaen ainoastaan maitopurkin verran. Keskosuudesta ja synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta johtuen Luolamolle diagnosoitiin CP-vamma, diplegia spastica, joka hänen kohdallaan tarkoittaa lähinnä alaraajojen jäykkyyttä ja liitännäisongelmina ilmenneitä vaikeuksia näön käytön ja oppimisen kanssa.
Lapsuudessa Luolamolle kerrottiin, ettei hän koskaan tulisi seisomaan ilman tukea. Fysioterapian ansiosta asia on tällä hetkellä täysin päinvastainen. Nainen kävelee, ratsastaa, harrastaa agilitya ja treenaa kuntosalilla kuin kuka tahansa nuori nainen – usein jopa kovempaakin.
Virkeyttä, pituutta ja hyvää oloa
Kun fysioterapia oli passiivisempaa eikä omasta kunnosta huolehtiminen kiinnostanut, Luolamo oli sidottuna pyörätuoliinsa. Fysioterapeutti sai kuitenkin innostettua naisen mukaan kuntoilun maailmaan luoden uskoa, että hän kyllä pystyy, jos vain jaksaa yrittää. Nykyisin Luolamo kuntoilee kolmesta viiteen kertaa viikossa, kaksi kertaa yhdessä fysioterapeutin kanssa, loput kerrat itsenäisesti omalla ajalla.
– Fysioterapeuttini kanssa teemme kuntosaliharjoitteita, aivan kuten pystyssä olevatkin kuntoilijat, eli harjoitamme lihaskuntoa omasta fiiliksestä ja edellisistä treeneistä riippuen, nainen kertoo treeneistään.
Naisen elämässä treenit ja vapaa-aika ovat tasapainossa.
Luolamon kuntosalitreeneihin kuuluvat niin kevennetyt leuanvedot, jalkaprässit, punnerrukset, pallonheitot, pystypunnerrukset kuin lankutkin. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa pyörätuolikelauslenkkejä, pyöräilyä, kävelyä ja ratsastusta.
– Kotona hypin satunnaisesti trampoliinilla ja teen sohvalta seisomaan nousuja, jotka ovat kehittäneet tasapainoani niin, että olen pystynyt harjoittelemaan ilman tukea seisomista, mikä ei ole ennen onnistunut lainkaan!
Nainen kertoo liikunnan tuoneen hänen elämäänsä etenkin virkeyttä ja ateriarytmin parantumista. Ryhdin parantumisen myötä myös naisen pituus on myös kasvanut useammalla sentillä.
Omilla valinnoilla suuri merkitys
Omien rajojen ylittäminen, toiset liikuntarajoitteiset, ennakkoluulojen kumoaminen ja ajatus siitä, kuinka paljon omat valinnat vaikuttavat elämänlaatuun, motivoivat Luolamoa liikkumaan. Hän haluaa varmistaa, että on tehnyt kaikkensa oman tilanteensa parantamiseksi.
– Ajattelen mielessäni, että voisin hyvin olla ihan eri tilanteessa kuin missä nyt olen pelkästään omien valintojeni takia. Voisin olla ylipainoinen, liikkumaton tai täysin toisista riippuvainen ihminen.
– Minun vammani ei koskaan parane eikä poistu, mutta se ei myöskään pahene. Mutta fyysinen kunto paranee kovalla työllä ja tuskaisilla treeneillä aivan samalla tavalla kuin muillakin, Luolamo toteaa.
Vaikka nainen joutuu tekemään kovemmin töitä jotta saisi lihaksensa liikkumaan oikein, se ei ole mahdotonta. Haasteellisuus onkin yksi syy siihen, miksi nainen rakastaa treenaamista niin paljon.
Tulevaisuudessa nainen toivoo, että voisi luopua pyörätuolin käytöstä kokonaan.
Suurimmaksi toiveekseen ja tavoitteekseen Luolamo mainitsee pyörätuolista luopumisen. Vaikka hän ei osaa sanoa kuinka kaukana tavoite siintää, se on unelma, ja sitä kohti hän tähtää. Muut haaveet ovat taatusti samoja, kuin muilla saman ikäisillä naisilla; työpaikka, parisuhde ja perhe.
– Haluaisin myös päästä hyppäämään laskuvarjolla joku päivä, mutta on vielä selvityksen alla, pystynkö tekemään niin vammani vuoksi.
Tavallista nuoren naisen elämää
Kerrostalokaksiossa yhdessä Martta-koiransa kanssa asuva Luolamo kertoo olevansa onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tästä hän kiittää lähipiiriään, joiden tuella on ollut matkan varrella suuri merkitys.
– Uskon, että kaikki johtuu juuri tästä liikunnan tuomasta ilosta ja siitä, että miten olen saanut kehitettyä itseäni. Olen myös peruspositiivinen ihminen, joten mukaudun tilanteeseen kuin tilanteeseen, joten kyllä, olen onnellinen, Luolamo toteaa.
Naisen elämä ei suinkaan ole pelkkää treenaamista, vaan Luolamo kertoo käyvänsä baareissa ja elävänsä elämäänsä aivan kuten kaikki muutkin.
– Itse asiassa olen havainnut sen hyväksi, kun muutaman viinilasin tai siiderin jälkeen saan ottaa oman jakkaran baariin mukaan, ei tarvitse hoiperrella pystyssä kulkevien seassa, vaan on aina jakkara pepun alla, Luolamo nauraa.
Dalindan kuulumisia voit seurata Tuoliapina-blogista.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.