Polkupyörämuodin huippua ovat nyt läskipyörät. Niiden suosiota hillitsee enää hinta, joka nousee helposti yli tuhanteen euroon.
Alaskasta lähtöisin oleva leveäpyöräinen fat bike, eli läskipyörä, on hilpeyttä herättävän näköinen paksukainen, mutta alkaa olla tuttu näky etenkin maastopoluilla.
Suomen Ladun maastopyöräilyn olosuhdehankkeen koordinaattori Tiina Riikonen kehuu pyörää varsin käyttökelposeksi menopeliksi.
– Se tuo pyöräilyyn leikillisyyttä ja hauskuutta, mutta sopii myös tavalliseen kuntoajoon. Sitä käytetään aika paljon talvella myös työmatkapyöränä, koska siinä on hyvä pito ja sillä pääsee huonomminkin auratuilla teillä. Paras mahdollinen asvalttipyörä se ei toki ole, Riikonen listaa.
Läskipyöriä ei ole vielä massoilla, mutta niiden määrä on kasvanut huimasti viime vuosina.
– Ensimmäiset läskipyörät on tuotu Suomeen jo 9 vuotta sitten, mutta buumi on ihan tämän talven juttu. Kun aiemmin se oli tosi harvinainen näky, nyt niitä tulee vastaan päivittäin.
Suomen polkupyörätukun ketjumyyntipäällikkö Tomi Kaarela kertoo, että läskipyörä on tullut markkinoille ryminällä. Kallis se on edelleen.
– Vielä pitää seurata sitä, miten kuluttajat siihen suhtautuvat ja ovatko he valmiita maksamaan siitä tavallista pyörää enemmän. Nyrkkisääntö on, että alle tuhannen euron läskipyörää ei kannata ostaa.
Kapeilla renkailla pääsee lujaa
Polkupyörämuoti on tällä hetkellä paitsi tosi leveää myös tosi kapeaa.
Kapearenkaisten ja kevyiden kilpa- ja maantiepyörien suosio on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Osaa niiden hankkijoista kiehtoo nopeus.
– Jos ajetaan normaalilla pyörällä vaikka 25 kilometriä tunnissa, maantiepyörällä keskivauhti nousee samalla työllä 5 kilometriä tunnissa. Nopeille pyöräilijäille vain viestinä, että muistaa ottaa huomioon myös muut pyöräteillä ja jalkakäytävillä liikkuvat.
Hybridi kelpaa kaikille
Tomi Kaarela kertoo, että kansansuosikki on edelleen perinteinen hybridipyörä, eli maasto- ja retkipyörän sekoitus. Sen suosion syy on monipuolisuus.
– Hybridiin on otettu maastopyörästä niin sanotusti vaihteiden lukumäärä ja retkipyörästä rengaskoko, eli se rullaa vähän tavallista paremmin, mutta toimii hyvin myös hiekkatiellä. Suurin osa ihmisistä käyttää pyörää vapaa-aika- ja työmatka-ajoon, ja siihen hybridi on ykkönen.
Kilpavarustelua pyörätiellä?
Pyöräilijät ovat nykyään aiempaa paremmin varustautuneita. Kaarela kertoo, että pyöräilypaitojen ja -sukkien lisäksi panostetaan kenkiin ja ajohousuihin, joissa pehmuste takapuolen alla helpottaa ajamista ja tuo siihen mukavuutta. Ihmiset ovat Kaarelan mukaan valmiita maksamaan myös kypärästä enemmän.
– Edulliset markettikypärät ovat vähentyneet. Edullinen kypärä ei ole välttämättä niin kevyt ja turvallinen eikä niin mukava päässä kuin kalliimpi.
Läskipyöräilijä kaipaa pyöräänsä lähinnä kunnon valot.
– Valojen kehittyminen ja halpeneminen on lisännyt talvipyöräilyn suosiota. Ja sitten on tietysti olemassa lokaria, matkamittaria ja GBS-paikanninta, ja ne kaikki lisäävät mukavuutta ja tekevät pyöräilystä mielenkiintoista.
– Varsinkin jotkut miehet ovat sellaisia, että mitä enemmän värkkejä ja laitteita, sen suurempi into. Ja jos ihmiset saadaan sohvalta ylös jollain lisälaitteella, niin siitä vaan, Riikonen naurahtaa.