Suomi on avannut Tanskan MM-kisat suvereenisti. Etelä-Korea ja Latvia olivat Leijonille pelkkiä suupaloja. MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen pohtii Leijonien turnaustilaa.
MAINOS
Suomi–Norja
Tiistaina klo 21.10 MTV3:lla ja C More Sport 1:llä. Studio-osuus jo klo 20.30 C Morella ja klo 21.00 Maikkarilla!
Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
Pääkuvan videolla Latvia-Suomi-ottelun huippuhetket!
LUE MYÖS: Joko mietityttää, rikkooko Aho MM-historian piste-ennätyksen? Tuskin sentään
LUE MYÖS: Marjamäki paljasti: Leijonien naurettavan upea maali harjoiteltu kuvio
Etelä-Koreaa vastaan käydyn turnauksen avausmatsin jälkeen oli syytä odottaa, että Latvia pistää Suomella paremmin hanttiin, mutta myös latvialaiset jäivät täysi Leijonien jalkoihin. Latvialla ei ollut pienintäkään saumaa Leijonien tempolätkän luistelua ja syöttöpelimyllyä vastaan.
Sikäli Latvia oikeastaan avitti Leijonia, että joukkueen pelisuunnitelma, jossa latvialaiset pyrkivät paineistamaan Leijonien puolustajia, oli kuin olisi Leijonia syömään käskenyt. Suomen pelaaminen näyttää olevan suorastaan viritetty sitä vastaan, jos ja kun vastustajat prässäävät Leijonia. Suomen puolustajapelaajavalinnat koko turnaukseen kera pelitavan ovat juurikin vastaus koko tähän asetelmaan.
Käsillä olevalla Leijona-joukkueella on edellytyksiä pelata Meidän pelin tempolätkää, jonka perustana on tiivis viisikon pelaajien sijoittuminen lyhytsyöttöpelietäisyydelle. Tämä hyökkäyspelisapluuna mahdollistaa vuorostaan äärimmäisen puolustuspelinopeuden. Äkkinäinen silmä on havaitsevinaan, että tämä Lauri Marjamäen Leijonat on ennen muuta hyökkäyspelijoukkue Sebastian Ahon johdolla. On se sitäkin, mutta harjaantuneempi silmä oivaltaa, että kyseessä on sittenkin ja ennen muuta puolustuspelijoukkue.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Latviaa vastaan Leijonat rytmitti pelaamista suorastaan tylysti juurikin puolustamisen kautta. Suomi pelasi äärimmäisen kurinalaisesti, vaikka se ei olisi ollut edes voiton kannalta välttämätöntä, hoitamalla nimenomaan puolustusvelvoitteet. Tämä ilmeni säännönmukaisena trap-pelaamisena sen seitsemisen kertaa perä erä. Leijonien trapissa kiinnitti huomiota seuraavat seikat: elastisuus, mikä näkyi kärkikarvaajan vaihtelevana korkeutena; siipihyökkääjien ansapelaaminen kapealta, josta oli helppo paitsi iskeä paine pelin puolelle myös sulkea keskusta painettomalta puolelta; ja yleinen pelaajien synkroninen yhteistoiminta.
"Sebastian Ahon hirmuvireessä olevaa hyökkäyskolmikkoa ei pidä jatkossa peluuttaa puhki."
Puolustusalueen puolustuspelaamisessa Leijonat piti aina ensin varansa varmistamalla, että keskusta on suljettu, ja vasta sen jälkeen niin sanottu kakkospelaaja pienen harkinnan jälkeen alkoi avustaa paineistamisessa. Tämä aluepainotteinen puolustaminen mahdollisti Latviaa vastaan ja tulee jatkossakin mahdollistamaan nopeat pelin käännöt, koska koko viisikko näkee pelin.
Läpi Latvia-matsin hyökätessään Leijonat voitti aina Meidän pelin taiteen sääntöjen mukaan tilaa ylöspäin, kun peli sitä vähänkin kutsui puoleensa. Tilantekopeliä Leijonien oli tarvis viljellä säästeliäästi, koska Latvia paineisti päävalmentajansa Bob Hartleyn määräyksestä todella typerästi eräänlaiseen keskinkertaiseen pohjoisamerikkalaiseen tyyliin. Koko pelin kuva oli se, että Leijonien tiivis viisikko sijoittui Latvian hataran viisikon sisälle.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Jos haen Leijonien tämän hetken timanttisesta turnauksen alun tekemisestä korjaamisen varaa, ovat huomioni seuraavat:
Sebastian Ahon hirmuvireessä olevaa hyökkäyskolmikkoa ei pidä jatkossa peluuttaa puhki. Toki ymmärrän, että valmennustiimillä on kova haaste pidätellä hevosiaan, kun Aho, Teuvo Teräväinen ja Veli-Matti Savinainen kirmaavat jäällä tuulispäänä vaihdosta toiseen. Yhtäältä kyse on superkolmikon fyysisestä säästämisestä; toisaalta on myös niin, ettei saa syntyä ryhmädynaamista väärää asetelmaa, jossa kolme muuta vitjaa ajautuvat joukkueen hierarkiassa pelkkään sivuadjutanttien asemaan.
LUE MYÖS: Jäähypenkillä yläfemmoja – NHL-pakki hekotteli Leijonien mielettömälle tilastolle
Ja viimeistään Kanadaa ja USA:ta vastaan, puhumattakaan myöhempiä pudotuspelivaiheita, käy niin, että Leijonien on väistämättä tarvis lisätä reagointipelaamisen sitä hyökkäyspuolta, jossa pelivälinettä on kontrolloitava enemmän tilaa tekemällä, eikä silloin voi pelata enää nyt harvakseltaan nähdyn kaltaisia rautalankamallisia viivelähtöjä.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Olin pölkyllä päähän lyöty, kun Leijonat kiskoi Latviaa vastaan noissa tilanteissa samoja pakki-pakki -kulmaan syöttöjä, mitä Kärpät (ymmärrettävästi) pelasi Tapparaa vastaan eräänlaisena turvapelaamisen mallina Liigan finaalisarjassa. Kyllä Leijonien apuvalmentaja Mikko Mannerilla pitäisi olla toisenlaiset tuomiset Kärpistään maajoukkueeseen – ja toki päävalmentaja Marjamäki viime kädessä vastaa tästäkin asiasta.
Pidän hyvinkin mahdollisena, että Leijonat voi jatkaa seuraavaan matsiin Norjaa vastaa hyökkäyspelissä tempolätkän pelaamista. Joko kiekko kiertää todella nopeasti lavasta lapaa tai sitten yksittäinen pelaaja silloin tällöin ottaa mahanalustansa täyteen jalkoja ja luistelee eripituisia matkoja kaukalossa rivakasti.
Oleellista on säilyttää kaiken aikaa pelaamisen tiiveyden rakenne, vaikka muut maat pelaavatkin erityyppistä väljemmän rakenteen jääkiekkoa. Kilpailuetu syntyy omaleimaisesta peli-identiteetistä, jota nyt Leijonissa ovat toteuttamassa melkopuoleiset taitoniekat.