Tajuan, että nyt keski-ikäisenä kuuluisi olla juuri siinä vaiheessa. Tämän aikuisempaa minusta tuskin tulee.
Mistä sitten nousee asenne, että viisikymppinen on liian vanha? Maamme ikärakenne huomioon ottaen moinen asenne on enemmän kuin vääristynyt.
Omat vanhempani olivat juuri tämän ikäisiä kun tarvitsin apua veroilmoituksen teossa, asuntolainan haussa, lukkojen vaihdossa, verhojen ompelussa, viherkasvien hoidossa. Aina sai vastauksen kysymyksiin ja neuvoja huolenaiheisiin. Miksi itsestä ei tunnu ollenkaan yhtä neuvokkaalta?
Nuorena aikuisena oli kiire ja nälkä hamuta elämää, perhettä, uraa. Ihailin vanhempia ja kokeneempia ja halusin osoittaa olevani vakavasti otettava ja luottamuksen arvoinen niin työelämässä kuin äitinä. Joskus podin uskottavuusongelmia ikäni ja hiustenvärini vuoksi. Haaveilin ajasta, jolloin ei tarvitsisi todistella pätevyyttä. Kun ei enää tarvitsisi vakuutella, että kyllä äitikin pystyy haastaviin hommiin. Kun ei enää tarvitsisi painaa töitä moninkertaisesti esim samanikäisiin miehiin verrattuna.
13:09
Mikä minusta tulee isona?
Nyt olen siinä haaveilemassani vaiheessa. Lapset kasvatettuina, kaikki aika maailmassa panostaa tasan siihen, mihin itse haluaa. Yhtäkkiä huomaan lukevani haastatteluja ikäisistäni naisista, jotka eivät enää työllisty juuri ikänsä vuoksi, vaikka pätevyys ja kokemus olisivat miten kohdallaan. Koska etsitään jotain vähän nuorempaa.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten tunnista tilannetta. Missä kohtaa siis on se kultainen leikkaus, jolloin ei ole enää liian nuori eikä vielä liian vanha? Kuka edes kykenee huomaamaan sitä ohikiitävää hetkeä?
Mikäli eliniän ennusteet pitävät paikkansa, edessä olisi vielä vuosikymmeniä aktiivista elämää, myös työelämää. Onko vain taivas rajana? Mikä minusta tulee isona?
Ikäsyrjintä on piilevää
Ikäsyrjintää vastaan on olemassa Euroopan unionin direktiivi. Mutta paljoako se auttaa, kun todellisuudessa ikäsyrjintä on piilevää. Ongelmia on toki nuorissakin ikäryhmissä – ikätasa-arvo koskee sekä nuorempia ja vanhempia.
Toisaalta tässä saattaa olla jossain määrin myös optista harhaa. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Mikäli itse on tekemisensä ja itsensä ytimessä sekä valmis uusiutumaan, reitti löytyy tavalla tai toisella. Kaikilla ei vain ole siihen voimavaroja tai edellytyksiä. Usein asiat tuppaavat kasaantumaan, niin hyvät kuin vaikeatkin.
Sanotaan, että asenne ratkaisee. Mutta mikäli ihminen on hakenut paria sataa työpaikkaa tietäen enemmän kuin täyttävänsä pätevyysvaatimukset ja ainoastaan kahteen hakemukseen edes vastataan, saattaa asenne olla kovilla. Mikään koulutus, into, mittava ja monipuolinen kokemus ei takaa työtä. Varsinkaan parasta ennen käyttöpäivän ohittaneilla työnhakijoilla.
Työ uuvuttaa varttuneempia vähemmän
Mistä sitten nousee asenne, että viisikymppinen on liian vanha? Maamme ikärakenne huomioon ottaen moinen asenne on enemmän kuin vääristynyt. Jos ikääntyviä työntekijöitä ei pyritä pitämään työmarkkinoilla tai heitä ei pidetä voimavarana, olemme kansantaloudellisesti kestämättömällä tiellä.
Suomalaisen Työn Liiton teettämä tutkimus osoittaa, että selvä enemmistö suomalaisista kokee yli 50 vuoden iän vaikeuttavan työllistymistä. Samalla Aalto-yliopiston tutkimus osoittaa, että yli 45-vuotiaat asiantuntijat ovat parhaita työntekijöitä – he kokevat enemmän innostusta ja motivaatiota, ovat uutteria, omistautuneita sekä sitoutuneita.
Vastoin yleisiä odotuksia, työ myös uuvuttaa varttuneempia asiantuntijoita vähemmän kuin nuorempia.
"Vanha koira ei opi" on vain tekosyy
Tutkimukset ovat myös todistaneet, että yhteiskunnallisesti monimuotoiset ryhmät, joilla on monipuoliset taidot, ovat luovempia, innovatiivisempia ja menestyksekkäämpiä kuin yksikulttuuriset vastineensa. Eritaustaiset ja eri-ikäiset ihmiset tuovat tieto-taitonsa lisäksi dynamiikkaa, joka haastaa oletukset ja ”samanmielisten ajattelun.”
Mikäli ajatusmalli ”vanha koira ei opi” on syynä ikääntyvien rekrytointien vähyyteen, on se vain tekosyy. Tämän päivän haasteissa ja teknologian kehityksen nopeudessa kaiken ikäiset joutuvat jatkuvasti päivittämään osaamistaan. Oppimiskykyyn vaikuttavat monet asiat, ei ainoastaan ikä. Siinä, missä rapistuva fysiikka häviää nuoremmille, joustavuus ja kehittyneet sosiaaliset taidot taas paranevat iän myötä.
Kun nykyään kyselen neuvoja ties mistä jälkikasvultani, päätän olla pitämättä sitä neuvottomuutena. Päätän, että se kertoo uusille näkemyksille avoimesta mielestä, joustavuudesta ja pakottomuudesta olla oikeassa. Kymmenen vuotta sitten en vielä siihen olisi kyennyt.