Rallin MM-sarjassa on käsillä sinivalkoinen vallankumous – uskomaton suomalaiskausi voi saada vielä yhden huipennuksen: "Joitain asioita on tehty oikein"

MM-rallikausi päättyy tulevana viikonloppuna Japanissa. Suomalaisittain kausi on ollut jo tähän mennessä menestys, mutta sinivalkoinen saldo voi näyttää sunnuntaina iltapäivällä vieläkin paremmalta.

LUE MYÖS: MM-rallin kuskiruletissa dramaattinen käänne: "Yhtäkkiä puhelimen toisessa päässä olikin hiljaista" – Esapekka Lapin roolista uutta tietoa

LUE MYÖS: Jari-Matti Latvala kommentoi viimein Toyotan salaista projektia – "Kehitystyö on ihan alussa"

FIA jakaa MM-rallikauden päätteeksi viisi kuljettajien mestaruustitteliä, joista neljä on jo varmistunut. Näistä neljästä kolme on mennyt suomalaiskuljettajalle.

Kalle Rovanperä varmisti lokakuun alussa Uudessa-Seelannissa lajin maailmanmestaruuden WRC-luokassa.

Kaksi viikkoa myöhemmin kävi selväksi, että Emil Lindholm on 1. tamikuuta 1992 tai sen jälkeen syntyneille tarkoitetun WRC2 Junior -luokan mestari, kun Lindholmin ainoa uhkaaja, britti Chris Ingram päätti jättää väliin kauden kaksi viimeistä MM-rallia.

Viikko tästä Lauri Joona varmisti WRC3 Open -luokan mestaruuden kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Espanjassa.

Viimeinenkin jaossa oleva mestaruus voi vielä tulla Suomeen. Lindholmilla on nimittäin tulevana viikonloppuna mahdollisuus napata myös WRC2 Open -luokan mestaruus. Hän on luokan kakkossijalla, viiden pisteen päässä Andreas Mikkelsenistä.

Norjalainen on jo ajanut kaikki tämän kauden kilpailunsa. Lindholm ja tasapisteissä hänen kanssaan oleva Kajetan Kajetanowicz sen sijaan voivat kasvattaa pistepottiaan vielä Japanissa. Loppupisteisiin lasketaan kauden seitsemästä MM-rallista kuusi parasta.

Mikkelsenin ohittamiseen Lindholm tarvitsee Japanista vähintään yhdeksän pistettä. Tämä riittää mestaruuteen, kunhan Kajetanowicz ei saa samaan aikaan yli viittä pistettä suomalaista enempää.

Reeta Hämäläisestä tulisi tässä tapauksessa kauden kolmas suomalainen kartturimestari. Jonne Halttunen nappasi Rovanperän rinnalla maailmanmestaruuden, Sami Pajarille nuottia lukeva Enni Mälkönen on WRC3 Open -luokan mestari.

"Jalkaa oven välissä"

Viime vuonna SM1-luokan Suomen mestaruuden voittanut Lindholm lähti tähän kauteen päätavoitteenaan WRC2 Junior -luokan mestaruus. Nälkä kasvoi syödessä, ja kun yhteistyökumppanit sen mahdollistivat, Lindholm päätti loppukaudesta lähteä tavoittelemaan tosissaan myös avoimen luokan mestaruutta.

– Olen kyllä yllättynyt Emilin kaudesta. Hänen historiansa on hyvin ulosajovoittoinen. SM:ssäkin on muutamia kertoja ollut sellaisia paikkoja, että mestaruus on ollut katkolla tai tulossa on ollut hyvä sijoitus, mutta sitten on tullut ihan viime metreillä tai muuten hyvästä johdosta ulosajo, C Moren ralliasiantuntija Jari Ketomaa sanoo.

– Nopeus on ollut kiistatonta koko ajan, mutta sitten sattui tosi paljon niitä vahinkoja, jotka mielestäni olivat keskittymis-, herpaantumis- tai paineasioita.

Ketomaan arvion mukaan Lindholm on tämän kauden aikana noussut jo yhdeksi niistä kuljettajista, jotka kolkuttelevat tosissaan ykkösluokan tehdastallien ovia.

– Teemu Sunisella on vähän enemmän kokeusta, mutta Emilissä on potentiaalia sikäli jopa vähän enemmän, että  Emilin lopullista nopeutta ei ole vielä korkeimmalla tasolla nähty. On mielenkiintoista nähdä, mihin hän pystyy.

Pienemmässä luokassa Lindholm on saanut nauttia Skodan tarjoamasta sarjan parhaasta Rally2-autosta, ja hän on ollut myös testaamassa uutta Fabia RS:ää. Ketomaa huomauttaa, että tämän taustan vuoksi Lindholm voisi olla erittäin kiehtova nimi jopa Toyotalle, jonka tiedetään virittelevän omaa Rally2-projektiaan.

– Uskoisin, että Lindholmilla on jalkaa oven välissä Toyotan suuntaan – ja ihan joka paikkaan. Itse neuvottelisin kyllä kaikista mahdollisuuksista, jos olisin (Toyotan tallipäällikkö) Jari-Matti Latvala.

"Ei elämän ja kuoleman kysymys"

Nuorten kuljettajien tie rallimaailman huipulle ei ole ollut koskaan helppo. Nykyään se on vielä entistäkin vaikeampi, kun MM-sarjan pääluokassa ajaa vain kolme tallia ja oman rahan rooli on monin paikoin merkittävä.

Rovanperän rakettimainen nousu huipulle on tässä tapauksessa vain poikkeus, joka vahvistaa säännön. Vuotta nuorempi Oliver Solberg joutui Hyundailla liian nopeasti liian kovaan paikkaan, ja ensimmäinen Rally1-kausi päättyi pettymykseen.

– En usko, että Emilillä tulee olemaan ongelmia. Hänen elämänsä ei ole ihan pelkkää ralliautoilua. On jotenkin sellainen olo, että Emilin ei tarvitse todistaa kenellekään mitään, Ketomaa sanoo.

– Solbergin on pitänyt hirveästi yrittää tehdä tulosta jonkun takia. Varmasti sukunimi on se, mikä sitä on rasittanut.

Ketomaa kuvaa Lindholmin ja Solbergin eroavaisuutta havainnollistavalla esimerkillä.

– Emil haluaa tietysti voittaa kisoja, mutta hän on myös kouluttautunut, opetellut kielet ja niin edelleen. Ralliura ei ole hänelle elämän ja kuoleman kysymys. Jos siitä tulee jotain, hyvä niin, mutta jos ei tule, silloinkaan hän ei jää tyhjän päälle.

Lindholm opiskelee Hankenilla rahoitusta.

– Oliver taas sanoi, että ralli on hänen elämänsä, kaikki. Se oli mielestäni hyvin pelottava lause, koska tässä lajissa on kuitenkin niin pieni mahdollisuus – vaikka olisi mikä sukunimi – että saa työpaikan ja hankkii rahaa. Siihen on kujettava pitkä tie. Nuori poika on ollut vähän turhan rajun haasteen edessä.

"Asioita tehty oikealla tavalla"

Juho Hänninen (oikealla) juhli S-WRC-luokan mestaruutta Espanjassa 2011 yhdessä kartanlukijansa Mikko Markkulan kanssa.

Tuli Lindholmista WRC2 Open -mestari tai ei, suomalaismenestys tällä kaudella on ollut jotain ennennäkemätöntä – olkoonkin, että MM-sarjan kokonaisuus on nykypäivänä hyvin erilainen kuin vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

– Ehkä se kertoo siitä, että joitain asioita on tehty nyt oikein. Pitkään on ollut hirveä pula suomalaisista kuskeista, ja nyt ollaankin yhtäkkiä ihan hyvällä mallilla.

– Järjestelmää on kritisoitu, kun on mietitty, tuleeko Suomesta enää maailmanmestareita ja hyviä kuljettajia. Jos voitetaan näin monta mestaruutta, niin onhan se huippuhyvä asia.

MM-sarjan nykyinen luokkaportaikko otettiin käyttöön tälle kaudelle, ja sitä on viime vuosina muutettu tämän tästä.

Jos edellinen suomalainen maailmanmestari ennen Rovanperää oli Marcus Grönholm vuonna 2002, tähän 20 vuoden kuivalle kaudelle mahtui kuitenkin viisi pienempien luokkien suomalaismestaruutta.

Juho Hänninen kruunattiin Super2000-autoilla ajetun S-WRC-luokan mestariksi 2011. Esapekka Lappi vei nimiinsä WRC2-luokan vuonna 2016, ja Rovanperä oli vuonna 2019 ykkönen tehdastalleille tarkoitetussa WRC2 Pro -luokassa. Jari Huttunen kruunattiin WRC3-mestariksi 2020, ja Pajarista tuli viime vuonna historian ensimmäinen suomalainen junioreiden mestari.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Esapekka Lappi nousi vuonna 2016 Australiassa WRC2-mestariksi ohi Teemu Sunisen. Kuvassa myös Lapin kartturi Janne Ferm.

– Pitää muistaa, että kaikki, mitä tapahtuu ja tehdään, maksaa hirveitä rahoja. Se on tosi tosi kallista. Kuljettajakattaus jää pelkästään siksi hirveän kapeaksi.

– Jos mennään 2000-luvun puoliväliin, kun ajettiin N-ryhmän Mitsubishillä, silloin kuka vain pystyi lähtemään sinne omalla kalustolla. Kilpailijoiden laatu oli leveämpi, ja hyviä kuljettajia oli kilpailuissa enemmän. Nyt siellä on edelleen huippuhyviä kuljettajia, mutta niitä on vain muutama. Sillä, jolla on enemmän rahaa, on paremmin mahdollisuuksia saatavilla.

Yksi havainnollistava esimerkki lajin ongelmasta on vuonna 2001 ensimmäisen kerran ajettu junioreiden MM-sarja. Sen mestareista vain viisi on noussut mestaruutensa jälkeen ajamaan täysipäiväisesti MM-sarjan pääluokassa: Sébastien Loeb (vuoden 2001 mestari), Dani Sordo (2005), Sébastien Ogier (2008), Craig Breen (2011) ja Elfyn Evans (2012).

Yksikään viimeisten kymmenen vuoden juniorimestarista ei siis ole lyönyt läpi huipputasolla.

– Nykyinen malli ei ole täysin hyvä. Pitäisi löytää keino siihen, että paikallisia tiimejä pystyttäisiin käyttämään enemmän ja autonvalmistajan ei aina tarvitsisi ostaa autoja joltain isolta toimijalta ulkomailta; aina ei tarvitsisi hommata sitä 140 000 euron autoa.

– Minäkin kun rakensin aikanaan N-ryhmän autoja, niin kavereiden kanssa talkoilla ne työt tehtiin. Vaikka osat piti ostaa, niihin sai monesti sponsoreita. Nyt pitää aina löytää tietty summa rahaa, ja tämä vähentää niitä ihmisiä, jotka pystyvät MM-sarjaa ajamaan.