Yksiöiden ja kaksioiden osuus uusista asunnoista on 2010-luvulla kasvanut erityisesti muissa suurissa kaupungeissa kuin Helsingissä. Tämä ilmenee Pellervon taloustutkimuksen (PTT) raportista.
Yksiöiden osuus uusista asunnoista on ollut Tampereella, Turussa ja Oulussa pääkaupunkiseutua suurempi. Näissä kaupungeissa yksiöiden osuus lähti vuoden 2015 jälkeen selkeään kasvuun.
– Helsingissä yksiöiden osuus on pysynyt vakaana. Se on aika yllättävää, sillä yleensä on ajateltu, että yksiöitä rakennetaan nimenomaan pääkaupunkiseudulle. Espoossa ja Vantaalla yksiöiden osuus on noussut vasta viime vuosina korkeammalle tasolle. Huomion pitäisi olla Tampereella, Turussa ja Oulussa, sillä siellä on tapahtunut paljon suurempi, sanoo PTT:n ekonomisti Peetu Keskinen.
Lue myös: OP: Asuntokaupan kevät-kesäkausi oli vilkasta myös Suomen pienissä kunnissa – "Väitetään, että kauppa käy vain suurissa kaupungeissa"
Tällä vuosikymmenellä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa on rakennettu yksiöitä keskimäärin 3 100 vuosittain, mutta vuonna 2017 määrä oli 5 100 ja vuonna 2018 jo 6 900 kappaletta.
PTT:n tutkimuksessa tarkasteltiin, mikä on pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa vuosina 2010–2018 ja mikä vaikutus niiden lisääntymisellä on asuinalueisiin. Tutkimus perustuu rakentamisen tilastoihin, kuuden suuren kaupungin alueiden tarkasteluun, isännöitsijäkyselyyn ja sidosryhmähaastatteluihin.
Pienten asuntojen osuus uusista asunnoista on pysynyt vakaana Helsingissä. Kuva Fredrikinkadun kerrostaloasunnoista.
Miten asumistoiveiden muutoksiin vastataan pitkällä aikavälillä?
Pienten asuntojen määrän lisääntymisen yhdeksi ongelmaksi on arveltu sitä, että niiden yleistymisen takia tietyt asukasryhmät, kuten nuoret aikuiset ja pienituloiset, keskittyvät tietyille alueille. Pienissä asunnoissa asutaan myös yleensä vuokralla.
Lue myös: Enää alle puolet 30-vuotiaista asuu omistusasunnossa
Kaupunkikohtaisen tarkastelun perusteella havaittiin, että yksiöiden suuri suhteellinen määrä on vääristänyt asukkaiden ikäjakaumaa tietyillä alueilla.
Pienasuntovaltaisista kiinteistöistä voi kuitenkin muodostua laajempi ongelma vasta sitten, kun kielteiset vaikutukset ulottuvat kortteli- tai kaupunginosatasolle asti.
– Suuria ongelmia pienistä asunnoista ei ole, sillä ne keskittyvät aika pienille alueille ja niitä rakennetaan ympäri kaupunkia moniin paikkoihin, Keskinen sanoo.
Keskisen mukaan väestörakenteen muutos ja ikääntyminen tuovat asuntorakentamiselle haasteita.
– Kun syntyvyys laskee, tarvitsemme nuorille aikuisille vähemmän yksiöitä ja kaksioita parinkymmenen vuoden päästä, mutta toisaalta väestö vanhenee ja ihmiset asuvat vanhempana myös yksin, joten he tarvitsevat pienempää asuntoa kuin esimerkiksi keski-ikäisenä.
– Tässä kamppailevat tällaiset vastakkaiset voimat, että mikä se asunnontarve on, Keskinen sanoo.
Raportissa painotetaankin, että markkinoiden pitäisi kyllä määritellä jollain tavalla rakentamista, mutta asuntorakentamista pitäisi miettiä myös pitkällä aikavälillä.
– Täytyy miettiä, että miten asumistoiveiden muutoksiin vastataan myös niin, että nyt rakennettu asuntokanta olisi haluttava myös kolmenkymmenen vuoden päästä tai pidemmällä aikavälillä, Keskinen sanoo.