Pete Poskiparta kertoo, millainen helvetti koronakriisi on ollut kulttuurialan tekijöille – "Yhtäkkiä minusta tulikin turhimmista turhin"

Koronakriisi on koetellut mentalisti Pete Poskipartaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Hän kertoo avoimessa haastattelussa MTV Uutisille, millaisesta epävarmuudesta hän ja kollegansa ovat kärsineet koronapandemian aikana. 

Oli torstai 12. maaliskuuta 2020. Pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmoitti hallituksen tiedotustilaisuudessa, että kaikki yli 500 hengen yleisötapahtumat perutaan toukokuun loppuun saakka.

Kansainvälisesti palkittu mentalisti Pete Poskiparta muistaa tuon torstain kirkkaana. Hän tiesi heti, ettei tapahtumien peruuntumiset jäisi vain siihen.

– Sitten tuli pikimusta perjantai, jonka jälkeen alettiin perua lisää tapahtumia. Sähköposti lauloi, kuin olisi pikkujouluaika, mutta otsikkona oli kaikissa peruutus tai siirto, Poskiparta muistelee vuoden takaisia tapahtumia.

Soitto pankkiin, hetkessä kymmeniä tuhansia takkiin

Se oli kuin matto olisi kiskaistu voimalla jalkojen alta: Vain hetkessä useiden kuukausien työt haihtuivat kuin tuhka tuuleen. 

Edessä oli pitkä kevät, ja tyhjää kalenteria täytti vain sietämätön epävarmuus ja tietämättömyys tulevasta. 

– Ensimmäisenä piti ottaa tietysti yhteyttä pankkiin ja ruveta kyselemään, voisiko saada lainanlyhennyksiin hieman helpotusta.

Poskiparta ei ole pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, kuinka monta keikkaa on peruuntunut ja kuinka moni euro on jäänyt ansaitsematta koronaviruksen vuoksi. Luvut ovat kuitenkin mittavat karkeastikin arvioituina. 

– Puhutaan kymmenistä keikoista ja kymmenistä tuhansista euroista, hän summaa.  

Koronaviruksen toinen aalto toi kestämättömän kovat rajoitukset

Kesällä koronaviruspandemian synkistämällä taivalla näkyi pieniä auringonpilkahduksia, kun Suomen epidemiatilanne helpottui hetkellisesti. 

Tiukoista rajoituksista luovuttiin ja suomalaiset pääsivät nauttimaan kulttuurista – jopa kesäfestivaaleilla elokuussa. 

Asiat eivät kuitenkaan olleet kuin ennen. Ihmiset olivat kuitenkin varovaisia koronavirusepidemian ensimmäisen aallon jälkeen. 

– Kaikki, jotka tekivät varauksia, halusivat ehdottomasti sopimukseen kohdan, että varaus voidaan peruuttaa, jos tilanne niin vaatii.

Syksyä kohden mentäessä peruutuksia alkoi tulvia lisää. Koronaviruksen toinen aalto oli rantautunut Suomeen, ja yleisötilaisuudet kiellettiin – ja ne ovat kiellettyjä edelleen, useita kuukausia myöhemmin.

"On sellainen olo, että olen itse hyvin turha ihminen"

Koronakriisissä kaikkein pahinta Poskiparran mukaan on ollut epätietoisuus: kukaan ei ole osannut ennustaa, milloin elämä palaa normaaliksi ja milloin kulttuurialan tekijät voivat palata takaisin rakastamansa työn pariin. 

Epävarma ilmapiiri on näkynyt laajana tunteiden kirjona, muun muassa valtavan suurena stressinä ja turhautuneisuutena. 

– On sellainen olo, että olen itse hyvin turha ihminen, eikä minua tarvita yhtään mihinkään.

– Aikaisemmin oli sellainen olo, että keikat olivat minulle elämän suola, ja sain siitä kiksejä. Sitten yhtäkkiä minusta tulikin turhimmista turhin, Poskiparta kuvailee.

"Mene töihin"

Kun Poskiparta on purkanut turhautuneisuuttaan sosiaalisessa mediassa jakamalla tietoa niin omasta kuin muidenkin alan tekijöiden ahdingosta, hän on saanut vastauksena ikäviä ja vähätteleviä kommentteja. 

– Pahaa oloa on lisännyt nimimerkin takaa tulevat huutelut, että mene töihin ja että mitäs siellä mariset.

– Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä sitä, että me olemme suurelta osalta pienyrittäjiä. Yrityksillä on erilaisia velvollisuuksia eri suuntiin: meillä on sopimuksia, meillä on pieniä velkoja…

– Ei niitä (velvollisuuksia) voi tuosta vain lopettaa – ja varsinkaan, kun ei edelleenkään tiedä, päästäänkö me mahdollisesti jo ensi kuussa töihin, Poskiparta havainnollistaa tilanteen ongelmallisuutta. 

Mielenterveys kovalla koetuksella

Mentalisti on kertonut avoimesti sosiaalisen median kanavissaan myös siitä, miten hänen oma henkinen hyvinvointinsa on ollut kovalla koetuksella viime kuukausien aikana. 

– Olen välillä ollut hyvin, hyvin ahdistunut. On ollut vaikeuksia nukkua. Olen kokenut hyvin voimakasta masennusta, johon olen joutunut hakemaan lääkitystä. 

– Se on ollut vuoristorataa edes takaisin. Tämä on ollut välillä helvetillistä, mutta välillä taas on ollut valonpilkahduksia, joista olen yrittänyt ottaa kiinni, hän kiteyttää. 

Kyse ei ole vain omasta työtilanteesta

Poskiparran mukaan kaikista heikoimmassa asemassa ovat kaikki ne alan tekijät, jotka eivät voi työskennellä etänä. 

Mentalisti huomauttaa, että vaikka hän esiintyykin keikoillaan yksi, normaali oloissa – siis aikana ennen koronaa – hänen yksittäinen keikkansa työllistää useita ihmisiä. 

– Minun ja managerini lisäksi työllistän muun muassa, valo- ja ääniteknikon, järjestyksenpitäjät, lipunmyyjät, kahvilan pitäjät – useita ihmisiä, Poskiparta listaa.

Poskiparta myös muistuttaa siitä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa työn perässä tai tehdä muita yhtäkkisiä isoja ratkaisuja elämässään.

– Minulla on kolme lasta ja vaimo, jolla on oma työpaikka. Siinä kohtaa ei ole niin helppoa ottaa ja lähteä tai tehdä muutoksia elämässään.

Etäkeikoista valoa tunnelin päähän

Kysyi keneltä tahansa asiantuntijalta tai koronarajoituksista päättäviltä virkamiehiltä, kukaan ei osaa ennustaa, milloin koronavirus on saatu hallintaan siinä määrin, että suomalaisten elämä voi palata uuteen normaaliin ilman rajoituksia. 

Poskiparta itse otti jokin aika sitten tietoisen riskin ja sijoitti rahaa uuteen kalustoon, jonka avulla hän pystyisi ylläpitää ammattitaitoaan ja tarjota elämyksiä kulttuurinnälkäisille etäkeikkojen muodossa.

– Piti hommata kameroita, taustaverhoja, valoja ja niin edelleen. Ottaa siis yrittäjänä riski tilanteessa, jossa ei ole mitään käsitystä siitä, kestääkö tämä kriisi kuukauden, vuoden vai viisi vuotta.

– Otin kuitenkin sen riskin, ja pystyn sillä tavalla työllistämään itseäni jonkun verran.

Etäkeikat eivät kuitenkaan korvaa lähikeikkojen tunnelmaa

Digiloikka onkin Poskiparran mukaan positiivinen pandemian aiheuttama asia. Vielä vuosi sitten hän ei olisi osannut kuvitellakaan, että hän esiintyisi kameralle ja hänen keikkaansa seurataan eri maailman kolkista. 

Etäkeikka ei ainakaan toistaiseksi voi verrata keikkaan, joka tehdään yleisön edessä – siitä puuttuu vuorovaikutus, joka syntyy esiintyjän ja yleisön välille samassa tilassa. 

– Siitä puuttuu eräänlainen leirinuotiotunnelma – se ajatus, että hengitetään samaa ilmaa ja nauretaan ja reagoidaan yhdessä. 

– Uskon kuitenkin, että tämä etäkeikkailu on tullut jäädäkseen, mentalisti ennustaa. 

Toiset maksavat kaiken, toiset taas hyötyvät

Kuten moni muukin kulttuurialan tekijä, Poskiparran mielestä alaa on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti muihin aloihin nähden. 

– Tämä kriisi on kohdellut todella epäoikeudenmukaisesti ihmisiä, eikä maan johto ei ole ottanut sitä riittävästi huomioon, Poskiparta pohtii.

Hänen mukaansa tietyt alat – kulttuurialan lisäksi muun muassa ravintola- ja matkailuala – ovat joutuneet kriisissä maksumiehiksi.

– Sitten on tiettyjä aloja, jotka ovat hyötyneet koronakriisistä. 

– Ja jotkut vielä kehtaavat järjestää erilaisia tapahtumia, kuten kaupat järjestävät alennusmyyntikampanjoita, joissa he kutsuvat ihmisiä sankoin joukoin kauppoihin, kun meiltä (kulttuurialan tekijöiltä) on työt kielletty.

Kulttuurilla on merkitystä isoissa kriiseissä

Poskiparta huomauttaa, että kulttuuri on osoittanut merkityksensä ihmisen historian aikana: Kaikki maailman suurimmat kriisit, kuten sota-ajat, on kestetty muun muassa kulttuurin avulla.

– Kaikilla sotajoukoilla on ollut viihdytysjoukkonsa – niin oli Suomenkin sodissa – koska katsotaan tarpeelliseksi, että ihmisillä on mahdollisuus viihtyä ja sukeltaa johonkin uuteen erilaiseen maailmaan, joka on muuta kuin tämä reaalimaailma. 

– Kulttuurilla on suuri merkitys, mutta kaikki eivät sitä näe, koska kulttuuri on niin helposti saatavilla esimerkiksi internetin ja suoratoistopalveluiden kautta, Poskiparta pohtii.

Vaikka koronakriisi, sen tuomat rajoitukset, epävarmuus ja ahdistus ovatkin kestäneet jo pitkään, eikä tulevaisuutta voi ennustaa, Poskiparran mukaan on vain pakko uskoa siihen, että myös kulttuuriala avataan joskus.

– Näen valoa tunnelin päässä. Se valo ei ole välttämättä sellainen, joka pelastaa kaiken, mutta uskon että vielä pääsemme takaisin tilanteeseen, jossa pääsemme jälleen esiintymään. 

Lue myös:

    Uusimmat