Monen mielestä parhaat kolumnit sikiävät kurjuudesta. Siitä, kun kirjoittaja pöyhii ja riepottelee jotain surkealla tolalla olevaa seikkaa tai epäkelpoa tahoa oikein olan takaa.
Raviurheilun suhteen ollaan kuitenkin taitekohdassa, sillä ilonaiheita tuntuu olevan enemmän kuin valitusvirren juurta.
Maa- ja metsätalousministeriön vuoden alussa julkaisema hevostaloutta koskeva muistio linjaa seuraavasti: ”Riittävä palkintotaso kannustaa alan toimijoita pitkäjänteiseen kasvatus-, valmennus- ja kilpailutoimintaan”.
Sitaatti ei ole pelkkä kumiseva vaski, sillä palkintotaso on noussut ja se pullistaa raviurheilun purjeita.
Taannoin käteeni sattui nippu vanhoja käsiohjelmia. Tai eivät ne edes niin vanhoja olleet, vain 3-5 vuoden takaa. Silti tuntuu etäiseltä, että arki-illan profiiliraveissa ykköspalkinnot olivat tuolloin haarukassa 500-1000 euroa. Lisäksi harrastajille tärkeät ns. häntärahat oli sivallettu monella radalla pois, ja palkintoja maksettiin osallistujien lukumäärästä riippumatta ainoastaan viidelle parhaalle.
Nyt, vain joitakin vuosia myöhemmin, arki-illan ykköspalkintoskaala on keskimäärin 1000–2000 euroa. Triplatonniraveissa ylletään 1500–4000 euroon. Häntärahatkin on palautettu kaavioon. Ikäluokkalähdöissä jaetaan ennätysmäisiä summia.
Puistattaa ajatella, miten tiukoilla kentän väki ja radat noina ankarina aikoina olivat. Eihän raviammattilaisen tai harrastajan elämä edelleenkään ole yhtä onnea ja auvoa, mutta kun vertaa tilannetta muutaman vuoden takaiseen, niin päivä paistaa jo paljon kirkkaammin.
Rahaa ravipalkintoihin jauhaneella Fintotolla oli viitisen vuotta sitten kassakriisi. Yleisesti ei tiedetä, kuinka tyhjänä peliyhtiön kirstu olikaan. Tulevaisuus tuntui siltä kuin raviurheilun taloa olisi rakennettu savisen sokkelin päälle.
Toimintansa viimeisinä aikoina Fintoton maksuvirta radoille kyllä kiihtyi, mutta se johtui siitä, että tilejä tyhjennettiin lopun edellä.
Nyt voidaan sanoa, että peliyhtiöiden fuusioituminen pelasti paljon. Lopullinen totuus selviää toki vasta vuosien saatossa, mutta tämänhetkisestä suotuisasta palkintokehityksestä on kiittäminen Veikkausta. Ja kun tulevaisuudesta ei tiedä, kannattaa ammentaa iloa nykyhetkestä.
* * *
Raviradat saavat veikkausvaroista Hippoksen esittämänä ja Maa- ja metsätalousministeriön myöntämänä investointitukea. Sen avulla entrataan tällä hetkellä Joensuun ja Kaustisen kaviouria kuntoon. Kuopiossa kohennetaan puolestaan ratavaloja, ja muita pienempiä kunnostuskohteita on käynnistymässä tai jo käynnistynyt.
Lisäksi Hippos hankkii korkealuokkaista kaviourien kunnostuskalustoa, jota vuokrataan raviradoille huokeaan hintaan. Tämän myötä edellytykset pitää hevosten juoksualustat hyväkuntoisina paranevat merkittävästi.
Monella radalla remontteihin päästään yhdennellätoista hetkellä, sillä fasiliteetit alkoivat olla paikoitellen täysin rappiolla.
Riittävä palkintotaso ja hyväkuntoiset kaviourat ovat raviurheilun tarvehierarkian perustasot. Kun ne ovat kunnossa, voidaan kurkotella kohti pyramidin ylempiä kerroksia.
Myös yleisön viihtyvyyttä päästään tukien turvin parantamaan. Usealla radalla yleisilme on jo selvästi kirkastunut, samoin värimaailma. Harmaat betonihelvetit ovat hälvenemässä taustalle. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta suunta on oikea.
Viihtyisämmiksi muuttuvat katsomotilat tarjoavat radoille uusia ansaintamahdollisuuksia. Pian tiloja kehtaa vuokrata vaikka miten yleviä tilaisuuksia varten.
Asiat ovat maailmassa somasti keskenään kerällä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitä mukaa kun palkintotaso kohoaa ja raviradoilla paikkoja pannaan kuntoon, nousee myös aktiivien mieliala. Tämä saa aikaan tarmokkuutta ja toimeliaisuutta, mikä on näkynyt muun muassa entistä idearikkaampina ravitapahtumina ja teemapäivinä.
Lajiväen parissa vallitseva yleinen ilmapiiri on parantunut parissa vuodessa huomattavasti. Aivan kuin elettäisiin sodan jälkeistä jälleenrakennusvaihetta.
* * *
Kun edellä mainitut hankalat vuodet olivat päällä, väläyteltiin lisätulojen hankkimiskeinona totopelaajien osuuden kaventamista eli palautusprosenttien laskemista. Sille tielle ei onneksi lähdetty, palautusprosentteja on viime aikoina päinvastoin nostettu. Kyseessä on iso asia, varsinkin tavoitteellisesti pelaaville.
Muitakin edistysaskeleita on pelaajien eteen otettu. Esimerkiksi kengitys- ja jenkkikärryinformaatio toimii aivan eri tehokkuudella kuin vielä pari vuotta takaperin. Edelleen sattuu laiminlyöntejä, mutta ne ovat yksittäisiä.
Suomen ravien vaihdot laahaavat aina vaan, mutta toisaalta ulkomaan peli vetää koko ajan paremmin. Kyseessä on ajan ilmiö, joka tulee vain vahvistumaan ja se on hyväksyttävä. Toivottavaa tietenkin olisi, että ulkomaan kasvu tukisi kotimaan vaihtoja eikä söisi niitä. Uutta pelaajapopulaatiota saamalla tämäkin kehitys olisi mahdollista.
Viime aikoina aihetta juhlaan ovat antaneet maan rajojen ulkopuolella menestyneet suomalaisravuritkin. Hyvän kehä on hyrähtänyt käyntiin. Jos palkintotaso pysyy vähintään tällä tasolla ja alan yleinen kehitys jatkuu, näkyy se ennen pitkää myös harrastaja- ja hevosmäärien kasvuna. Tämän perässä seuraa myös entistä korkeampi urheilullinen taso.
Ravi-Suomi ei todellakaan ole valmis, mutta tällä hetkellä meillä on enemmän syitä riemuun kuin synkkyyteen. Tuudittautua ei kannata, mutta tyytyväinen saa olla. Se on vissi ja varma, että työtä riittää edelleen, joten pidetään hihat käärittyinä.
Korjaus 12.9. klo 12.15: Fintoto Oy:n osakkeista saatu kauppahinta suoritettiin Suomen Hippos ry:lle vuodenvaihteessa 2016-2017 eikä summaa käytetty vuoden 2016 palkintokorotuksiin.