Paholaisen juna kuljettaa kohti parempaa elämää, mutta matka ei ole helppo. Osa matkustajista ei pääse koskaan perille.
Paholaisen junassa naisia raiskataan, ihmisiä tapetaan, viranomainen voi napata milloin tahansa, jengiläiset ja köyhät matkustavat yhdessä. Nukkua tai luottaa ei kannata.
Suomalaistoimittaja Maija Salmi asui siirtolaisten turvakodeissa junan reitin varrella ja haastatteli siirtolaista heidän matkastaan.
Hän matkusti itse pääasiassa bussilla, sillä junaan ei kannattanut nousta. Junan matkustajista lähes kaikki ovat miehiä, ja mukaan mahtuu monenlaisia rikollisia. Monet junaan uskaltautuneet naiset raiskataan.
– Olisin todennäköisesti saanut poliisin suojelua toimittajalle, mutta olisin vaarantanut siirtolaiset, hän kertoo MTV:n Huomenta Suomessa.
– Junamatka myös maksaa noin sata dollaria pysäkin väliltä. Se ei suinkaan ole ilmainen, kuten useat luulevat, vaan jengit ja viranomaiset kiristävät sillä siirtolaisilta rahaa.
Vammautumisia ja kuolemia
"Paholaisen juna" kulkee Etelä-Meksikosta Yhdysvaltoihin, ja sen matka kestää yli kolme viikkoa. Matkustajat ovat suurin osa siirtolaisia Guatemalasta, Hondurasista ja El Salvadorista. Laittomia matkustajia on noin puoli miljoonaa vuosittain.
Ihmiset pakenevat köyhyyttä ja väkivaltaa ja etsivät parempaa elämää, kertoo Maija Salmi.
Siirtolaiset hyppäävät tavarajunan katolle ja matkustavat siellä.
– Meksikossa on paljon siirtolaisia, jotka ovat pudonneet junasta ja vammautuneet pysyvästi.
Ilman henkilöllisyyspapereita matkustavat siirtolaiset ovat helppoa riistaa rikollisliigoille, jotka vievät siirtolaisten rahat – pahimmassa tapauksessa myös hengen.
Vuonna 2010 eräs jengi tappoi 72 kidnapattua siirtolaista kerralla. Myös matkustajien sukulaisia uhkaillaan.
Myös viranomaiset ovat uhkana. Rajan vartiointi ei ole onnistunut tuomaan suojelua siirtolaisille, päinvastoin.
– Viranomaiset jahtaavat siirtolaisia. He pahoinpitelevät, ryöstävät ja kiristävät siirtolaisia. Siirtolaisen ja viranomaisen tapaaminen on hyvin samanlainen kohtaaminen kuin jos siirtolainen tapaisi jengiläisen, Salmi kuvailee.
Selfieitä jengiläisten kanssa
Salmi kohtasi matkallaan hyvin erilaisia ihmisiä. Mieleen jäi esimerkiksi kohtaaminen kahden raavaan jengiläisen kanssa.
– Menin sinne, missä siirtolaiset nukkuvat sillan alla. He odottavat siellä junaa, johon hypätä. Jengiläiset sanoivat heti, että tänne et tule etkä kuvaa ainakaan meitä. Sanoin kuvaavani vain siirtolaisia. He siinä katselivat ja hetken päästä kysyivät, että saavatko he ottaa kuvia kanssani. Vastasin, että ottakaa vain kunhan vastaatte kysymyksiini, ja poseerasin kuin malli näiden jengiläisten kanssa, hän kertoo.
Meksikossa on paljon siirtolaisia, joiden vanhemmat ovat lähteneet Yhdysvaltoihin ja jättäneet lapset jollekin sukulaiselle. Sukulaiset eivät pysty huolehtimaan kaikista, ja muutenkin teini-ikäisiä pidetään jo aikuisina.
Hän myöntää myös auttaneensa kahta nuorta poikaa, jotka olivat jäämässä viranomaisten haaviin Meksikossa. Viranomaiset tekevät busseihin iskuja, joissa he etsivät laittomia siirtolaisia.
– Samassa bussissa kanssani oli kaksi nuorta ilmeisesti guatemaalaista poikaa ja samassa tuli tällainen isku. Bussi pysähtyi, ja poliisi tuli sisälle taskulampun kanssa. Hän alkoi etsiä penkkien alta ja muualta näitä siirtolaisia.
Maija Salmi laittoi itsensä peliin ajattelematta sen enempää.
– Istuin ihan takana ja tiesin, että jos poliisi huomaisi pojat, he lähtisivät heti viranomaisten mukaan. Toimin vaiston varassa ja sanoin pojille, että hypätkää tänne taakseni ja laiton peiton heidän päälleen. Kun poliisi tuli kohdalleni, näytin vain omaa Suomen passiani. Pojat selvisivät.
Salmen kertoo, että kohtaamiset siirtolaisten kanssa tuo mukanaan sen, että näiden ihmisten elämää alkaa elää heidän kanssaan ja alkaa tuntea sellaista empatiaa ja inhimillisyyttä, jota ei voi vain ohittaa.