Työelämän sankarimyytti povaa kunnianhimoiselle raatajalle menestystä – todellisuus on usein toisenlainen: "Ongelma on se, ettei toisessa päässä olekaan valoa"

Kun on ensin raatanut viisi vuotta päästäkseen yksikkönsä johtoon, johtajan pallilla olo onkin tyhjä. Tavoitteet on saavutettu ja kaiken pitäisi olla upeasti, mutta autuutta ei tulekaan. Olo saattaa tuntua suorastaan huijatulta: miksei raadannalla saanutkaan onnea? 

"Ei selviä, ellei ole aina tavoitettavissa, tai ellei ota lapsiltaan isää ja puolisolta itseään pois"

Tutkimusten mukaan kunnianhimoiset ihmiset ovat alttiimpia tyytymättömyydelle.

– Kyse on myös oman arvojärjestelmän koettelemisesta, professori Juha T. Hakala kuvailee.

– Jos raataa päästäkseen viiden vuoden aikana arvostettuun asemaan, no, tämä tavoiteltu asema voikin olla sen verran haastava, ettei siinä selviääkään muuten kuin raatamalla. Ei selviä, ellei ole aina tavoitettavissa, tai ellei ota lapsiltaan isää ja puolisolta itseään pois.

Tässä on pysähdyksen paikka, hän toteaa. Olisi tärkeää havahtua pohtimaan omaa jaksamista tai tavoitteita tarpeeksi aikaisin.

– Millainen on se elämä, jota itseltämme ja perheeltämme haluamme? Naapurilla on tuollainen hulppea omakotitalo, mutta voisimmeko me tyytyä tähän jälleenrakennusajan rintamamiestaloon? Voisimmeko tyytyä siihen, että tänä kesänä pihan annettaisiin kasvaa horsmaa ja koiranputkea? Aika harvalla meistä on pokkaa kuntakeskuksen taajamassa ajatella näin, Juha sanoo.

Juhan uusi teos Vähemmällä enemmän – Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta (Alma Talent, 2020) pohtii, olisiko vähempi kunnianhimo sittenkin hyvä asia.

LUE LISÄÄ:  Miksi tavoittelemme kympin tulosta, kun seiskakin riittäisi? Juha kehottaa olemaan vähemmän kunnianhimoinen: "Että ei myöhemmin tarvitsisi katua, vaan ehtisi elääkin"

Moni yrittää venyä päivästä toiseen

Järjellä ihminen tietää, että aika ja voimavarat riittävät vain tietyn aikaa. Silti moni yrittää myyttisten superjohtajien tavoin venyä päivästä toiseen mahtaviin tavoitteisiin. Illalla kotona itkettää, mutta seuraavana päivänä pitää taas jaksaa, sillä kunnon ihmiset tekevät töitä ja haluavat menestyä.

– Alkukantainen vaisto siellä piipittää, että kyllä se tästä, kyllä se ohi menee, olet vain tilapäisesti väsynyt. Itse ajattelen, että tällainen ihminen kyllä tuijottaa putkeen, mutta ongelma on se, ettei toisessa päässä olekaan valoa. Hän ei ole löytänyt ratkaisua, miten tästä pääsisi pois, Juha kuvailee.

LUE MYÖS: Tunnistatko itsesi? Aivojen palohälytys vaanii työikäisiä – "Kyllä omasta muistista kannattaa olla huolissaan"

Muihin vertaaminen luo ongelman

Ihminen rakentaa itselleen identiteettiä paljolti vertailun keinoin. Hän vertaa omaa elämäänsä ja saavutuksiaan paitsi perheeseen ja ystäviin, myös medioihin tai vaikkapa näkemiinsä some-kuviin.

– Tässä on se ongelma, että kun tällä tavalla valpastelee ja katselee ympärilleen, on jatkuvasti bongaavinaan asioita, jotka jollakin toisella ovat pikkuisen paremmin kuin itsellä. Tästä syntyy mielikuva: ikään kuin olisimme jatkuvasti takamatkalla, kuromassa jotakin eroa umpeen, Juha kuvailee.

– Emme riittävästi pysty huomioimaan sitä, että kaikilla ihmisillä jokin asia on niin sanotusti huonosti. Naapurillakin on asioita, jotka ovat huonommin kuin meillä, mutta niitä me emme huomaa. Huomaamme ainoastaan sen, että heidän narullaan on puhtaampia pyykkejä kuin meillä.

LUE MYÖS: Ärsyttääkö työkaveri? Muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen kertoo, miksi töissä yleensä hiertää: "Sanoisin, että tuossa tilanteessa ihminen on venynyt omien arvojensa yli"

Lue lisää lifestyle-aiheista!

Osittainen lähde: Juha T Hakala: Vähemmällä enemmän – Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta (Alma Talent, 2020)