Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, miksi he ovat panneet korkin kiinni. Syitä olivat niin puolison tukeminen, isän kohtalolta välttyminen, vakava sairastuminen kuin oman humalaisen käytöksen häpeäminenkin.
Pohjakosketuksesta eteenpäin
Olin 2004 täysin pohjalla niin henkisesti kuin muutenkin. Olin juonut vuosikausia, ja itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Jokin johdatus oli, että satuin huomaamaan lehdestä jutun paikkakunnalle perustetusta AA-kerhosta. Päätin kokeilla sitä, ja se alkoi tehota. En ole ottanut tippaakaan vuoden 2004 helmikuun jälkeen.
Kohtuukäyttäjää minusta ei koskaan tule, ainoa vaihtoehto on täysraittius. Vanhat juomakaverit piti hylätä ja etsiä uusia raittiita kavereita. Toisten juominen ei minua haittaa, mutta yritän pysytellä poissa juovien ihmisten seurasta. Olen rakentanut koko elämäni uudelleen: vanhemmiltani ostanut maatilan, löytänyt vaimon ja meillä on 7-vuotias tytär. Raittiina kaikki on mahdollista!
Vaimon tueksi
Lopetin itsekin alkoholin käytön kun rouva tuli raskaaksi, kivampi olla kun ei tarvitse kummankaan sitä saunakaljaa ottaa.
Miehen tueksi
Olen ollut kolme vuotta täysin raitis tukeakseni mieheni raittiutta, joka oli alkoholisti. Ei tee heikkoa olla käyttäjien seurassa. Hauskaa voi olla muutenkin. Joskus tulee kuitenkin hetki, kun olisi kiva ottaa lasi viiniä ruoan kanssa tai kuohuvaa. Mutta näin on hyvä.
Vanhemman esimerkki pelotti
Isäni sairasti alkoholismin aiheuttamaa neurologista sairautta, joka lopulta vei häneltä liike- ja puhekyvyn. Teki hänestä vuodepotilaan, jolle ravinto piti antaa letkulla. En halua ottaa riskiä sairastua samoin, jokin geenivirhe hänet sairaudelle kai altisti, koska kaikki alkoholistit eivät niin sairastu. Ehkä minullakin on se geenivirhe ja voisin sairastua. Kännissä ei ole niin kivaa, että ottaisin riskin.
Aiheutti pahaa mieltä
Lopetin kokonaan. Meillä ei enää nähdä kyyneliä alkoholin tähden. Mittani tuli täyteen.
Viina ei sopinut itselle
Olin selvänä mainio seuralainen, mutta humalluttua kaikkea muuta. Suunnilleen kaikki mainitsivat, ettei viina sovi lainkaan minulle. Taas kerran lupasin seuralaiselleni lopettavani juonnin. Kulkiessamme alkon ohi mainitsin, josko synttäreitä varten hakisin jotain. Seuralainen muistutti lupauksestani; mutta sinähän lupasit! Silloin nousi suomalainen sisu esiin, niinhän minä minä lupasin, ja painelin kaupan ohi.
Olin kokeillut aa:t ja suunnilleen kaikki muutkin 'hoidot' eikä mikään ollut minulle sopiva. Lupauksen rikkominen ja siihen vetoaminen oli se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisi selkäni. Tapauksesta on noin viisi vuotta raittiita hetkiä. Olen saanut takaisin ystävät ja etenkin tyttäreni luottamuksen, joka oli kokonaan poissa. Olen kiittänyt seuralaistani usein teostaan. Joillekin ovat hyväksi yleiset hoitokeinot, minulle sopi muistutus lupauksestani, ja hyvä niin.
”Olin kännissä täysin idiootti”
Päätin lopettaa alkoholin juomisen totaalisesti muutaman vuoden yrittämisen jälkeen. Olin ihan juoppo koko opiskeluajan yläasteelta korkeakoulun loppuun. Juomisen lopettaminen ei onnistunut kuin seinään, vaan vaati noin neljän vuoden määrätietoista hakeutumista selvyyttä kohti. Viimeisenä vuonna olin onnistunut vähentämään yhteen kertaan kuukaudessa, joka on huomattavasti vähemmän kuin 3–4 ryyppypäivää viikossa.
Nykyisin en juo pisaraakaan. Konvehdeissa ym. sellaisissa elintarvikkeissa annan myöten. Ei polttele enää juodakkaan, ei sitten yhtään. Syy lopettamiseen oli siinä, että olin kännissä täysin idiootti. Hävettää myöntää, mutta ei siinä juuri viisaita ajatuksia läpi tullut. Viimeisenä vuonna olin jo päässyt känniääliydestä yli ja jututkin oli paljon järkevämpiä, mutta päätin viedä homman loppuun asti kun olin aloittanutkin.
Tarkkaa tavoitetta en ole päättänyt selvin päin olla, muuta kuin että itse vakuutun siitä, etten tarvitse viinapirua mihinkään. Varmaan jonkun viisi vuotta jos olen selvinpäin, niin kokeilen uudestaan tarvitsenko sitä vielä mihinkään. Monet lopettaneet pitää saarnoja aiheesta, mutta edelleen itse koen, että on jokaisen omassa kädessä, miten elämänsä hoitaa.
Hävettää ne kännitoilailut, ja varmaan niiden lievitykseenkin tuli otettua. Huono itsetunto varmasti oli keskeisimpiä syitä. Kännissähän sitä tuntee olevansa puolijumala. Nykyisin pidän itsestäni ilman päihteitä ja jotkut muutkin pitävät. Edelleen ryyppäävät kaverit ja sukulaiset katsovat kuitenkin kieroon. Hienoa on, ettei tarvitse täristä krapulaa, mutta ihan parasta on kuitenkin, että voi olla läsnä jälkikasvulle. Toivon silti, etten olisi koskaan juonut tippaakaan.
Ei enää surua lapsille
Seurasin vaimoni alkoholisoitumista 15 vuotta, sitten voimani loppuivat ja otin eron. Sanoin lapsille, ettei teidän tarvitse pelätä, että isä kuolee samaan tautiin kuin äiti. Lopetin viisi vuotta sitten.
Enää onnittelumalja
Lopetin kokonaan. Sain hydrokefalian (aivojen nestekierron häiriö) 44-vuotiaana, ja minulle laitettiin suntti. Sen jälkeen en ole ottanut kuin onnittelumaljan. En kyllä aikaisemminkaan paljoa ole juonut. Olen kiitollinen, että elän. Se riittää.
Lääkkeet ja alkoholi sekoittivat
Noin 10 vuotta sit lopetin alkon kokonaan. Selkäsairaus iski, jouduin käyttämään vahvoja lääkkeitä. Tuli ennen otettua joskus aika reippaastikkin. Herätys tuli, kun alkoi mennä muisti: olin firman pikkujouluissa, siellä olin tehnyt kaikkee tyhmää, haukkunut ihmisiä ym. Silloin en ajatellut, että lääkkeet haittaa alkoholin käyttöä. Kun seuraavan kerran menin töihin, työkaverit kertoi kaikkee, mitä oli tapahtunut illan aikana. Onneksi tajusin lopettaa. Enkä kadu päivääkään, vaikka kavereita hävisi, kun en alkuaikoina lähtenyt ravintolaan ja illanviettoihin.
Olen nyt käynyt ravintoloissa, risteilyllä, juhlissa, mutta en ota alkoa. On niin hyvä olo, kun ei ole rapulaa ja muistaa illan tapahtumat. Aluksi kaikki ihmetteli mun alkottomuutta, mutta ei enää. Jos joku tuntematon kysyy miksi en ota, sanon että olen juonut jo osuuteni aikoja sitten. Ihana nauttia lastenlasten seurasta, kun on aina järki päässä.
Vaihtui kuntoiluun
Lopetin käytön 4 vuotta sitten, kun alkoi kulutus olla liian suurta viikottain. Tilalle tuli hurja laihdutuskuuri ja kuntoilu, joka jatkuu kuntoiluna edelleen, kävelyä ja pyöräilyä. Olen 62-vuotias ja oloni on parempi kuin ehkä koskaan, lukuun ottamatta kulumia.
Söin verenpaine- kolesteroli ym lääkkeitä säännöllisesti. Nykyään ei lääkkeitä. Vaihto täysraittiuteen on ollut hienoa aikaa. Muutama kaveri on mennyt, kun en enää juo seurassa, vaikka nautin, tanssin yms. Mutta se on mielestäni heidän murheensa. Nykyinen elämäni on tervettä ruokaa, salaatteja, hedelmiä yms. Ja liikuntaa ja lastenlapset. Ei voinut kuvitellakkaan, että tällaista laatuelämää on. Omalla käytökselläni parantanut itseni, ja parantanut loppuelämäni laatua. Loistoaikaa!
Ei enää rohkaisua alkoholista
Alkoholi ei ollut minulle suuri ongelma. Kun jätin sen pois, huomasin kuitenkin, kuinka olin alitajuisesti tarvinnut sitä jollain tavalla rohkaisuksi. En juonut yleensä paljoa (joitain ylilyöntejä tietenkin sattunut!), mutta jo se pari toi mukamas jotain, mitä minulla ei mukamas ollut ilman sitä alkoholia.
Aloin siis etsiä itsestäni selvinpäin niitä positiivisia puolia, jotka tulivat voimakkaammin esille vain hiprakassa/humalassa. Olen ollut noin puolitoista vuotta suurimmaksi osaksi alkoholittomana, poikkeuksena kaksi iltaa, jolloin maistelin viiniä humaltumatta. Alkoholi jäi siis luonnollisesti pois, koska aloin kaivata muutosta elämääni.
Samalla jäi muuta epäterveellistä, kuten kahvin juominen (n. 2 kuppia päivässä), koska vatsa ei siitä tykännyt, ja tupakointi viihteellä ollessa. Aloin vain yksinkertaisesti kuunnella paremmin itseäni ja kehoani. Eikä luopumiset olleet edes vaikeita, koska se oli lopulta oma tahto hyvään oloon siellä takana.
Minulla oli ollut henkisesti rankka suhde, josta oli paljon pahaa oloa, joten alkoholin nauttiminen olisi voinut saattaa minut myös vaarallisiin tilanteisiin. Olin jäänyt yksinhuoltajaksi, joten alkoholittomat tanssi-illat alkoivatkin sopia tilanteeseeni paremmin energiaa tuovina rentoutumishetkinä. Alkoholilliset illat ennen olivat vieneet kaikki mehut puolestaan pois.
Olen myös löytänyt raittiita ystäviä, mutta ei minua häiritse vaikka muut seurassani joisivat. Kännisiä en kuitenkaan jaksa kovin kauaa katsella, vaan etsin ystävällisesti itselleni sopivan paikan kaukana heistä, eivät he huomaa poistumistani kuitenkaan!
Oloni on tasapainoinen ja illanvietot ovat mukavia, sosialisointia ja tanssimista hyvässä hengessä. Ja kaikesta alkoholinkäytön esille tuomasta typerästä draamasta osaa jättäytyä hyvissä ajoin pois. En usko, että tulen enää koskaan käyttämään alkoholia tulevaisuudessa samalla tavalla kuin aiemmin.
Kuva: Colourbox.com
Vinkkejä raittiuteen
Päihdetyöntekijä, itsekin korkin vuosia sitten kiinni laittanut Eija Nyman-Janatuinen vieraili Studio55.fi-ohjelmassa vappuna 2013. Mistä tietää, että alkoholista on tullut ongelma? Miten toisen ongelmaan voi puuttua? Katso video alta.
26:34
