MTV Sportin Jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Leijoniin paluun tehneen Jukka Jalosen nykyistä pelikirjaa. Vaikka otanta on vielä pieni, Karjala-turnauksen pelit Venäjää ja Tshekkiä vastaan, selkeitä jaloslaisia merkkejä on jo ilmassa.
Pääkuvan videolla Leijonat–Tshekki-ottelun kohokohdat ja haastatteluita.
Venäjää vastaan torstaina Leijonat pelasi pitkälti sitä samaa Venäjä-pelisuunnitelmaa, jolla Jalonen lähestyi Venäjä-otteluita edellisen maajoukkuepestinsä aikana. Korkeimpia prioriteetteja oli yrittää pyrkiä pelaamaan kiekkokontrollia niin, etteivät taitavat venäläiset pääse liiaksi operoimaan pelivälineen kanssa.
Kenttäpelissä Leijonat oli hieman niskan päällä Venäjää, mutta ero syntyi erikoistilannepelaamisessa ja etenkin maalivahtipelissä venäläisten hyväksi. Myös se kiinnitti huomiota, että Leijonien pelaajia vaivasi liiallinen kiire kiekon kanssa. Pelaajille oli jäänyt päälle se kiire ja hosuminen, joka vaivaa etenkin Liigassa pelaamista mutta myös KHL-lätkää, Sveitsin liigan otteluja ja Ruotsin SHL:ää.
Ei ole liioiteltua laittaa osaa Leijonien vaikeuksista Venäjää vastaan Liigan päävalmentajien piikkiin, niin erikoiselta kuin syytös kuulostaakin. Nuoret vielä taitamattomat valmentajat ovat lähteneet peukaloimaan peliä Liigassa ulos tai ainakin suomalaisen jääkiekkoilun identiteetin reunamille, mitä tulee pelitapoihin. Saman moitteen lähetän Jokereiden päävalmentaja Lauri Marjamäen niskoille.
Jukka Jalosen Total Hockey’ssa, niin kuin hän itse kutsuu pelitapaansa, peliä tehtiin Venäjää vastaan perinteisin viivelähdöin, turvattiin useimmiten hyökätessä kenttätasapainoon, pelattiin ristipistoja, kiekoteltiin – ja sittenkin rynnättiin useita kertoja oikeaoppiseen nopeaan vastahyökkäykseen neljän pelaajan voimin puolustaja yhtenä hyökkäysrintaman tuulispäänä.
Oman alueen puolustuspelissä Venäjää vastaan Jalonen esitteli omaa erikoista tulkintaansa yhdistetystä mies- ja aluevartioinnista: Siinä pakkien ja sentterin (tai alas ensimmäisenä ehtineen hyökkääjän) alakolmio merkkasi ja liimasi omat miehensä liki kategorisesti miesvartioinnilla ja vuorostaan laitahyökkääjät puolustivat aluetta. Tämä sapluuna on pelaajille selkeä ja yksinkertainen toteuttaa. Homma toimi Venäjää vastaan, jonka puolustajat eivät lähteneet hyökkäämään syvälle Suomen alueelle.
Peli Tshekkiä vastaan toi sitten esiin omat mausteensa. Sitten Jalosen edellisen pestin Tshekin pelaaminen on muuttunut ehkä eniten EHT-turnauksen joukkueista. Tshekkiä vastaan Jalosen resepti oli seuraava:
Leijonat pyrki paineistamaan aina tilaisuuden tullen Tshekin pakkeja vastustajan puolustusalueella. Prässi pelattiin sillä tavalla kokonaisvaltaisesti viisikon voimin, että Leijonien puolustajat pelasivat mahdollisimman lähellä Tshekkien laitahyökkääjiä. Tämä on uutta verrattuna Jalosen aiempiin Leijona-vuosiin. Toisaalta Leijonat viljeli viisaasti myös trapia.
Hyökkäämistään Leijonat rytmitti erittäin voimakkaasti myös turnauksen toisessa ottelussa. Oli viivelähtöjä, oli ylempiä viivelähtöjä, oli palautuksia, jopa kiekottelua ja niin kutsuttuja puolittamisia. Oikeastaan Tshekki-ottelun Arttu Ruotsalaisen avausmaali edelsi melkein kaikkia noita mainittuja pelikonsteja.
LUE MYÖS: Kimmo Timoselta upea puhe paidanjäädytystilaisuudessa – Leijona-legendat saivat osansa vitsailuista
Pelaamisen yleisvaikutelma on aivan eri kuin Marjamäen päävalmentaja-aikakaudella. Marjamäen Leijonat usein pakotti peliä jollakin äärimmäisellä pelisuunnitelmalla. Jalosen Leijonat pelaa sitä, mitä kukin pelitilanne aina kutsuu puoleensa. Tämä on se seikka, miksi Jalonen kutsuu pelitapaansa Total Hockey’ksi.
Ylisummaan näyttää siltä, mitä odottaa saattoikin. Jos Marjamäen aikana suomalaisen jääkiekkoilun identiteetti Meidän peli mureni pala palalta, on Jalonen palauttamassa Meidän peliä Leijonien huoneentauluksi. Ja hyvä niin.