Riku Rantalan ja lankomiehen raju tempaus oli päättyä tylysti – "Lääkäri sanoi, että se on loppu"

Riku Rantalan ja hänen lankomiehensä Sam Hallin raju hyväntekeväisyyspyöräily oli päättyä karusti terveysongelmiin. Lääkäri käski jo Hallin keskeyttää pyöräilyn tuhansien kilometrien polkemisen jälkeen, mutta ystävät tulivat onneksi hätiin.

Riku Rantala osallistui lankomiehensä Sam Hallin hyväntekeväisyysypyöräilyyn noin kuukausi sitten. Hurja 3900 kilometrin pyöräilymatka Helsingin Puistolasta Britannian Epsomiin oli määrä ajaa 20 päivässä. 

Koko matkan idea oli kerätä lahjoituksia brittiläiselle järjestölle, joka auttaa lapsiperheitä, joissa lapsilla on hengenvaarallinen sairaus.

Hyväntekeväisyyspyöräily järjestettiin Rantalan 3-vuotiaana syöpään menehtyneen Sepp-siskonpojan kunniaksi.

– Hänen muistokseen lankomieheni lähti ajamaan. Itse ajoin Puistolasta johonkin Korson taakse, Rantanen sanoo.

Reitti kulkii Helsingistä pohjoiseen, Oulun kautta Haaparantaan, josta se jatkui Ruotsin, Norjan ja Tanskan halki. Sitten tuhansien kilometrien pyöräilyn jälkeen Hall koki pahan takaiskun.

– Belgian ja Ranskan rajalla jossain kosahti. Tuli niin iso paise takapuoleen, että lääkäri sanoi, että se on loppu. Et voi ajaa enää kilometriäkään, Rantanen kertoo.

– Todella miehekkään matkan hän pyöräili. Se oli tapa käsitellä surua.

Paise esti Hallin itse ajamasta pyörällä enää metriäkään, mutta onneksi ystävät riensivät hätiin.

– Samin kaverit hoiti homman maaliin. Hän tuli heidän kanssaan viimeiset kilometrit sellaisessa tavarafillarissa istuen.

Hyväntekeväisyyspyöräily oli lopulta iso menestys

– Mikä hienointa yli 60 000 puntaa (yli 70 000 euroa) kerättiin hyväntekeväisyyteen, niin että sellaiset perheet, joiden lapsella on hengenvaarallinen sairaus, saavat tukea edelleen menetyksen johdosta.

Palautetta asiasta on tullut todella paljon. 

– Suomessa ollaan totuttu, että verorahoilla hoidetaan avustusasiat, mutta suomalaisetkin ovat lähteneet innolla mukaan ja laittaneet jotain pientä.

– Mielestäni tällaisia tempauksia voisi Suomessakin olla enemmän. Maailmassa on paljon syöpäsairauksia, joiden tutkimukseen ei ole tarpeeksi resursseja ja rahaa. Se voi olla tapa käsitellä asioita, ja urheilu on hyvä lääke moneen asiaan.

Ulkomaiden tunnelmaa myös Suomeen

SuomiAreenassa keskusteluja vetävä Rantala on pyöräilyn ohella innokas urheilumies. Omien lasten harrastukset vetävät kentän laidalle.

– Minusta on tullut tällainen futisvanhempi. Se on sinänsä huvittavaa, sillä siitä huolimatta että veli ja isä pelasivat futista, olin itse tällainen urheiluharrastajien vanhempien pilkkaaja. Pidin ihan pellenä, että lapsia pitää kuskata jonnekin, että eivätkö ne edes osaa mennä toiselle puolelle kaupunkia itse, Rantanen muistelee.

– Se oli sellaista nuoruuden ajan uhoa. Nyt kun seuraan omien lasten intoa, niin eihän siinä auta kuin hypätä messiin.

Rantanen tunnetaan muun muassa Madventures-ohjelmasta, jossa hän kiersi maailmaa ja myöhemmin Suomea Tunna Milonoffin kanssa. Matkailun ohella urheilua tuli niillä reissuilla nähtyä erilaisissa kulttuureissa. Esimerkiksi Italian alasarjajalkapallo jäi mieleen.

– Siellä on yli 30 000 ihmistä ja aika vapaasti myynnissä olutta ja voileipää. Eikä siellä oikeastaan tapahdu mitään kauheuksia. Mahtavaa seurattavaa, Rantanen hekumoi.

Samanlaista menoa maailmanmatkaaja kaipaisi myös Suomeen.

– Jotain sellaista me vähän tänne kaivattaisiin. Kun sellaista on joku vähän yrittänyt tehdä, niin se on aika nopeasti torpattu.

Rantalan mielestä Suomessa ollaan hieman turhan tarkkoja erilaisten säännösten suhteen, vaikka hän toisaalta ymmärtääkin erittäin hyvin esimerkiksi soihtukiellot jalkapallo-otteluissa. Silti ison maailman meininkiä helsinkiläinen kaipaisi jalkapallokatsomoihin.

Kunnon jalkapallohuumaa olikin tarjolla, kun Rantala oli viimeksi katsomassa kotimaista futista. Huuhkajat tarjosi faneille kunnon elämyksen Helsingissä, jossa San Marino jäi jalkoihin loppuunmyydyllä Olympiastadionilla.

– Aivan huikea meininki. Alkaa näkyä, että asiaa rakennetaan, eikä kaikkea olla heti kieltämässä. Huuhkajien Pohjoiskaarre-ilmiötä ei olisi olemassa ilman pieniä lieveilmiöitä, mitä on ollut viimeisen 20 vuoden aikana, Rantanen sanoo.

Lue myös:

    Uusimmat