Presidentin tärkein ominaisuus? Mika Aaltola löytää vastauksen läheltä

Puoluepolitiikka on korruptoitunutta, media kohtelee ehdokasta väärin ja muilla, edes pitkään ulkopolitiikasta vastuuta kantaneilla ehdokkailla, ei ole kykyä presidentiksi. Puoluepolitiikan ulkopuolelta presidenttikisaan lähtenyt Mika Aaltola aloitti kampanjansa poikkeuksellisesti.

Eikä hän juuri peruuta, vaikka asioista kysyy uudestaan. STT:n presidentinvaalihaastattelussa hän sanoo, että kyse on muun muassa puoluepolitiikan epäkohtien tuomisesta esiin.

Korruption hän yhdistää poliittisiin virkanimityksiin, joita kiistatta ovat vuosien varrella tehneet kaikki puolueet. Hän puhuu "toivon politiikasta", jolla hän tarkoittaa sitä, kuinka Suomi oli pitkään toiveikas Venäjän suhteen ja korosti ulkopolitiikassa dialogia. Hän on sanonut aiemmin esimerkiksi Ilta-Sanomien kolumnissa, että puoluepolitisoituminen virkanimityksissä levitti ja pitkitti tätä ulkopoliittista perinnettä.

Mitä puoluepolitiikan korruptoituneisuudelle pitäisi sitten tehdä? Aaltolan mukaan presidentin pitää toimia rohkeasti unilukkarina.

– Pitäisi tehdä järkeviä ratkaisuja asioiden suhteen. Pitäisi ajatella kansakunnan kokonaisetua. Puolueen etu ei aina välttämättä ole sitä, hän sanoo.

Ymmärtää pakinan yhä samoin

Tuoreessa vaalikirjassaan Havahtuminen ehdokas esittää useita mediaan kohdistuvia syytöksiä, esimerkiksi siitä, miten media kohtelee häntä.

– Silloin oli tietysti noita lehtijuttuja. Oli se Suomen Kuvalehden pakina, jossa minua kehotettiin muuttamaan ulkomaille, Aaltola sanoo.

Hän viittaa Jukka Ukkolan humoristiseen pakinaan viime vuoden lokakuulta. Pakinassa puhutaan "maineenpakastuskeinoista", joilla presidenttigallupeihin noussut Aaltola voisi välttää suosion hiipumisen ennen vaaleja. Ukkola totesi, että vanha kunnon perunakellari on hyvä, mutta ankea piilopaikka, eikä luostarikaan välttämättä houkuttele, saati vankila.

– Tutkijalle on tarjolla sopivampiakin vaihtoehtoja, esimerkiksi jokin ulkomainen yliopisto, josta ei liikoja pihinöitä Suomeen saakka kuuluisi, pakinassa todettiin.

Kun Aaltolalle lukee kohdan, hän sanoo ymmärtävänsä sen yhä samalla tavalla. Aaltola tulkitsee pakinan olevan lennokasta tekstiä, mutta se hänestä kuvasti ajan henkeä.

– Tietysti se on aika uniikki näkökulma, kun on sen asian keskellä. Se on subjektiivinen näkökulma tietysti.

"En tule vailla suhteita"

54-vuotias Aaltola on tullut julkisuudessa tunnetuksi Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijana ja johtajana. Hän on tällä hetkellä virkavapaalla ja tavoittelee presidentin tehtävää valitsijayhdistyksen kautta.

Miten uskot, että pystyisit ottamaan presidentin tehtävät haltuun, kun tulet puoluepolitiikan ulkopuolelta?

– Kukaan muukaan ei ole ollut presidenttinä päivääkään, Aaltola muistuttaa.

Hän uskoo, että tärkein ominaisuus presidentille on se, että hän ymmärtää, mitä maailmalla tapahtuu, miten se vaikuttaa Suomeen ja miten Suomi kykenee vaikuttamaan maailman tapahtumiin.

– Minkälainen ansioluettelo sitten kehittää siihen suuntaan? Voisin väittää, että tämä omani.

Aaltolan mukaan esimerkiksi globaalin turvallisuuden vetäjänä instituutissa hän on saanut pohtia aika laajaa joukkoa kysymyksiä kybervaikuttamisesta sotiin ja terrorismiin.

– Kyllä sitä repertuaaria on. Ja viime vuodet olen tarkkaillut asioita hyvin itsenäisestä näkökulmasta.

Hän korostaa lisäksi, että tuntee hyvin ulkomaisia toimijoita.

– Olen tutustunut yhdysvaltalaisiin, saksalaisiin ja ranskalaisiin virkamiehiin. Isoon määrään. En millään lailla tule vailla suhteita, hän vastaa kysymykseen siitä, tunteeko keskeisiä valtiopäämiestason toimijoita.

Tärkeintä presidentin tehtävässä on Aaltolasta näkemys, jonka avulla reagoida kriiseihin.

– Näkemys ja kokemus, jotka itselläni ovat, eivät liity vain EU:hun, vaan laajasti maailman tuntemiseen.

Hänestä pitäisikin kysyä, miksi hän ei pystyisi ottamaan tehtävää haltuun.

Itsevarmuus herättänyt huomiota

Aaltolan itsevarma esiintyminen keräsi laajaa huomiota, kun hän ilmoitti elokuun alussa Luumäellä lähtevänsä ehdolle. Hän totesi, ettei olisi ryhtynyt ehdokkaaksi, jos jostain löytyisi parempi ehdokas. Ylen haastattelussa hän totesi, että "jos on tietoa ja on taitoa ja on rohkeutta – ja sitä ei muilla tunnu olevan sitä näkemystä – niin sitten on vähän niin kuin velvollisuus lähteä (ehdokkaaksi)".

Aaltola sanoo STT:lle, että tämä tulkittiin virheellisesti niin, että hän olisi puhunut muista presidenttiehdokkaista. Ylen esittämää kysymystä ja vastauksen alkua ei uutislähetyksessä näytetty.

STT tarkisti asian Yleltä, jonka mukaan kysymys oli: "Olette päättänyt nyt lähteä ehdolle valitsijayhdistyksen kautta, mutta miksi venytitte julistusta näin pitkään?" Aaltolan vastauksen alkuosa käsitteli hänen saamiaan pyyntöjä ja kannustusta sekä huolellista harkintaa.

Aaltola kertoo tarkoittaneensa yleisellä tasolla, ettei näkemyksestä ole "ylitarjontaa", ja se perustuu pitkän ajan havaintoihin.

– Siinä toivon politiikassa meillä oli sellainen ajatus (Suomessa), että ei siitä Venäjästä kannata kauhean negatiivisesti puhua. Oikeasta näkemyksestä – minkä itse koen oikeaksi – että Venäjän uhkaan pitää herätä, ei ole ollut ylitarjontaa.

Myös itää ja pohjoista vahvistettava

Venäjän uhkaan herääminen tarkoittaa Aaltolan mukaan muun muassa sitä, että kaikkiin taloudellisiin laskelmiin pitäisi lisätä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Hänen sanomansa voi puhutella muuttotappioalueilla, sillä hänen mukaansa Lappiin ja Itä-Suomeen olisi saatava elinvoimaa ja infrastruktuurihankkeita.

– Siellä on haavoittuvuuksia, ja alueisiin pitää myös satsata. Enkä nyt ajattele tätä aluepolitiikan näkökulmasta. Suomea on vaikea puolustaa Helsinki–Tampere–Turku-kolmiosta.

Hänestä presidentin on Puolustusvoimien ylipäällikkönä tärkeää varmistaa, että kaikissa niissä pöydissä, joissa puhutaan puolustuksesta, on Puolustusvoimien tai puolustusministeriön asiantuntemus läsnä.

– Venäjä tulee olemaan vihamielinen toimija pitkän aikaa. Ei kannattaisi ajatella Ukrainassa olevaa sotaa jonain yksittäisenä, eristettävissä olevana asiana. Venäjän iso suunnitelma on paljon laajempi.

Hänestä Suomi tarvitsee kansallisen turvallisuuden strategian.

– Sellainen tuntuu olevan Venäjällä ja Kiinassa. Meillä lännessä pitää myös olla vastaava.

Puolustusmenot pysyvästi ylös

Venäjän uhkaan pitäisi Aaltolan mukaan reagoida nostamalla puolustusmenojen osuus pysyvästi kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hän itsekin tosin myöntää, ettei tästä presidentti pysty päättämään.

Kolme prosenttia antaisi tärkeän signaalin ensinnäkin Venäjän suuntaan mutta myös Yhdysvaltoihin.

– Jos (Donald) Trump valitaan presidentiksi, hän on luvannut laittaa Naton jäihin, jos Euroopan maat eivät satsaa omaan puolustukseen.

Läntisissä instituutioissa, kuten Natossa ja EU:ssa, tulee hänestä olla niin aktiivisesti mukana kuin voidaan. Aaltolan mukaan Suomen tehtävänä on pitää Ukrainan tukeminen aktiivisesti myös muiden maiden keskiössä.

– Meidän kansallinen turvallisuutemme on liossa Ukrainassa.

Myös huoltovarmuutta pitäisi hänestä parantaa muun muassa avaamalla rautatieyhteys Jäämerelle. Tämä vähentäisi riippuvuutta Itämerestä.

Lapsen pitää mahtua

Lapsen ehdoilla. Näin Aaltola suunnitteli vaimonsa Kirsi Aaltolan kanssa, kun päätti lähteä presidentinvaalikampanjaan mukaan. Pariskunnalla on 1,5-vuotias poika.

– Se on kuitenkin se prioriteetti, tulevaisuuden lupaus, että tämä maailma jää parempaan kuntoon heille kuin millaisena sen itse perimme, Aaltola sanoo.

Hänestä on tärkeää, että tämä lupaus lunastetaan ainakin henkilökohtaisella tasolla, vaikka vaalikampanja repii ehdokasta moneen suuntaan.

– Kyllä elämään pitää vaalien aikanakin lapsi mahtua. Jos on joku melskaus kotona käynnissä, en pysty vastaamaan puheluihin tiettyinä hetkinä. Lisäksi illalla minua on vaikea saada osallistumaan puhujatilaisuuksiin.

Haastattelun aikana poika on päiväkodissa ja perheen kodissa Ullanlinnassa melskaa korkeintaan joku kolmesta koirasta. Yksi niistä pyrkii tuttavallisesti toimittajan syliin ja nuolee kasvoja.

Arki on kiireisessä perheessä monen palan yhteensovittamista. Vaimo on parhaillaan matkoilla, ja Aaltola oli esimerkiksi käynyt haastattelua edeltävänä päivänä yksin lastenrattaiden ja kolmen koiran kanssa lenkillä.

– Minusta se on jo urheilusuoritus, kun siinä on kolme hihnaa ja yrittää samalla työntää vaunuja.

Aaltola toteaa, että hänelle on tyypillistä tarttua toimeen.

– Kun Kirsi kysyy, tarvitsenko apua, vastaan, etten tietenkään tarvitse. Mutta kyllä sitä joskus tarvitsisi.

Lue lisää: Mika Aaltola kommentoi hänen kampanjapuheistaan tehtyjä lukuisia meemejä: "Rohkea pitää olla"

Näin Mika Aaltolan Kirsi-vaimo suhtautui vielä alle vuosi sitten miehensä mahdolliseen presidenttiehdokkuuteen