Helsingin piispa Teemu Laajasalo vieraili Huomenta Suomessa keskustelemassa ja arvioimassa viime aikojen sosiaalisen median puheenaiheita.
Erityisesti valtiovarainministeri Riikka Purraan (ps.) liittyvät keskustelun aiheet ovat olleet pinnalla.
– Riippumatta siitä, kuka niitä lehdissä olleita kirjoituksia on silloin 15 vuotta sitten kirjoittanut, ovat ne hyvin surullista luettavaa ja onnetonta lukemista. Ei niin voida ihmisistä puhua.
Laajasalo pitää kirjoituksia huolestuttavan vihaisina puheina ja hänestä on ymmärrettävää, että tekstien rasistisesta ja ihmisvihaisesta ilmaisusta ollaan huolissaan. Laajasalo näkee tämän viikon puheenaiheissa ja keskustelussa yhtäläisyyksiä edellisten viikkojen kuohuntoihin.
– Viime viikollakin puhuttiin monista ydinkysymyksistä, kuten millä voidaan sukupuolista puhua ja ihmisten vähemmistö-statuksesta. Toisaalta myös siitä, miten paljon pitää olla tilaa erilaisille mielipiteille ja mitkä ovat mittasuhteiltaan kohtuullisia seuraamuksia.
Laajasalo kertoo pitäneensä viime aikojen yleistä keskustelua aika onnettomana ja miettineensä viime viikolla, että mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.
– Kaikki huusivat omaa juttua ja keskustelu sinänsä oli kovin etäällä.
Laajasalo näkee keskustelukulttuurin kärjistymisessä uhkia. Hän kertoo, että ainakin henkisen turvallisuuden uhka ja kansallisen yhteneväisyyden uhka on todellinen.
– Nuoret ottavat oppia kärjistyneestä keskustelusta ja katsovat, että noinko julkista keskustelua kuuluu käydä. Asiat henkilöityy, ihmisiä demonisoidaan ja jotenkin sellainen ajatus siitä, ettei ihmisillä muka olisi mitään yhteistä.
"Repivimmistäkin riidoista on selvitty"
Laajasalon mukaan julkisista keskusteluista saattaa tulla harha, että asioilla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan sillä millä puolella on.
Hänen mukaan Eino Leinolla on hyviä kiteytyksiä siitä, miten ihmisiä täysin toisenmielisiäkin pitäisi ymmärtää. Laajasalo muistuttaa, että paljon repivimmistäkin riidoista on selvitty.
– Jotkut asiat ovat sellaisia, mistä ihmiset ovat perustavanlaatuisesti eri mieltä. Vaikka minä itse ajattelisin täysin eri tavalla kuin joku toinen, niin ymmärrys siitä, että jollain toisella voi olla suorastaan pyhiä perusteita siitä, miksi hän ajattelee sillä tapaa. Silloin dialogiin on mahdollisuus.
Laajasalo toteaa, että kaikkea ei pidä ymmärtää.
– On tietenkin asioita, missä pitää vetää raja, mutta on hyvä etsiä yhteyttä kovinkin eri tavalla ajattelevien kanssa. Hyväntahtoinen periaate on yrittää ymmärtää, miksi toinen ajattelee niin kovin eri tavalla. Sitten on hyvä sanoittaa ja kysyä, että ymmärsinkö oikein, että tarkoitit näin.
Laajasalo pitää tärkeänä, että kohtuullisuuden periaatetta ei unohdeta.
Median tärkeä tehtävä
Laajasalo pitää median tehtävänä selittää, kysyä jatkokysymyksiä ja yrittää kehystää asioita.
– Sekä myös huolehtia siitä, että se kehystys on mahdollisimman oikeansuuntainen ja tasapuolinen. Olisi aika onnetonta, jos meillä olisi media, joka ei toisi asioita päivänvaloon.
Vanhojen tekstien ja kuvien tuomisessa julkisuuteen on Laajasalon mielestä pohdinnan paikka siitä, mitä niistä ajatellaan.
– Ei niin, ettei niitä pitäisi kaivaa, mutta olisi tärkeää, että niitä laitettaisiin myös mittasuhteisiin, että mitä tämä tarkoittaa. Ja myös miettiä, että mitä se kulttuuri on, missä vanhoistakin asioista joudutaan vastaamaan.
Laajasalon mielestä olisi onnetonta, jos vuosikymmenten takaisista virheistä ei pääsisi eteenpäin.
– Tekisi itse mieli sanoa, että kyllä ihmisellä pitää olla mahdollisuus myös nuorena törttöillä ja saada kuitenkin merkittäviä pestejä ja mahdollisuus korjata virheitä ja ajattelua. Pyytää anteeksi ja todeta, että pieleen meni ja jatkaa eteenpäin, Laajasalo toteaa.
Huoli nuorille annetusta esimerkistä
Laajasalo kantaa huolta nuorista, jotka ottavat mallia aikuisten keskustelukulttuurista.
– Jos nuoret tai lapset katsovat keskustelua, he saattavat katsoa, että voinko noin vihaisesti puhua tai sanoa. Saattaa tulla ajatusta, että onko tämä yhtä riitaa?