Aiemmin yleisin sairausloman ja työkyvyttömyyseläkkeen olivat selkäkivut. Nyt niiden rinnalle ja jo ohikin ovat nousseet mielenterveyden ongelmat. Samaan aikaan työn luonne on muuttunut yhä enemmän fyysisestä ponnistelusta tiedon prosessointiin eli aineettomaan toimintaan.
Ei siis ole ihme, että myös sairastaminen on siirtynyt ruumiista mieleen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Pekka Sauri.
Vedin taannoin kuudentoista vuoden ajan radiossa Yölinja-kontaktiohjelmaa – ensin Radio Cityssä ja viimeiset vuodet Ylen Radio Suomessa. Kävin yhteensä yli 12 000 keskustelua akuuteissa tai kroonisissa kriisitilanteissa olevien ihmisten kanssa.
Ohjelma lopetettiin marraskuussa 2002, mutta ei mene päivää, ettei joku tule siitä puhumaan. Muutama vuosi sitten tuntematon henkilö pysäytti Aleksanterinkadulla ja pyyteli anteeksi, ettei ollut ”viime aikoina” ehtinyt kuunnella lähetystä. Vapahdin hänet tästä syyllisyydestä.
Leimautumisen pelko elää
Se oli silloin, nyt on nyt. Alkuviikosta uutisoitiin, että sairauslomien yleisin syy on mielenterveysongelmat.
Psyykkisistä syistä johtuvat sairauslomat ovat lisääntyneet yli viisikymmentä prosenttia viimeisen kolmen vuoden aikana. Haavoittuvimpia ovat nuoret aikuiset. Masennus on mielenterveyden ongelmista yleisin.
Viisikymmentä prosenttia.
Onko kyse siitä, että masennuksesta – ja ylipäätään mielenterveyden ongelmista – on nykyään lupa puhua ääneen vai siitä, että masennus on oikeasti lisääntynyt?
Kysymys on vaikea. Käsittääkseni vastaus on sekä että. Masennus ei enää ole samanlainen tabu kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Miestenkin on nyt mahdollista puhua masennuksestaan ilman, että se pitää naamioida epämääräisiksi selkäkivuiksi, päänsäryksi tai työuupumukseksi.
Tämä on varmasti helpottanut masennuksen tunnistamista ja asianmukaisen hoidon piiriin pääsyä. Leimautumisen, stigman vähentämiseksi on silti vielä paljon tekemistä.
Myös itsemurhien määrä on miltei puolittunut 1990-luvun alusta lähtien. Veikkaukseni on, että samalla vuosikymmenellä käyttöön tulleet mielialalääkkeet ovat parantaneet tilannetta.
Viimeisten tilastojen mukaan itsemurhien määrä on taas kääntynyt nousuun, mutta pitkä trendi on selkeä.
Sairastaminen siirtynyt ruumiista mieleen
Mutta jos masennus on oikeasti lisääntynyt, mistä se johtuu?
Aiemmin yleisin sairausloman ja työkyvyttömyyseläkkeen syy oli ”tuki- ja liikuntaelinten sairaudet” eli pääasiassa selkäkivut. Nyt niiden rinnalle ja jo ohikin ovat nousseet mielenterveyden ongelmat.
Samaan aikaan työn luonne on muuttunut yhä enemmän fyysisestä ponnistelusta tiedon prosessointiin eli aineettomaan toimintaan.
Ei ole järin suuri ihme, että myös sairastaminen on siirtynyt ruumiista mieleen. Samaan aikaan tietoisuuteemme tulevien ärsykkeiden – uutisten, viestien, sosiaalisen median – määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että työssä ja elämässä onnistumisemme kriteerit ovat laajentuneet lähipiiristä globaaleiksi.
Tämä puolestaan johtaa helposti jatkuvaan riittämättömyyden tunteeseen tai suoranaiseen huijarisyndroomaan: jonakin päivänä paljastuu, etten olekaan niin osaava ja pätevä kuin pitäisi, ja se päivä on yhä lähempänä. Syyllisyys ja häpeä vaanivat kaiken aikaa seuraavan kulman takana.
Vertaistukea voi antaa jokainen
Masennus ei yleensä näy päälle. Kadulla tulee vastaan ryhdikkäitä, asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä, jotka pitävät arkeaan pystyssä tahdonvoimalla ja velvollisuudentunnolla.
Viime tiistaina maan hallitukselle luovutettiin asiantuntijaryhmän valmistelema Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030. Sopii todella toivoa, että strategian toimenpiteet toteutuvat.
Sitä odotellessa yrittäkäämme parantaa vertaistukea: masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivää helpottaa jo tieto siitä, että kärsiviä on paljon muitakin ja että mielenterveyden ongelmat eivät leimaa ihmistä epänormaaliksi tai poikkeavaksi.
Et ole hullu.
Pekka Sauri
Kirjoittaja on työelämäprofessori Helsingin yliopistossa.