Analyysi: Yhteiskunnassamme on synkkä ongelma, joka on pakko ratkaista – muuten hintalappua ei uskalla edes ajatella

Yksinäisyys on jättimäinen kansanterveydellinen ongelma. Kyse ei ole vain yksinäisyyden aiheuttamasta mielipahasta, vaan tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että toisen ihmisen läheisyys vaikuttaa meihin ihan fyysisellä tasolla tervehdyttävästi.  

Lue myös: Yksinäisyys on maailmanlaajuinen terveysongelma – vaikutuksia jopa aivojen kokoon

Toisinpäin ajateltuna –  näyttää hyvinkin selvältä, että yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytymisen yltyvä epidemia tekee meistä sairaita ja on vaarallisempaa jopa kuin tupakointi tai liikunnan puute. Vuonna 2015 Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti Yksinäisyysfoorumin, jonka tarkoituksena oli tuoda yksinäisyys, jo tuolloin vakava yhteiskunnallinen ongelma näkyväksi. Tuolloinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty jätti viestin tulevalle hallitukselle:

– Yksinäisyyden vähentäminen on otettava seuraavan hallituskauden kärkihankkeeksi, ja ensi vaalikaudella on järjestettävä Yksinäisyysfoorumi II, lausui Räty tuolloin.

Nyt on meneillään kolmas hallitus tuon vetoomuksen jälkeen. Mistä johtuu, että yksinäisyyteen puuttuminen ei ole vieläkään prioriteettilistalla ensimmäisenä kun mietitään leikkauksia tai uusia järjestelyjä jo valmiiksi monimutkaiseen sote-himmeliin? Yhteisöllisyyden rapautumisesta johtuvien ongelmien kanssa kun ovat tekemisissä kaikki, niin potilaita hoitavat lääkärit kuin lapsien kanssa töitä tekevät opettajatkin. 

Lue myös: Mielenterveys maksaa Suomelle 11 miljardia euroa vuodessa – "Säästöt eivät synny leikkaamalla"

Yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden vaarat ovat olleet tiedossa jo kauan ennen koronaa, joka eristi meitä järjestelmällisesti muutaman vuoden ajan yhä vain syvemmin. Yksinäisyys ja sen aiheuttamat vaikutukset niin terveyteen kuin yhteiskuntaankin tuntuu olevan aihe, joka on helpompi lakaista maton alle kuin ratkaista.

Lähdin siis kirjoittamaan aiheesta artikkelia, mutta mitä pidemmälle taustatutkimuksissani etenin, sitä laajemmalle rakenteisiin ongelman lonkerot tuntuivat ulottuvan ja lamaannuin itsekin. Selvisi, että ongelma ja sen ratkaisun avaimet ovat niin monisyisiä, että en enää tiedä onko sen suuren rakenteellisen muutoksen esteenä me ihmiset vai yhteiskunta, jossa elämme. Vai molemmat?  

Yksinäisyyden hinta terveydenhuollolle pimennossa  

Artikkelin taustatyötä tehdessäni huomasin, että Suomessa ei ole saatavilla edes arviota siitä kuinka paljon yksinäisyys maksaa esimerkiksi terveydenhuoltokuluina. Kuitenkin se tutkimusten mukaan on suuri uhka terveydelle ja mikäli muiden maiden arvioita katsoo, sen olettaisi olevan aikamoinen taloudellinen rasite myös Suomen terveydenhuollolle.  

Hollannissa yksinäisyyden ylimääräinen kustannus terveydenhuollossa on noin 2 miljardia euroa vuodessa, Espanjassa noin 6,1 miljardia ja Yhdysvalloissa huimat noin 960 miljardia vuodessa. Kulujen arviointia ymmärrettävästi vaikeuttaa yksinäisyyden epäsuora vaikutus, yksinäisyys kun ei itsessään ole kuluja aiheuttava sairaus.  

Lue myös: Yksinäisyys heijastuu sote-palveluiden käyttöön iäkkäillä kotihoidon asiakkailla

Emil Salovuori, yksinäisyyden vähentämiseen pyrkivän Lähde-verkoston perustajakertoo suomalaisten laskelmien olevan tekeillä, mutta painottaa, että yksinäisyyden hinnan laskeminen on monimutkaista ja tulee tehdä huolella.

– Siinä täytyy ymmärtää ilmiöiden välisiä vaikutusketjuja ja mihin kaikkiin yksinäisyys vaikuttaa, Salovuori selventää.

Kun mietitään leikkauksia ja säästöjä yhä vain huonommin voivan kansan huollosta, luulisi olevan tärkeää tietää mikä kaikki kasvaviin kuluihin vaikuttaa.

Salovuoren mukaan niitä toivottuja säästöjä voitaisiin saada, kun hyvinvointi- ja terveyshaasteita katsottaisiin enemmän toisiinsa vaikuttavina ilmiöinä, jolloin voidaan keskittyä paremmin vaikutusketjujen alkupäässä oleviin juurisyihin.

– Tarvitaan pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta, joka ei keskity vain tulipalojen sammutteluun ja oireiden hoitamiseen, vaan syiden ratkaisemiseen yhteisvoimin. Sen eteen töitä tehdään nyt Suomessa.

Ihmisyyden ydin unohdettu

Yksinäisyysepidemian taustalla vaikuttaa nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri, joka vie ihmisiä yhä vain kauemmas toisistaan. Jos mietitään historian pidempää kaarta, aiemmin ihmiselle yhteisö on ollut elinehto, mutta ihmisten ei enää tarvitse miettiä yhteisöllisyyttä selviytymisen kautta.

Salovuoren mukaan nykyisin ihmisten toimintaa ohjaa paljon oman hyvinvoinnin maksimointi, jossa hyvien yhteisöjen roolia sen mahdollistajana ei ehkä tunnisteta riittävästi.

Lue myös: "Yksinäisyys on kasvamassa epidemian lailla"

– Maailma on muuttunut, mutta ihmisten perustarpeet eivät. Tämä ristiriita aiheuttaa pahoinvointia, sillä meillä on niin syvä tarve olla tärkeä osa laumaa ja tulla nähdyksi, Salovuori painottaa

Syitä tähän kaikkeen voi hakea varmasti sosiaalisesta mediasta, kiristyneestä työtahdista tai taloudellisesta ahdingosta, ja jokainen niistä myötävaikuttaa tähän, mutta ongelman ydin on syvemmällä.

Ihmiset tuntuvat unohtaneen ihmisyyden ytimen. Jo analyyttisen psykologian perustaja C.G.Jung kirjoitti 1900-luvun alkupuolella modernin ihmisen kärsivän ”vaistojen kutistumisesta” ja tämän johtavan erilaisiin sairauksiin. Tilanne ei tuosta mitä luultavimmin ainakaan ole helpottanut.

Ihmiset ovat ytimeltään laumaeläimiä ja tarvitsevat edelleen toisiaan pysyäkseen hengissä ja terveenä. Nykytiede pystyy tämän osoittamaan, mutta arvomaailman muutokseen on vielä matkaa.  

Seuraavaan hallitukseen yksinäisyysministeri?

Muiden kansanterveydellisten riskitekijöiden vaaroista muistutellaan eri tavoin lähes päivittäin ja joka puolella. Tupakoinnin kieltäviin kyltteihin törmää jatkuvasti ja liikkumaan kannustetaan erilaisin etusetelein ja kannustimin. Yksinäisyyden vaaroista kertovat julisteet tai sen vähentämiseen liittyvät kehoitukset loistavat poissaolollaan.

Lue myös: Koronapandemia kolhaisi ihmissuhteita: Professori nimeää merkittävimmät vaikutukset

Paljon on yksinäisyyden poistamiseksi tehty järjestöjen ja muiden toimijoiden osalta, on kaveritoimintaa, yhteisöllisyyteen pyrkiviä tapahtumia ja auttavia puhelimia. Jotta sosiaalisen erkaantumisen kaltaiseen monisyiseen ongelmaan voidaan puuttua, tarvitaan kuitenkin paljon laajempi ja korkeamman tason yhteinen tavoite.

Joissain maissa yksinäisyyden kansanterveydelliseen uhkaan on herätty jo hallinnon tasolla, esimerkiksi Japanissa ja Iso-Britanniassa hallitukseen on nimetty yksinäisyysministerit, joiden tehtävänä on varmistaa, että yksinäisyys pysyy agendalla päätöksenteossa. Japanissa viraa pitää tällä hetkellä Ayuko Kato ja Britanniassa Rishi Sunakin konservatiivihallituksen aikana virassa oli Stuart Andrew. Keir Starmerin hallituksen yksinäisyysministeristä ei löytynyt mainintaa, tuskin kuitenkaan ongelman ratkeamisen ja viran tarpeettomaksi muuttumisen takia.

Sosiaalinen yhteisö ihmiselle ydintarve

Kun kysymys on näin suuresta ja kulttuurin juuriin ulottuvasta rakenteellisesta ongelmasta, sitä helposti lamaantuu sen mahdottomuuden alle ja siirtää sen pois mielestä, niin päättäjät kuin kansalaisetkin. Näin melkein kävi minullekin toimittajana. 

Tutkijoiden ja asiantuntijoiden viesti päättäjille onkin, että yksinäisyyttä ja alettaisi pohtia syvemmin ja alettaisi tunnistaa kuinka merkittävä tekijä se on meidän kaikkien hyvinvoinnille. Se on ihmisten ydintarve siinä missä ruoka ja unikin.

Lue myös: Koulukiusaaminen lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä – toimi näin, jos lapsi kertoo kiusaamisesta

– Tähän pystymme vaikuttamaan yhteisillä ponnisteluilla. Paljon tehdään jo hyvää työtä teeman äärellä, joten nyt täytyy tunnistaa myös ne vaikuttavimmat keinot, joissa voimme onnistua vain voimia yhdistämällä. Pitää käydä yhteiskunnallista keskustelua siitä kuinka tärkeitä yhteisöt ovat meille. Se on hyvä alku yleisen asenneilmapiirin vahvistamisessa, Salovuori painottaa.

Täysin ei kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että yksinäisyyden ratkaiseminen on valtioiden johdon vastuulla. Ongelma on ihan meidän kaikkien. Yksilö pystyy tekemään paljon omassa arjessaan ja yhteisössään. Miten? Aloita nyt vaikka viemällä naapurin iäkkäälle herralle kahvipaketti ja sano hei rappukäytävässä vastaantulijalle. Pienikin askel on alku toisesta välittämiseen.

Samalla saattaa jopa itsekin voida paremmin. Yhteisöllisyyden lisääminen ja yksinäisyyden vähentäminen kun ei ole pelkästään hyvän tekemistä muille. Se lisää hyvinvointia myös tekijälle itselleen. Tämänkin osoittaa useampi tutkimus, joiden mukaan onnellisuutta lisää eniten toisten ihmisten auttaminen.

Tilanne ei siis ole toivoton, vaikka se siltä voi vaikuttaa.

–  Meillä on näkymä muutokseen ja onnistumisen elementit ulottuvillamme, mutta se tulee vaatimaan pitkäjänteistä työtä. Se ei ole ongelma, sillä motivaatiota tämän ratkaisemiseen on laajasti havaittavissa, kertoo Salovuori.

Loppuun voinee todeta, että Malcom X oli oikeilla jäljillä sanoessaan, että: “When "I" is replaced by "we", Illness becomes Wellness.” (Vapaasti käännettynä: Kun minusta tulee me, sairaus muuttuu terveydeksi). 

Lue myös: Yksinäisyys piinaa miehiä, mutta avuntarvetta voi olla hankala myöntää – yksi asia olisi "ensisijaisen tärkeää"