Podcast valottaa Juha Valjakkalan dramaattista pakoa kolmoismurhan jälkeen: Jäniksenpapanat veivät poliisin Pohjoismaiden etsityimmän rikollisen jäljille

Ruotsin Åmselen kolmoismurhasta aikanaan tuomittu Juha Valjakkala (nykyisin Nikita Bergenström) on yksi Suomen tunnetuimmista henkirikollisista. Heinäkuussa 1988 hän oli yhdessä tyttöystävänsä Marita Routalammin kanssa Pohjoismaiden etsityin henkilö, kun kolmoismurha paljastui Pohjois-Ruotsissa.

Valjakkalan ja tyttöystävän pako kesti viikon. Nyt tuota pakoa ja rikosta käsitellään tanskalaisessa Murha Pohjolassa -podcastissa. Vastikään suomeksi käännetyssä podcastissa perehdytään Pohjoismaiden kuuluisimpiin rikostarinoihin.

Vaarallinen poikaystävä

Podcastissa kerrotaan Marita Routalammin ja Juha Valjakkalan suhteesta, joka alkoi kun Marita tapasi Juhan kotikaupungissaan Porissa ollessaan 17-vuotias. Valjakkala oli häntä kaksi vuotta vanhempi.

Nuori mies oli usein yhteenotoissa poliisin kanssa ja hän oli ollut jo vankilassakin. Nuori pari tehtaili myös rikoksia yhdessä. He murtautuivat koteihin ja kauppoihin ryöstöretkillään Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Valjakkalan mielestä he olivat niin kuin Bonnie ja Clyde, kuuluisa nuoripari, joka teki ryöstöjä ja henkirikoksia 1930-luvun Amerikassa.

Marita ymmärsi nopeasti, että poikaystävä oli vaarallinen, koska Juha oli vaativat ja dominoi häntä. Suhde päättyi lopullisesti kolmoismurhan jälkeen kesällä 1988.

Kanit mukaan lemmikeiksi

Kolmoismurhaa edelsi 20-vuotiaan Maritan ja 23-vuotiaan Juhan matka. Podcastissa kerrotaan, että Valjakkalan haaveena oli päästä Välimeren rannikolle.

Ennen matkaa Valjakkala oli luvannut tyttöystävälleen, että tämä saisi reissuun mukaan lemmikkieläimen. Niinpä jo ennen rajanylitystä Ruotsiin Valjakkala oli varastanut Maritalle angorakanin ja pian Ruotsin puolella hän varasti vielä toisen asuntomurron yhteydessä.

Pariskunta ehti reissata ympäri Skandinaviaa, kunnes he olivat kesällä 1988 Pohjois-Ruotsissa matkalla takaisin Suomeen.

Mukana matkusti edelleen kaksi varastettua kania. Pari varasteli autoja ja kanit siirrettiin aina autosta toiseen matkan jatkuessa.

Valjakkala suunnitteli pankkiryöstäjäksi ryhtymistä

Lauantai-iltana 2. heinäkuuta 1988 Juha ja Marita saapuivat pieneen Åmselen kylään runsaan 300 kilometrin päähän Suomen rajalta.

Pari päivää aiemmin Valjakkala oli varastanut haulikon eräästä talosta, koska hänen unelmansa oli ryhtyä pankkiryöstäjäksi, podcastissa kerrotaan.

Åmselessa Valjakkala lähti taas varastelemaan ja hän vei yhden talon pihalta polkupyörän.

Perhe näki ikkunasta pyörävarkaat, ja perheenisä ja 15-vuotias poika lähtivät heidän peräänsä. He päätyivät varkaiden perässä kylän hautausmaalle.

Perheenisä vaati polkupyörää takaisin nuorelta parilta, jonka he tavoittivat hautausmaalta piileskelemästä.

Valjakkala ei vaatimusta uskonut, vaan hän kaivoi haulikon esiin, vaati isää ja poikaa polvilleen ja ampui sitten molemmat.

Ensimmäinen laukaus osui Sten Nilssonia päähän ja hän kuoli välittömästi. Sitten Juha suuntasi aseen poikaa kohti. Sekä poika että Marita itkivät, ja pyysivät Juhaa olemaan ampumatta. Juha ampui uudestaan ja tappoi 15-vuotiaan pojan.

11-vuotias menetti koko perheensä

Perheenäiti kuuli laukaukset keskellä yötä ja hän lähti pyörällään ääntä kohti. Valjakkala oli vielä tyttöystävänsä kanssa hautausmaalla, kun Ewa Nilsson saapui etsimään miestään ja poikaansa.

Podcastissa kuvataan, miten nainen pysähtyi Valjakkalan käytössä olleen varastetun Saabin luo ja koputti ikkunaan. Valjakkala kävi naisen kimppuun, löi ja potki häntä, ja iski sitten haulikon perällä. Lopuksi hän puukotti naista.

Nelihenkisestä perheestä henkiin jäi vain 11-vuotias nuorempi poika, joka oli jäänyt kotipihalle telttaan nukkumaan kaverinsa kanssa. Vielä yöllä nuori poika ei tiennyt, että koko hänen perheensä oli murhattu.

Pakoa seurattiin herkeämättä

Kolmoismurhasta käynnistyi pako, jota seurattiin herkeämättä kaikissa Pohjoismaissa.

Åmselen hautausmaalta löytyi kolme murhattua uhria seuraavana aamuna, mutta tekijöistä ei ollut mitään tietoa.

Valjakkala ja Routalammi pakenivat kohti pohjoista. Saab hajosi, kun Valjakkala ajoi sen sähkötolppaa päin, joten hän varasti uuden auton. Podcastissa kerrotaan, että Marita vaati saada kanit mukaansa, kun kulkupeli vaihtui.

Pariskunnalla oli hyvä etumatka virkavaltaan nähden eikä kukaan ollut nähnyt heitä. He hävittivät haulikon ja vaatteet ja vaihtelivat autoja.

Åmselen murhaajien etsintäkuulutukset olivat kaikkien lehtien lööpeissä, ja Marita pelkäsi enemmän kuin ikinä. Hän halusi takaisin kotiin Suomeen, mutta Juha ei päästänyt häntä. Hän uhkasi tappaa kanit. Näin hän oli uhkaillut jo useamman kerran matkan aikana, ja nyt hän uhkasi myös tappaa itse Maritan, jollei tämä totellut Juhaa. Juhalla oli täysi valta häneen ja hallitsi Maritaa, joka oli täysin voimaton, varsinkin nyt kun hän oli nähnyt Juhan toteuttaman hyytävän teloituksen Åmselessä.

Jäniksenpapanat paljastivat

Poliisi alkoi päästä pariskunnan jäljille. Podcast paljastaa, että kanien pitäminen mukana pakomatkalla oli vikatikki, sillä poliisi pääsi pakenijoiden jäljille jäniksenpapanoita seuraamalla.

– Poliisi seurasi heitä yhdestä pakoautosta toiseen, ja jäljitystä helpotti kanien jätökset, joita löytyi jokaisesta varastetusta ja hylätystä autosta, podcastissa sanotaan.

Muutaman päivän päästä poliisi tiesi, ketä etsittiin. Sekä Juha Valjakkala että Marita Routalammi olivat jo ennestään poliisin tuttuja. Heidän kuvansa olivat joka puolella ja poliisi sai valtavasti ilmoituksia paikoista, missä pariskunta oli nähty.

Podcastissa kerrotaan, että vaikka poliisi tavoitti pariskuntaa, he onnistuivat monta kertaa välttämään tiesulkuja, livahtamaan poliisipartioiden ohi ja piiloutumaan Ruotsin metsiin. Kanit he pääsivät luontoon Länsi-Götanmaalla.

Jäivät kiinni Tanskassa

Pariskunta onnistui pääsemään Tanskaan saakka, kunnes he jäivät kiinni. Tanskassakin he pääsivät Odenseen saakka, kunnes poliisit saivat heidät kiinni juna-asemalla.

Kolmoismurhasta ehti kulua viikko, ennen kuin Valjakkala jäi tyttöystävänsä kanssa kiinni.

Valjakkala kiisti poliisille ensiksi kaiken, mutta helpottunut Marita tunnusti ja kertoi yksityiskohdatkin murhista. Podcastissa kuvataan, että nainen oli valtavan huojentunut, kun hän vihdoin pääsi vapaaksi Juhan seurasta.

Valjakkala väitti poliisille, että Marita oli ampunut isän ja pojan.

Hulluinta oli, että Valjakkalalle oli kehittynyt laaja fanilauma samalla, kun häntä etsittiin. Faneja ei pidätellyt edes tieto miehen vaarallisuudesta.

Elinkautinen tuomio

Oikeudessa Valjakkala tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta. 

Routalammi sai kahden vuoden vankeustuomion osallisuudesta raakaan väkivaltaan, törkeästä varkaudesta ja siitä, että hän oli rikkonut maahantulokieltoaan. Vapauduttuaan nainen muutti takaisin Poriin, vaihtoi nimensä ja sai suojatun henkilöllisyyden.

Oikeuspsykiatrien mukaan Valjakkala oli luonnevikainen, hänellä oli antisosiaalinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö, joka heijastui hallitsemattomana aggressiona ja puutteellisena empatiana.

Juha oli ainoa lapsi. Hänen äitinsä ei saanut poikaansa mitään otetta, ja hänen isäänsä ei ollut paljon näkynyt. Juha oli jo pienenä hyperaktiivinen ja saattoi räjähtää ihan hetkestä toiseen. Juha terrorisoi muita koulun pihalla, pakotti uhrinsa polvilleen ja vaati heitä anomaan armoa.

Useita kertoja vankilassa

Valjakkala kärsi tuomionsa Suomessa, missä hän vapautui lähes 20 vuoden kuluttua vuonna 2007. Kaksi vuotta myöhemmin hänet tuomittiin rattijuoppoudesta ja uhkailusta.

Podcastin mukaan Marita sai myöhemmin kaksi lasta. Hän pelkäsi aina, että Juha etsisi hänet taas käsiinsä. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Vuosien aikana Valjakkala on syyllistynyt uusiin rikoksiin ja hän on paennut vankiloista. Ruotsalaisille hän jätti syvät traumat kolmoismurhan vuoksi.

Kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat otteita Murha Pohjolassa- podcastista, joka on kuunneltavissa Spotifysta.

Lue myös:

    Uusimmat