MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa tiistai-kolumnissaan laajimmissa mahdollisissa silmänaloissa siitä, minkä viestin Nuorten Leijonien suoritus Tshekin nuorten MM-kisoissa sisälsi suomalaiselle jääkiekkoilulle. Sihvonen kirjoittaa muun muassa mystisestä "helvetinkoneesta".
Nuorten Leijonien otteita ja edesottamuksia seurattiin varsin ansiokkaasti ja syvällisesti eri medioissa läpi Tshekin nuorten MM-turnauksen, tuskin kiveäkään jätettiin kääntämättä. Lisäksi turnauksen koonti ja johtopäätökset ovat olleet teräviä. Toki sopii odottaa, että sitten aikanaan Suomen jääkiekkoliiton piirissä tehdään ne kaikkein perusteellisimmat analyysit siitä, miten kisat Nuorten Leijonien osalta meni, ja miksi.
Tahdon kokeneena jääkiekkoanalyytikkona – ja eräänlaisena yhtenä syypäänä: hyvässä ja pahassa – hieman vielä nokittaa, nostaa kokoavan analyysin rimaa. Katselen koko nuorten turnauksen asetelmaa hieman laajemmissa silmäaloissa.
Meidän peli ideologisena solmukohtana
Nuorten Leijonien päävalmentaja Raimo Helminen sai kisojen alla, aikana ja jälkeen sekä kovaa kritiikkiä että jonkin verran kiitosta työstään nuorten päävalmentajana. Pyrin osoittamaan, mistä lähteestä etenkin kritiikkiä ammennettiin.
Kuten hyvin tiedetään, hieman yli kymmenen viimeisen vuoden aikana suomalaiselle jääkiekkoilulle on rakennettu erittäin vahva ja omaleimainen identiteetti: Meidän peli.
LUE MYÖS: Raimo Helmistä ryöpytettiin – nyt ärähtää NHL-superlupaus Ville Heinola: "Kohtuutonta!"
Meidän peli on peräti ideologia eli ohjeellinen järjestelmä, jolla järjestetään suomalaisen jääkiekkoilun olemistavan ydin eli pelaaminen sekä muutakin toimintaa tavoitteiden mukaan.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Raimo Helminen oli suurennuslasin alla nuorten MM-turnauksen yhteydessä.
Meidän pelin opponenttien mielestä Meidän peli on vuorostaan suorastaan dogmi eli opin- ja uskonkappale, jota pidetään totena ilman, että sitä tarvitsee edes todistaa. En väitä vastaan.
Yhtä kaikki, Meidän peli on rautainen mutta sofistikoitunut rakennelma, joka ohjaa jääkiekkoiluamme.
Tuossa edellä kuvaamassani merkityksessä Meidän peli on näin muodoin myös sellainen tiukka sapluuna, jota vasten voidaan arvioida paitsi minkä tahansa suomalaisen joukkueen pelaamista myös jokaisen päävalmentajan ja hänen valmennustiiminsä työskentelyä.
Kiistatta nyt kävi niin, että legendaarinen Raimo Helminen ajettiin kovimman kautta läpi sen mankelin, jossa häntä tai oikeammin hänen toimintaansa arvioitiin Meidän pelin kriteerein Nuorten Leijonien pelaamista analysoiden.
Autuaaksi tekevä helvetinkone
Suomalaisista jääkiekkovalmentajista on tullut viimeistään Meidän pelin myötä joko pelin suuria asiantuntijoita – tai hylkiöitä. Olosuhde on äärimmäinen: joko osaat Meidän pelin tai sitten et.
Toki on aste-eroja; sekä Leijonien Jukka Jalonen että KooKoon Jussi Ahokas osaavat Meidän pelin varsin hyvin, mutta ei ole kahta sanaa, että toinen on edellä toista. Ja, edelleen, jotkut Tero Lehterä ja Sami Kapanen eivät ole Meidän pelin valmentajia, mutta heidänkin repertoaareissaan on ohuita kaikuja Meidän pelistä.
Ja valpas lukija jo huomasikin, miten saatoin tuossa juuri äsken tehdä (liian) rajuja luokituksia noista neljästä mainitsemastani koutsista muutamalla terävällä lauseella.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Jussi Ahokas luotsasi Nuoret Leijonat maailmanmestaruuteen tammikuussa 2019.
Jos Meidän peliä käyttää – niin kuin sitä nykyään eri medioissa käytetään – päävalmentajien työn arviointivälineenä, saattaa Meidän pelistä tulla monien toimittajien käsissä useiden valmentajien osalta eräänlainen helvetinkone, joka aiheuttaa vääjäämätöntä vahinkoa.
Ja, vastaavasti, Meidän peli arviointisapluunana on myös autuaaksi tekevä joidenkin osalta, kuten tuossa äsken Ahokas sai arvokkaan sertifikaatin rintaansa todellisen mestarivalmentajan rinnalla.
Pelaajat pelin asiantuntijoina
Yhä useampi suomalainen nykyinen tai tuleva huippupelaaja on saanut osakseen Meidän pelin valmennusta. Tämäkin on monien valmentajien kannalta kaksiteräinen miekka. Yhä valveutuneemmat pelaajat osaavat tehdä raakoja jakoja koutsien suhteen: kuka osaa, kuka ei osaa valmentaa peliä.
Pelaajien valmentajien otsaan lyömä kastijaon leima osaajiin ja ei-osaajiin on vielä paljon armottomampi kuin toimittajien tuottama jako. Meidän analyytikkojen ja kynäniekkojen linjauksia ja ymmärrystämme voidaan epäillä sekä arvella motiivejamme, mutta pelaajien kulloinenkin akuutti totuus asiasta on armoton.
Vaan tokikaan pelaajienkaan tuomiot eivät ole aina mustavalkoisia. Osan pelaajista pystyy vieläpä keskittymään "omaan työhönsä" valmentajista viis veisaten, niin kuin viisainta onkin. Sillä jos pelaajalla on juuri nyt huono valmentaja, ei sen pidä antaa vaikuttaa, ja parempi on antaa sen huonon valmentaja olla pian entinen valmentaja kuin mennä hänen kanssaan samaa tietä vessanpöntöstä alas. Omat hommat on hoidettava kaikissa tilanteissa viimeisen päälle.
LUE MYÖS: Raimo Helmiseltä mystinen kannanotto Suomi-kiekkoa ravisuttavaan teemaan – "Ei se välttämättä ole, mutta yhtä lailla on"
Mutta yhtä varmaa on se, että tieto valmentajien tasosta kulkee viidakkorummun tavoin pelaajilta toiselle. Pyrin itse siihen, että katson valmentajien tason vain pelistä, mutta en aina voi välttyä siltä, että tutut pelaajani pääsevät joskus purkamaan sydäntään valmentajiensa tasosta korvieni kuullen. Sen verran voin paljastaa, että kyllä ovat valmentajat todella tiheän kamman alla, mitä tulee heidän tasonsa arviointiin pelaajien puolelta.
Huomautan myös siitä, että hyvät pelaajat ovat usein myös itsekkäitä opportunisteja. He luovat tarvittavaksi ajaksi nahkansa eivätkä tee sitä aina edes kovin tietoisesti. Tarkkana olleet huomasivat, miten Nuorten Leijonien pelaajat olivat omaksuneet puhettaan myöten Helmisen valmennustiimin 90-lukulaisen entisen jääkiekkoilun puhetavan esimerkiksi siitä, että joitakin tappioita seliteltiin sillä, "ettei oltu valmiita pelaamaan".
Sukkelaa on, että pelaajat pelaavat kaukalossa tasan siten, miten valmentajat valmentavat ja sitten päälle päätteeksi vieläpä puhuvat lausunnoissaan valmentajiensa suulla.
Helmisestä Pennaseen
On aivan selvää, että Nuorten Leijonien päävalmentaja Raimo Helmisen saama jopa suhteettoman kova kritiikki johtui Meidän pelin helvetinkoneesta. Toisaalta kritiikki on ollut enimmältä osin paikallaan.
Helminen eli ennen nuorten MM-kisoja ja jopa kisojen aikana kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa tai jopa omissa muistoissaan, kun hän aliarvio nuorten jääkiekkoilijoiden kykyjä siten, että näillä suoritus ailahtelee, ja niin pitääkin ailahdella, kuulemma.
Aivan kuin Helminen ei olisi katsonut ollenkaan Nuorten Leijonien vuoden takaisia pelejä vastaavissa MM-kisoissa. Helminen ei voi tulla julkisuuteen puhumaan potaskaa siitä, mitä nuorten kisat nykyään ovat tai eivät ole. Tai puhua voi, mutta valmentaa ei voi perusteettomasti. Tai voi, mutta siitä sitten tulee kovaa kritiikkiä!
Kun Helminen sai julkisuudessa haipakkaa joukkueensa pelitavasta, kritiikin perusta oli siinä tiedossa, mitä tietoa kritiikkilaitoksella on nuorten MM-kisoista esimerkiksi sen pohjalta, miten Karri Kivi, Jukka Jalonen ja Jussi Ahokas ovat tässä aivan viime vuosina peluuttaneet Nuoria Leijoniaan nuorten MM-kisoissa.
Helminen valmensi eri pelikirjaa kuin Kivi, Jalonen ja Ahokas. Nuoret Leijonat pelasi Helmisen alaisuudessa oikeastaan sellaista lätkää, jota kutsutaan "miljoonaa-lätkäksi", jossa mennään pidäkkeettä kaukalon päästä päähän ja pyritään prässäämään – ja tämä pelaaminenhan onkin mieleen monille Meidän pelin suomalaisille opponenteille. Tosin se lätkä koki nyt lopullisen katastrofinsa Tshekin kisoissa.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Antti Pennanen seuraa Raimo Helmistä Nuorten Leijonien päävalmentajana.
Myönnettäköön, ettei Helmisellä ollut käytössään ehkä yhtä hyvät pelaajat kuin takavuosina Kivellä, Jalosella ja Ahokkaalla, mutta se ei ole syy peluuttaa heikkoa pelikirjaa. Eihän Jalonenkaan lyönyt läskiksi pelin puolelta, vaikka sai viime keväänä miesten MM-kisoihin erittäinkin taitovajeisen pelaajiston. Päinvastoin hän peluutti kaikkien aikojen parasta yhteistyön jääkiekkoa Meidän pelin sapluunalla.
Onni on, että seuraavaksi Nuoret Leijonat ottaa hoitaakseen HPK:n mestarivalmentaja Antti Pennanen. Pennanen on vieläpä tahollaan koetellut ja uudistanut Meidän peliä. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee täällä median puolella tarkistaa ajatuksiamme Meidän pelistä, ettemme ajele syyttä helvetinkoneellamme tuhoa kylväen.
Ehkä tärkein viesti suomalaiselle jääkiekkoilulle nyt päättyneistä nuorten MM-kisoista monella eri tavalla on se, miten upea ja voimakas väline meillä on Meidän pelissä, mutta sitä tulee käsitellä ja kultivoida herkästi ymmärtäen.