Saattohoitaja Eija Tuukkanen uskoo, että lapsikin voi olla läsnä läheisensä kuolinhetkessä. – Saattokodissa kuolema on turvallista näyttää. Siinä ei ole mitään pelättävää, hän sanoo.
Video: Vuonna 2016 keskusteltiin siitä, millaista on hyvä saattohoito.
Kun Eija Tuukkanen kysyy perheiltä, haluavatko he tietää, miten kuolema tapahtuu, suurin osa lapsista ja nuorista haluaa.
– Saattokodissa kuolema on turvallista näyttää. Siinä ei ole mitään pelättävää, hän sanoo.
Tuukkanen on työskennellyt aiemmin lasten syöpäosastolla ja toimii nyt saattohoitajana ja perhetyöntekijänä Terhokodissa.
"Jos lapselle ei kerrota, hän kyllä aavistaa"
Moni ajattelee, ettei lapsi ymmärrä tilanteesta mitään, kunhan aikuiset vain pitävät kasvot peruslukemilla surun omana tietonaan. Tuukkasen mukaan tämä ei ole totta.
– Jos lapselle ei puhuta tai kerrota, hän kyllä aavistaa, Tuukkanen sanoo.
Sekä lapset että aikuiset pohtivat, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Lasten kysymykset ovat hyvin konkreettisia: kuinka me pärjätään, joudutaanko me muuttamaan tai luopumaan kesämökistä, myydäänkö me nyt auto? Lapsille kuolema voi olla tuttu vain televisiosta, jossa eivät päde todellisen maailman lait; heille voi esimerkiksi tulla yllätyksenä se, että kuollutta voi ja saa koskettaa.
– Voin valmistaa heitä kysymällä esimerkiksi, oletko nähnyt pikkulintua kuolleena. Kun lapsi vastaa ”joo”, kysyn, miltä lintu silloin näytti. Voin näyttää, miten kuollessa hengitys muuttuu pinnalliseksi tai raskaaksi, ja kerron, että sitten se lakkaa. Kerron, mitä sen jälkeen tapahtuu: voi olla paikalla, konkreettisesti voi silittää, sanoa heipat. Voi itkettää, tai sitten ei itketä.
Sana ”kuolema” ei merkitse lapselle samaa kuin aikuiselle. Kuvituskuva.
Tuukkanen kertoisi lapselle avoimesti tilanteesta ja käyttäisi myös sanoja "kuolema" ja ”kuoli”.
– En käyttäisi mitään tällaisia, että "nukkui pois" tai "ei tule enää kotiin". Jos jäljelle jäävä vanhempi sanoo vaikkapa myöhemmin lapselle, että "en tule töistä suoraan kotiin", lapsi kuulee vain sen, ettei hän tule kotiin. Hän muistaa, miten tätä samaa lausetta käytettiin isän kohdalla, ja hän kuoli. Tapahtuuko se nyt äidillekin?
Tuukkanen muistuttaa, ettei sana ”kuolema” merkitse lapselle samaa kuin aikuiselle. Aikuiselle sana on tunnelatautunut.
– Kun ihminen kuolee, lähdemme esimerkiksi miettimään sitä, mitä kaikkea häneltä jää kokematta: hän ei ikinä pääse naimisiin tai ei saanut synnyttää lapsia. Lapsi tai nuori ei ajattele näin laajasti. Kuolema on hänelle sana muiden joukossa.
"Tyttäreni kuoli syöpään, ei 'hävinnyt taistelua'"
Tyttärensä menettänyt Kaarina kertoo, mikä loukkaa sairaita ja surevia
Usein lapselle kerrotaan, että vanhempi "meni Taivaaseen". Tämäkin voi tuntua lapsesta hämmentävältä: miten äiti voi olla taivaassa, kun hänet myös laitettiin arkussa maahan?
– Tämä käsite vain pitää avata lapselle. Itse kerron, että kaikki se, mikä meissä on fyysistä, luut ja hiukset ja nahka ja karvat, se kaikki laitetaan arkkuun. Sitten on kyse siitä, millainen perheen vakaumus on ja mikä tuo lohdun: onko kuollut esimerkiksi pohjantähti tai kirkkain tähti taivaalla, vai puhutaanko sielusta, joka teki isästä isän tai äidistä äidin. Sielu voi olla sitä, miten hän komensi tai nauroi, miten hän kuorsasi, kun nukkui, Tuukkanen kuvaa.
"Suurin osa lapsista on paikalla, kun vanhempi kuolee"
Lapsellekin voi Tuukkasen mukaan antaa mahdollisuuden olla läsnä myös kuoleman hetkessä.
– Työssäni suurin osa lapsista on paikalla, kun vanhempi kuolee. Eräskin 6-vuotias poika odotti tätä kamalasti, halusi olla paikalla ja nähdä sen tilanteen. Hän nukkui yöllä, kun kuolema tapahtui. Yritimme vähän häntä herätellä, muttei hän herännyt. Hän nukkui aamuun asti ja hän oli hirvittävän pahoillaan, ettei nähnyt sitä, Tuukkanen kuvaa.
Tuukkasen mukaan lapsellekin voi olla tärkeää nähdä kuoleman hetki, varsinkin, jos hän on ollut mukana läheisensä matkalla sairauden läpi. Kuvituskuva.
Terhokodissa kuolema tulee usein unen aikana. Loppuaikana uni voittaa ja väsymys lisääntyy, ihminen hiipuu pois ja lopulta hänen hengityksensä vain lakkaa. Siinä ei Tuukkasen mukaan ole mitään pahaa tai traumaattista.
– Sen voi mielestäni näyttää lapsellekin. Jos epäilen, että tilanteessa on jotakin ikävää, puhun asiasta vanhempien kanssa ja ohjeistan, että tätä ei ehkä ole hyvä näyttää lapselle. Jos lapsi sattuu olemaan tilanteessa, niin hänet suojataan esimerkiksi halaukseen, jotta hän ei näe viimeistä hetkeä. Paljon lapset kuitenkin ovat kuoleman hetkissä mukana.
"Ensin oltiin ja nyt ei ollakaan enää"
Vanhemmat arastelevat sitä, voiko lapselle näyttää kuollutta. Tuukkasen mukaan lapsellekin voi olla tärkeää nähdä kuoleman hetki, varsinkin, jos hän on ollut mukana läheisensä matkalla sairauden läpi.
Miten vanhuuteen kuollaan? Lääkäri kertoo, miten käy, kun elää riittävän pitkään
– Silloin elämään ei jää sellaista tyhjää kohtaa, jossa ensin oltiin ja nyt ei ollakaan enää. Jos tällainen mystinen tyhjä kohta jää, lapsi voi alkaa kuvitella kaikenlaista. Hän voi miettiä, että ei äiti kuollutkaan, äiti aina sanoi, että hän muuttaa kyllä pois ja saatte täällä kiukutella keskenänne. Entä, jos hän toteutti sen aikeen eikä olekaan kuollut, Tuukkanen kuvaa.
Jos lapsi on ollut mukana kuolinhetkessä, kuolema konkretisoituu ja siitä on helppo keskustella.
– Voi kysyä, että muistatko, kun äiti oli sairas eikä ollut enää mitään keinoja, millä parantaa hänet, ja hän kuoli. Muistatko, kun hän kuoli? Ja siitä keskustelu taas jatkuu. Lapsi palaa usein samoihin kysymyksiin siitä, miksi tapahtui näin, miksi hän kuoli, mitä siinä tapahtui ja mihin hänet vietiin. Aikuinen kerta kerran jälkeen toistaa saman tarinan: muistatko, kun oltiin siellä huoneessa.
Artikkelin lähteenä käytetty myös Sylva ry:n Kerrankin puhetta kuolemasta -paneelikeskustelua 25.09.2018 sekä Henna Mäkelinin tietokirjaa Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää (S&S, 2018)