MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen haluaa kääntää katseet jo tämän päivän pronssipeliin, jossa Nuoret Leijonat kohtaa rakkaan vihollisen Ruotsin. Rökäletappioon päättynyt välieräottelu Kanadaa vastaan kannattaa unohtaa saman tien. Sihvonen kirjoittaa siitä, miten Juniorkronor voidaan kaataa – kuin ihmeen kautta – pronssikamppailussa.
Nuorten Leijonien tulee pelata Ruotsia vastaan pronssipelissä hieman samoin sävelin, miten joukkue taisteli ja pelasi puolivälieräottelussa USA:ta vastaan. Pidän edelleen sitä ottelua huikeana näytteenä siitä, mihin suomalainen jääkiekkoilu voi koko kollektiivisella voimallaan yltää äärimmäisen hankalassa olosuhteessa.
Nuoret Leijonat pelasi USA:ta vastaan osin eri lätkää, mihin se on tähdännyt Raimo Helmisen valmennustiimin johdolla viimeiset kahdeksan kuukautta. Siksi pidän suomalaisten nuorten pelaajien suoritusta USA-pelissä suorastaan mysteerisenä. Ja maagisena.
Tre Kronoria vastaan ei voi, eikä saa pelata sitä koohottavaa junnulätkää, mikä on ollut tämän Nuorten Leijonien huoneentaulu viime toukokuusta lähtien.
Kun ihmetellään, miksi Nuorten Leijonien oman alueen puolustuspelaaminen on ollut riittämätöntä – pois lukien mainittu USA-peli – syy on hyvin yksinkertainen. Tämä joukkue on orientoitu pelaamaan liki perusteetonta ja pidäkkeetöntä hyökkäyspelaamista.
Tämän joukkueen yksilöiltä on katsottu läpi sormien. Sellaista surffailua, että alta pois!
Yksilöt ovat kuskanneet kiekkoa. On käännetty peliä ylöspäin, kun on pitänyt syöttää alaspäin. On pelattu kuin pahaisissa juniorisarjojen otteluissa; ylipitkiä minuutin vaihtoja. Ja ylikin. On otettu aivan turhia kurittomia jäähyjä, joskin tältä osin pelastus on siinä, että tuomarit ovat piilottaneet pillit taskuun pudotuspeleissä.
Osa yksilöistä on pelannut niin kuin he antaisivat vain näyttöjä NHL:n suuntaan. En viitsi laittaa nimiä tähän – se olisi nuorille pelaajille kohtuutonta. Vain USA-pelissä jokainen pelaaja sitoutui joukkuepeliin siitä yhtään tinkimättä.
Näiden lisäksi on taktinen toteutus. On prässätty kymmeniä kertoja, vaikka olisi pitänyt pelata träppiä. Miksi ihmeessä Suomi pelaa näin, kun edes pohjoisamerikkalaiset eivät pelaa yhtä tyhmästi?
Kyse on Suomesta. Maailman jääkiekkoilun edelläkävijämaa taktisella puolella.
Sen verran käväisen Kanada-pelissä, että siinä vaiheessa, kun peli oli 3-0, Suomen pojat eivät olleet tehneet ainuttakaan kiekkokontrollitekoa. Kaiken lisäksi heidän pelielekielensä paljasti, etteivät sellaiset teot edes käväisseet pelaajien mielessä.
Yksilöt tai viisikot eivät reagoineet missään vaiheessa niin, että aikomus olisi ollut ottaa pelivälineestä valta. Varsinkaan silloin, kun peli sitä kipeästi kutsui puoleensa.
Juniorkronorin kaatoon
Ruotsia vastaan Suomen on pelattava kiekkokontrollin kautta – maksoi mitä maksoi. Muuten tulee noutaja. Eikä Ruotsia vastaan voi prässätä myöhässä. Heitä vastaan on viljeltävä träppiä.
Ruotsalaiset kyllä näkivät, miten Kanada pystyi ohittamaan Suomen karvauksen, joka oli jatkuvasti myöhässä. Kanadalaiset pelasivat pienin syötöin laidan kautta niin sanottua "reverse-peliä", pakko-pakin kautta alimmalle hyökkääjälle. Totta kai Ruotsi tekee samoin, jos tarve on.
Suomen on pelattava Juniorkronoria vastaan äärimmäisen tiiviillä viisikolla. Ilman sooloilua.
Tiedän ja ymmärrän toivovani Nuorilta Leijonilta pelitapaa, johon heidän valmentajansa eivät ole valmistaneet heitä. Tajuan, ettei sellaista peliä oikein voi loihtia esiin, jossa pelataan tietyllä tyylillä – valmentajista huolimatta.
Vai voiko sittenkin!
En kovin usein perusta näissä hommissa uskoon, mutta jollakin tapaa olen nyt taipuvainen uskomaan siihen, että jos ihme tehtiin kerran jo USA:ta vastaan, voi sellaisen ihmeen tehdä myös toisen kerran.
Tehkää se, Nuoret Leijonat!