Johtaviksi maiksi mahdollisen rauhanprosessin turvaamisessa nousevat tutkijoiden arvioissa Ranska ja Britannia.
Viime päivinä julkisuudessa on palloteltu ajatusta siitä, että Suomi lähettäisi Ukrainaan joukkoja osana kansainvälistä operaatiota, jolla valvottaisiin mahdollisen aselevon tai rauhansopimuksen toteutumista. Suomen poliittinen johto on korostanut, ettei tästä ole vielä päätetty mitään, mutta joukkojen lähettämistä ei myöskään ole poissuljettu.
Reserviläisliitosta kerrotaan STT:lle, että se on valmis tukemaan hallituksen poliittista päätöstä mahdollisesta operaatiosta sitten, kun sellainen tehdään.
– Kyllä me luotetaan siihen, että mitä meidän valtiojohto päättää ja parhaaksi katsoo, niin Reserviläisliitto aikanaan tukee sitä ratkaisua, kertoo STT:lle liiton toiminnanjohtaja Minna Nenonen.
Mahdollisen operaation luonteella, lainsäädännöllisillä puitteilla tai lähetettävien joukkojen määrällä liiton edustaja ei lähde spekuloimaan. Nenosen mukaan reserviläisten joukossa Suomessa on kuitenkin rauhanturvatehtäviin valmiita ja halukkaita ihmisiä, joten vapaaehtoisista lähtijöistä ei pitäisi olla pulaa.
– Meillähän on rauhanturvaoperaatioissa reserviläisiä, jotka tekevät toimintavalmiussitoumuksen ja haluavat lähteä.
Nenosen mukaan kiinnostus kansainvälisiä tehtäviä kohtaan on korkealla Suomen aktiivireservissä. Vuonna 1955 perustettu Reserviläisliitto viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan. Reserviläistoiminta on lisääntynyt viime aikoina, ja järjestön jäsenmäärä ylitti hiljattain 50 000:n rajapyykin.
"Mielestäni Suomen pitää olla mukana"
Ulkopoliittisen instituutin (Upi) vanhemman tutkijan Iro Särkän mielestä keskustelu suomalaisjoukkojen lähettämisestä Ukrainan rauhaa turvaamaan on ennenaikaista, kun maassa riehuu edelleen täysi sota eikä mahdollisista rauhanneuvotteluista ole vielä tarkempaa tietoa.
– Tässä vaiheessa on vielä aikaista puhua mistään tiettyjen joukkojen lähettämisestä tai rauhanturvaamisoperaatioista, kun ei tiedetä niitä rauhanehtoja, Särkkä sanoo.
Upin johtavan tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan on kuitenkin tervetullutta, että asiasta keskustellaan julkisesti, vaikka mahdollinen operaatio hakeekin vielä muotoaan.
– Omasta mielestäni Suomen pitää ehdottomasti olla mukana, osana tietenkin paljon laajempaa kokonaisuutta, tutkija sanoo.
Kiinnostus ennätyskorkealla
Maavoimat tiedotti tammikuun lopulla, että vuonna 2024 sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin hakeutui yli 3 000 reserviläistä, eli suurin määrä yli 20 vuoteen. Kriisinhallintatehtäviin pyrkivät reserviläiset hakeutuvat toimintavalmiuteen, johon hyväksyttiin viime vuonna yli 2 300 henkilöä.
Näistä osa käsketään koulutus- ja valintatilaisuuteen, jonka jälkeen he voivat palvella kriisinhallintaoperaatiossa.
Vuonna 2024 Porin prikaatin kriisinhallintakeskus antoi rauhanturvaajan peruskoulutuksen yli 800 ihmiselle. Tammikuussa kriisinhallintatehtäviin eri puolilla maailmaa osallistui Suomesta hieman yli 370 sotilasta ja runsaat 140 siviiliasiantuntijaa. Suurin sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio on Libanonin Unifil, johon osallistuu noin 200 suomalaista.
Laki määrittelee rauhanturvatehtävissä käytettävien sotilaiden enimmäismääräksi 2 000.
Tarve ilma- ja meripuolustuksen kyvyille
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Ukrainan mahdollisen rauhanprosessin turvaamiseksi kaivattaisiin ulkomailta ennen kaikkea ilma- ja meritukea. Näin ollen on Särkän mukaan epätodennäköistä, että juuri maavoimistaan tunnettu, Naton etulinjassa sijaitseva Suomi olisi antamassa suurta sotilaallista panosta operaatioon Ukrainassa.
– Vaikuttaa siltä, että tarve on enemmänkin ilma- ja meripuolustuksen kyvyille, ja silloin tietysti katse kohdistuu niihin maihin, joilla näitä kykyjä on enemmän käytettävissä.
Särkän mukaan johtovastuu tällaisessa operaatiossa lankeaisi todennäköisesti Britannian ja Ranskan harteille, jos Yhdysvallat pesee täysin kätensä asiasta.
– Kummallakin maalla on kuitenkin voimakas ilmavoimakomponentti suhteessa moniin muihin Nato-maihin. Ne eivät ole Naton etulinjassa. Lisäksi näiltä valtioilta, erityisesti Ranskalta, peräänkuulutetaan eurooppalaista johtajuutta. Ranskahan on pitänyt esillä sitä, että he haluavat edistää Euroopan strategista autonomiaa ja olla myös johtovaltio.
Myös Salonius-Pasternak pitää erityisesti Britanniaa todennäköisimpänä johtajana operaatiolle.
Kumpikaan tutkija ei usko siihen, että Saksa kykenisi ottamaan vetovastuuta asiassa.
Riskinä, että Venäjä koettelee joukkoja
Toistaiseksi on avoin kysymys, minkä tyyppinen operaatio Ukrainassa järjestettäisiin. Jos se olisi YK:n mandaatilla toimiva rauhanturvaoperaatio, Suomella olisi Salonius-Pasternakin mukaan jo olemassa olevat prosessit osallistumiseen. Operaatioon rekrytoitaisiin vapaaehtoisia reserviläisiä ja pieni määrä Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa.
– Prosessi on olemassa, koska Suomella on koulutettuja reserviläisiä, hän sanoo.
Rauhanturvaoperaatio eli kriisinhallintaoperaatio vaatisi YK:n turvallisuusneuvoston hyväksynnän. Neuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjä voisi kumota sen veto-oikeudellaan. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on myös sanonut, ettei Venäjä voi hyväksyä missään muodossa Nato-maiden joukkoja Ukrainassa osana aselepoa.
YK-tyyppisessä rauhanturvaoperaatiossa yksi "ilmeinen riski" olisi Salonius-Pasternakin mukaan se, että Venäjä koettelisi lännen vastareaktioita mahdollisen aselevon rikkomuksiin.
– Ammutaan tykistökranaatti johonkin paikkaan, missä tiedetään olevan rauhanturvaajia. Ja jos joku kuolee niin katsotaan, reagoiko kukaan. Sanotaan tietenkin, että se oli vahinko.
Ukrainaan halukkaiden koalitio?
Koska sekä YK-operaatio että Nato-operaatio olisivat poliittisesti vaikeita toteuttaa, olisi Ukrainan operaatio todennäköisesti improvisoidumpi kansainvälinen hanke, arvelee tutkija.
– Se luultavasti tulisi olemaan jonkinlainen halukkaiden koalitio. Sellaisia on aikaisemminkin ollut, Särkkä sanoo.
Suomen osallistuminen tällaiseen YK:n ulkopuoliseen operaatioon vaatisi erityistä harkintaa, mutta laki sallii myös ilman YK:n mandaattia toimimisen.
Kriisinhallintalaissa sanotaan, että Suomi voi osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttaman kriisinhallinnan ohella myös "poikkeuksellisesti" muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen.
– Ukrainan tukeminen on ollut Suomelle niin tärkeää, että tässä voitaisiin tehdä poikkeus. Mutta se olisi varmasti tarkkaan mietitty niin, että Suomi ei vaarantaisi missään tilanteessa oman kansallisen puolustuksensa tai Naton yhteisen puolustuksen toteutumista, Särkkä sanoo.