Pekka Rinteeltä tarina Floridasta, postimiehestä ja vuodesta 1996: 13-vuotias suomalainen tuli ikionnelliseksi – ja mitä vielä tapahtuikaan

Upeat tarinat eivät olisi niin puhuttelevia ilman alkua. Jokin teko, ajatus tai hetki on käynnistänyt kehityskulun, joka on huipentunut pitkän polun jälkeen tavalla, josta pystyi janan alussa vain unelmoimaan. Uransa juuri päättänyt Pekka Rinne ajoittaa jääkiekkotarinansa voimallisen alkuvaiheen sysäyksen vuoteen 1996.

– Jossain Sunrisessa Floridassa kauan sitten vuonna 1996 oli postimies, Rinne kertoo The Players' Tribunessa.

– Ja hänen postisäkissään, satojen ja satojen kirjekuorien joukossa, oli kirje – minulta.

Rinne oli lähettänyt tuon kirjeen suosikkimaalivahdilleen John Vanbiesbrouckille. Rinne kertoo olleensa tuolloin, 13-vuotiaana, ”aika pakkomielteinen” kyseisestä Florida Panthersin veräjää vartioineesta yhdysvaltalaisesta.

– Lähetin hänelle kirjeitä, kortteja ja kuvia ja kaikenlaista materiaalia. Ja hän palautti ne aina nimikirjoituksensa kera. Minulle, pitkälle ja laihalle katulätkämaalivahdille Suomen Kempeleestä se oli siistein juttu maailmassa.

Kun Rinne sai 8 000 kilometrin päästäkin joka kerta kirjeen takaisin, hän koki olleensa pieni osa Panthersin Stanley Cup -finaaleihin jatkunutta matkaa. Sytykettä saanut suomalaispoika matki Vanbiesbrouckin torjuntoja kaveriensa kanssa ja laski tunteja sunnuntaiaamuun, jolloin tuli puolituntinen NHL:n koostelähetys.

 – Ja annoin itseni unelmoida, että ehkä, ehkä jonain päivänä pelaisin Stanley Cupista, kuten John.

Se oli Rinteen mukaan tavallaan hänen matkansa alku. Tuo matka antoi enemmän kuin Rinne uskalsi koskaan toivoakaan.

Rinne torjui pitkän uran NHL:ssä, jonka aikana hän pelasi, Vanbiesbrouckin tavoin, Stanley Cup -finaaleissa. Rinteellä tuo tapahtui kaudella 2016–17, jolloin hänen edustamansa Nashville Predators taipui finaalisarjassa Pittsburgh Penguinsille voitoin 2–4.

Seuraavan kauden päätteeksi Rinne valittiin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi.

Se nuori kempeleläispoika olisi ollut ikionnellinen. Tai niinhän se oli silloinkin.

Lue myös:

    Uusimmat