Viron parlamentissa on käsittelyssä lainmuutos, joka tekisi lailliseksi Uber-taksit ja vastaavat mobiilisovellukseen perustuvat taksitoimijat. Tallinnan virallisten taksiyhtiöiden kuskit pitävät Uberia ja sitä vastaavaa Taxifytä piraattitakseina.
– Ei piraattitoiminnalle. Rehelliset taksikuskit haluavat, että myös tulevaisuudessa taksikuskien pöydällä on ruokaa, taksinkuljettajien liiton johtaja Lembit Poolaku sanoi Postimees-lehdelle.
Taksikuskien mielenosoitus sulki tänään toisen kaistan Tallinnan Toompealle, jossa on maan parlamentti ja hallitus. Kuskit osoittivat mieltään parlamentin edustalla. Kuskien mielenosoituskylteissä vastustettiin Uber-tyyppisiä takseja.
"Miksi lait koskevat takseja mutta eivät piraattitakseja."
Toisessa kyltissä lukee, että vironkielen uuden sanakirjan mukaan ei puhuta piraattitakseista vaan kuljetusten jakamisesta. Samalla tavalla voidaan kyltin mukaan siis lopettaa puhuminen prostituutosta ja puhua naisten jakamistaloudesta.
Virossa taksikuskit pelkäävät, että Uber-tyyppiset toimijat eivät maksa samoja veroja ja muita taksitoiminnan maksuja kuten vakuutuksia.
– On selvää, että liikenteen jakamiestalous on tullut tänne jäädäkseen. Emme voi muuttaa joen virtauksen suuntaa. Sekä jakamistaloudelle että taksitoiminnalle on kullekin oma paikkansa, parlementin talousvaliokunnan jäsen Ken-Marti Vaher sanoi Postimees-lehdelle.
Lehden tietojen mukaan kyseessä olisi ensimmäinen kerta 30 vuoteen, kun taksikuskit pitävät Virossa mielenosoituksen.
Virossa taksitoiminta eroaa jo nykyisin esimerkiksi Suomen taksitoiminnasta. Maassa toimii useita taksiyhtiöitä ja jokaisella on omat hinnat.
Tallinnassa taksiliikenne toimii vaikka yhtiöitä on lukuisia Suomalaiseen taksiliikenteeseen tottuneelle Tallinnan vapaa taksitoiminta tuntui aluksi erikoiselta. Taksiyhtiöitä oli useita ja hinnat sekalaisia. Pienen opiskelun jälkeen homma sujui kuitenkin kätevästi. Ensimmäinen oppi oli se, että minkä tahansa taksin kyytiin ei kannata nousta. Virheitä tuli siis aluksi tehtyä. Muutaman kilometrin matka saattoi yhden yhtiön taksilla maksaa joitakin kymppejä (tuolloin Virossa käytettiin kruunuja) ja toisen yhtiön autolla sama matka maksoikin kymmenkertaisen summan. Ensimmäinen oppi oli siis tietää, minkä yhtiön auton kyytiin lähtee tai mistä yhtiöstä auton tilaa. Koska minulla oli tallinnalaisia tuttuja, sain heiltä nopeasti listan luotettavista ja edullisista yhtiöistä. Niinpä soitin sitten käytännössä aina yhden ja saman yhtiön tilauskeskukseen, josta auto tuli nopeasti, mittari laitettiin aina päälle ja eikä se tehnyt ylimääriä pyörähdyksiä. Jossain vaiheessa kyseinen yhtiö jakoi jopa alennuskortteja minunkaltaiselleni usein taksia käyttävälle ihmiselle. Toisinaan esimerkiksi satamassa voi olla pitkä jono yhden, luotettavan yhtiön takseja ja sitten jonon välistä kiilaa ihan toisen yhtiön auto. Tällaiseenkin autoon voi toki mennä, mutta hinta on hyvä katsoa etukäteen, jottei harmita sitten perillä. Nykyisin "huijaukset" tapahtuvat esimerkiksi siten, että kallis taksi kärkkyy turisteja suosittujen kauppojen edustalla ja turistit menevät kyytiin katsomatta hintatarraa. Kuitti kannattaa pyytää, jos epäilee vilunkia. Vilunkia ei kuitenkaan ole se, että on vahingossa mennyt kalliin taksin kyytiin. Jos kuittia ei pyynnöstä huolimatta saa, maksua ei periaatteessa tarvitse maksaa. Takseja valvoo nykyisin Tallinnan kaupungin liikennevirasto, jonne voi tehdä valituksen epäselvissä tapauksissa. Tallinnan taksiliikenne on kehittynyt huimasti viime vuosina. Vielä kymmenen vuotta sitten viritetyt taksamittarit olivat huomattavasti nykyistä yleisempiä - tosin niitäkin oli käytännössä erilaisilla "yksityisyrittäjillä". Nykyisin helpoin tapa tilata Tallinnassa taksi on käyttää puhelimessa taxify-sovellusta, joka näyttää lähimmät taksit ja niiden hinnat. Tähän tarvitaan tosin nettiyhteys. Lopuksi vielä taksikuittiin liittyvä muisto 90-luvun alkupuolelta. Pyysin tuolloin matkan päätteeksi kuittia - teinhän työhöni liittyvän matkan ja tarvitsin kuitin saadakseni rahani työnantajalta takaisin. Taksikuski ojensi minulle parikymmentä tyhjää kuittia sisältävän kuittivihon ja kysyi, haluaisinko ostaa koko pakan 50 markalla. Voisin sitten kirjoittaa kuitteihin ihan mitä itse haluaisin. Pertti Nyberg, Viron-kirjeenvaihtaja vuosina 1990- ja 2000-luvuilla |