Keskustelu uskontoa sisältävien tilaisuuksien järjestämisestä koululaisille heijastelee opetusministerin mukaan vallalla olevaa yleistä poliittista keskustelua. Piispa on huolestunut ylivarovaisuuden vaaroista.
Keskustelu lasten altistumisesta uskonnolle on käynyt viime päivinä kiivaana.
Uudellamaalla sijaitseva peruskoulu perui viime viikolla suunnitellun barokkikonsertin sen uskonnollisten viitteiden takia.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta taas suositteli hiljattain 1 500 euron hyvitystä hämeenlinnalaiselle alakoululaiselle, koska katsoi koulun syrjineen uskonnotonta lasta oppilaille järjestetyssä tilaisuudessa. Lapsen äiti oli tehnyt asiasta kantelun lautakunnalle.
Ylen mukaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston saamat, uskontoon liittyvät yhteydenotot ovat viisinkertaistuneet viidessä vuodessa.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) arvioi muutoksen liittyvän yleiseen poliittiseen keskusteluun, jossa yksilöllisyys asettuu yhteisöllisyyden edelle.
– Välillä tuntuu siltä, että raja yhteisöllisyyden ja yksityisyyden välillä hämärtyy ja omalle kokemukselle tulee paljon painoarvoa. Ilmeisesti kohtalaisen usein on sellaisia kokemuksia, että jos me yhdessä jaetaan jokin kokemus eikä itse pysty yhdistymään siihen maailmankuvaan, kokee itsensä loukatuksi, Adlercreutz toteaa MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa.
– Itse toivon, että vaikka toiselle ei pidä tuputtaa [uskontoa], tällaisen nähtäisiin myös kulttuurihistoriaan paneutumisena.
Missä menee kulttuurin ja uskonnon raja?
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo korostaa uskonnonvapauden merkitystä yhteiskunnassa.
– Pitää olla vapaus olla uskomatta ja uskoa, ja toisaalta pitää huolehtia siitä, ettei tulla tyhmäksi, eli sivistytään, Laajasalo muotoilee.
– Itse näkisin, että viime aikoina uskonnon harjoittamisen näkeminen on laajentunut. Alkuperäinen ajatuksen mukaan uskonnon harjoittaminen on sitä, että ollaan jumalanpalveluksessa tai rukoillaan, mutta se että meillä on kristityt nimet, ei ole vielä uskonnon harjoittamista – tai se, että meillä on seitsemänpäiväinen viikko tai eletään vuotta 2024. Ajattelisin, että vieraana olemista ja vieraanvaraisuutta tarvitaan.
Adlercreutz toteaa, että raja kulttuurin ja uskonnon harjoittamisen välillä on hiuksenhieno, mistä johtuu hänen mukaansa myös barokkikonsertin peruminen – mitä opetusministeriö on pitänyt ylilyöntinä.
Adlercreutz muistuttaa, että kirkko oli aikoinaan iso taiteen tilaaja.
– Pitää ehkä siihenkin tottua ja se hyväksyä, että on harmaita alueita ja harmaan sävyjä. Tässä [barokkikonserttitapauksessa] niitä ei minun mielestäni ollut. Minusta tässä oleellista olisi ollut kertoa myös siitä, miten tiiviissä yhteydessä kirkko oli taiteeseen ja miten tärkeä tekijä kirkko oli sen ajan maailman muokkaamisessa sekä miten tärkeässä osassa Raamatun kertomus on Händelin tuotannossa.
Ylivarovaisuuden on riski
Laajasalo toteaa vielä, että ihmisillä on oltava oikeus myös negatiiviseen uskonnonvapauteen.
– Ihmisen kokemus voi olla aito ja on tärkeää, että häntä kuullaan. Pakko ei kuulu luterilaisuuteen ja kristinuskoon.
Laajasalo sanoo olevansa kuitenkin huolestunut ylivarovaisuudesta.
– Siihen on ihan aito riski. Voi olla, että vaikka rehtori ajattelee yleisesti, että varmuuden vuoksi lakataan kaikki yhteistyö ja lopetetaan kaikki juhlat, hyvä ajatus kääntyy päälaelleen ja negatiivisen uskonnonvapauden suojelemisesta tulee positiivisen uskonnonvapauden este. Siinä mielessä tulee olla tarkka. Se ei ole lapsen edun mukaista.
Adlercreutz sanoo, että on tärkeää kunnioittaa kaikkia uskontoja, kun uskontojen kirjo kasvaa Suomessa.
– Minusta uskonnon- ja maailmankatsomuksen opetus on siltä kantilta hyvällä pohjalla. Siellä opitaan kristinuskosta, buddhalaisuudesta, islamista. Meidän perheessämme asui indonesialainen muslimityttö viime vuoden vaihto-oppilaana. Hän pääsi kertomaan omasta uskonnostaan lukiossa. Arvioin, että se oli niille oppilaille arvokas kokemus saada ensikäden tietoa.
– On äärimmäisen tärkeää, kun havainnoidaan monimutkaista maailmaa, että mahdollisimman hyvin pyritään ymmärtämään, mistä erilaisen ajattelutavat tulevat ja maailmankäsitykset muodostuvat.
Laajasalon mukaan olennaista on se, että säännöt ovat selkeät ja sopivaa toleranssia riittää.
– Että ymmärretään, että olemme tästä kulttuurista joka tapauksessa ponnistaneet – ja siitä voi olla ihan myös ylpeä.
– On monia asioita, joilta lapsia pitää suojata ja varoa, että he eivät saastu, mutta en ajattele, että Händelin musiikki, jotkin taideteokset tai hyvä kirkkoyhteistyö olisivat ihan ensimmäisenä sillä listalla