Suomalainen huippu-urheilu on nollapisteessä ja tarvitsee uuden alun, kuusi suomalaista urheiluvaikuttajaa linjaa kirjelmässä, jonka ovat allekirjoittaneet Sami Itani, Valentin Kononen, Kati Lehtonen, Karl-Erik Michelsen, Jarmo Mäkelä ja Anu Nieminen. Kuusikosta jokaisella on monipuolinen tausta suomalaisessa urheilussa.
Suomalaisen huippu-urheilun tila ja urheilujohtaminen ovat puhuttaneet viime vuosina ja erityisesti sen jälkeen, kun Suomi jäi historiallisesti mitalitta heinä-elokuun taitteessa järjestetyissä Pariisin olympialaisissa.
Itani, Kononen, Lehtonen, Michelsen, Mäkelä ja Nieminen ehdottavat rajuja muutoksia suomalaiseen huippu-urheilujärjestelmään. He alleviivaavat sitä, etteivät huippu-urheilun ja urheilijoiden suorituskyky ja taso Suomessa vastaa globaalin huippu-urheilun vaatimuksia.
– Ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi on erityisesti viimeisen 15 vuoden aikana haettu monella eri tavalla. Samaan aikaan huippu-urheilulle kohdennettu suora julkinen tuki on kasvanut kahdeksasta 25 miljoonaan euroon. Sijoituksemme kansainvälistä urheilua mittaavissa ranking-tilastoissa on kuitenkin tällä hetkellä heikompi kuin huippu-urheilun muutosprosessin (Humu) alussa vuonna 2009.
Pikkulajeissa huipulla
Kuusikon mukaan Suomi on onnistunut säilyttämään korkean kansainvälisen tason tai nousemaan sille esimerkiksi jääkiekossa, hiihdossa, cheerleadingissa, salibandyssä, moottoriurheilussa ja paraurheilussa.
– Lisäksi yksittäiset urheilijat ovat luoneet uraa huipputason kansainvälisissä ammattilaisjoukkueissa. Nämä menestystarinat ovat hämärtäneet kuvaa suomalaisen huippu-urheilun todellisesta kokonaistasosta.
Kirjelmässä nostettiin esiin opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2022 tilaama ulkoinen arviointi huippu-urheilusta.
– Siihen liitettiin myös kansainvälisten asiantuntijoiden analyysi, joka perustui laajaan haastatteluaineistoon. Edellä mainitut arvioinnit sekä arjessa nähdyt ja koetut havainnot ovat osoittaneet, että huippu-urheilun nykytilanteeseen johtaneita tekijöitä ovat muun muassa johtamisongelmat, ristikkäiset intressit ja valtapelit, yleinen vaatimustason lasku, kyvyttömyys implementoida politiikkatoimia sekä puutteellinen palautejärjestelmä. Kasvualustan edellä mainituille tekijöille on luonut urheilutoimijoiden epärehellisyys ja kyvyttömyys tunnustaa tosiasiat.
Leveämmät hartiat
Suomen olympiakomitea on ollut myllerryksessä Pariisin kesäkisojen jälkeen. Matti Heikkinen ja Leena Paavolainen siirrettiin sivuun huippu-urheiluyksikön johdosta syyskuussa. Vain päiviä tämän jälkeen Jan Vapaavuori ilmoitti, ettei hän hae toista kautta puheenjohtajana. Puheenjohtaja valitaan marraskuun lopussa. Toistaiseksi kisaan on ilmoittautunut vain Tapio Korjus.
Itanilla, Konosella, Lehtosella, Michelsenillä, Mäkelällä ja Niemisellä on radikaali ratkaisu siihen, miten huippu-urheilua pitäisi jatkossa organisoida.
– Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön toimintamalli ei ole jatkossa paras ratkaisu kansainvälisen huipputason saavuttamiseksi. Kokonaisjohtaminen tarvitsee nykyistä ry-pohjaista hallintomallia leveämmät hartiat, koska huippu-urheilun toimijakenttä on alati laajentuva organisatorinen ja hallinnollinen kokonaisuus.
– Muutoksen myötä opetus- ja kulttuuriministeriö saa tuekseen uuden huippu-urheilun asiantuntijaelimen. Sen tehtävänä on ohjata huippu-urheilun julkinen rahoitus globaalin huippu-urheilun tulos- ja vaatimustason mukaiseen valmentautumiseen.
Tehostus ja tulosvastuu
Kuusikon mukaan kansainvälisellä huipulla olevien urheilijoiden päivittäisvalmennusta on tehostettava ja huippu-urheilutoimijoille asetettava mitattavat, globaalin huippu-urheilun vaatimustason mukaiset tavoitteet. Niitä on seurattava tulosperusteisesti. Sama koskee lajiliittoja ja niiden huippu-urheilutoimintaa.
– Asiantuntijaelin ei saa olla hallinnollisesti, taloudellisesti tai puoluepoliittisesti sidoksissa rahoitettaviin kohteisiin eikä sitä valita parlamentaarisesti. Sen asiantuntemuksen on oltava laaja-alaista huomioiden myös kansainvälinen osaaminen. Ratkaisulla katkaistaan jäsenyyksiin ja eri edunsaajarooleihin liittyvät intressit, jotka sekoittavat nykyisessä mallissa huippu-urheilun kannalta vaikuttavimpia päätöksiä.
– Olympiakomitean vastuulle jää jatkossa huippu-urheilun viitekehyksessä olympialiikkeen edunvalvonta sekä kansallisen ja huipulle tähtäävän kansainvälisen urheilutoiminnan toteuttaminen yhdessä seurojen, liittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten kanssa.