"Rakas Pupu... Ota minut hoitajaksesi!" Näin rohkeasti presidentti Urho Kekkonen kirjoitti tulevalle vaimolleen 25-vuotiaana

Timo Kalevi Forssin uutuuskirjassa Unohtumattomia kirjeitä Suomesta on koottu 100 kirjettä aina 1860-luvulta nykyhetkeen. Yksi näistä on presidentti Urho Kekkosen kirje tulevalle vaimolleen Sylvi Uinolle.  

Urho Kaleva Kekkonen. Ei ainoastaan poliittinen sanailija, vaan myös hempeiden tunteiden rustaaja. Kekkonen tapasi tulevan puolisonsa Sylvi Uinon ensimmäisen kerran Etsivän keskuspoliisin kansliassa, jossa Uino työskenteli.

Kekkosen pehmeä puoli tulee hyvin esiin kirjeestä, jonka hän lähetti Uinolle vuonna 29. joulukuuta 1925. 

"Rakas Pupu!

Sain tänään juuri kirjeesi, Rakas, ja surulla luin sairaudestasi. Parasta on, että hyvin huolehdit itsestäsi ja heti menet lääkärin luokse, sillä parasta on ajoissa ottaa selville, mikä tauti on kyseessä.


Pupu-Rakas, olen niin levoton Sinun terveydestäsi, Rakas, että oikein paha olla. Taidan tulla jo uudeksivuodeksi, sillä en jaksa odottaa kun olet sairaana. Pupu-Kulta, et saa sairastua, et saa.

Nämä viimeiset päivät kuluvat hyvin hitaasti. Eilen olin pari tuntia hiihtelemässä ja tänään olin päivällä äidin ja Jussin kanssa 4 km. täältä Syrjälän torpassa, jossa asuu meidän sukulaisiamme. Niin ovat päivät menneet yhtä ja toista askarrellen ja etupäässä nukkuen. Lukemisesta ei vain tule mitään, se on ihan kiusallista. Mutta kaipa saan Helsingissä päästä kiinni. Pupu auttaa.

Joulupukkihan onkin Sinulle ollut ilahduttavan antelias. Hyvä pukki. Mutta turhaan Sinä epäilet, etten rakastaisi Sinua hyvin paljon. Ihan totta se on, että tosiaankin ja varmaankin ja hyvin paljon ihan oikeasti Sinua, Oma Asiani, rakastan. Saat uskoa sen, Pupu, aivan varmasti ja ihan totta.

Elävissäkin kuvissa olen purjautunut, tänään yksin katsomassa Valentinoa. Kunpa Pupu olisi ollut mukana. Tai kunpa saisin heti tietää, miten Upu tällä hetkellä nyt jaksaa. Voi Rakas, kun olen levoton, ihan todella. Ei mikään perästä päin olisi minulle enemmän mieleen kuin se, että nyt jo olisit terveenä ja minun levottomuuteni olisi ollut turha. Rakas Pupu, neuvottelemmepa heti siitä, että jo helmikuun alussa muuttaisit uuteen yhteiseen asuntoomme, koska kerran se haju vaivaa niin pahoin. Huonompi ei tuo ajatus, jonka äsken sain, ei liene, miten lienee toteutettavissa vain.

Huomispäivä olisi siis viimeinen tällä erää täällä. 37 tuntia jäljellä. Kaksi yötä ja yksi päivä. Lasken tunteja ja hetkiä, koska pääsen matkalle. Matkaa en laske tähän jamaan, koska se on sitten jo tuloa Pupun luo. Vaikka Pupu sanookin tämän illan kirjeessä, että ”et kai tule”, tulen uudeksivuodeksi kuitenkin, ellei nyt Pupun huomisillan kirje kiellä. Vaikka Pupu olisi sairaskin, tulen sittenkin ja sitten minä vasta tulenkin, sillä kukapa se minun Upustani muu niin mielellään huolta pitää kuin se jotta minä.

Mielelläni minä vuorostani hoitelen Pupuani, sillä onhan sama Oma Upuni minua hyvin hoidellut. Vaikka nyt en olekaan mikään kursseja käynyt hoitaja ja vaikka sairaanhoidolliset edellytykseni voivat ollakin kyseenalaiset, niin koetan parhaani mukaan täyttää sairaanhoidollisia tehtäviä ja minkä ammattitaidossa olen vajaa sen koetan rakastavan hartaudella täyttää. Ota minut hoitajaksesi!

Parantavat, rakastavat, sydämen pohjasta lähtevät terveiseni Sinulle, Oma Kärsivä Pupuni. Tule terveeksi. Jää näkemiin.

Sinun omasi.

Kotiväeltä paljon pikaisen parannuksen terveisiä."

25-vuotias Kekkonen kirjoitti rakkauskirjeen kotikonnuillaan Kajaanissa. Kirjeen kirjoittamisen aikaan Kekkonen oli Helsingin yliopiston lakitieteen opiskelija ja Uino konekirjoittajana Etsivässä keskuspoliisissa. 

Eikä Uinonkaan tunteita ollut kahlittu vakan alle. Sen huomaa muun muassa hänen vastauksestaan tulevalle miehelleen. Siitä ei nimittäin hellittelynimiä puutu.

Tervetuloa vain Upu, Tupu-Tupu, Häiskäni, Tiitterlintuni, Omani, Asiani. – Nuku Inä hyvin sitten makuuvaunussa, minäkin menen aikaiseen nukkumaan, että jaksaisi sitten yhdessä Inun kanssasi ottaa vastaan ”Uutta vuotta”. –

Monet rakkaat terveiset Pupultasi!

Näin Uino lopettaa vastauskirjeen rakkaalleen.

Vuonna 1926 pariskunta meni naimisiin. Kahden vuoden päästä tästä syntyivät kaksoispojat Matti ja Taneli. 

Kirjan kirjoittaneen Timo Kalevi Forssin haastattelu ja lisää unohtumattomia kirjeitä Viiden jälkeen -ohjelmassa tänään 13.2. 

Lähde: Unohtamattomia kirjeitä Suomesta, 2020. Timo Kalevi Forss, kustannusosakeyhtiö Otava.

Lue myös:

    Uusimmat