Tutkijat epäilevät myrkyllisen tarttumalevän olleen osasyyllinen Oderjoen kalakuolemiin. Syynä on kuitenkin todennäköisimmin useiden tekijöiden summa.
Tutkijat ovat löytäneet Saksan ja Puolan läpi virtaavasta Oderjoesta suuria määriä myrkyllistä tarttumalevää, jota epäillään osasyylliseksi kalojen massakuolemiin loppukesällä. Kuolleita kaloja on viranomaisten mukaan nostettu joesta jopa sata tonnia. Levää puhutellaan kansankielisesti kultaleväksi sen tuottaman värin takia.
Joesta löydetty tarttumalevä, Prymnesium parvum, on nykytiedon mukaan myrkyllinen lähinnä kaloille sekä simpukoille. Levän vaikutuksia ihmisiin ei ole vielä tutkittu tarpeeksi, jotta asiaa osattaisiin kommentoida.
– Runsaina määrinä kyseinen laji oikeanlaisessa elinympäristössä aiheuttaa suuriakin kalakuolemia, toteaa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Sirpa Lehtinen.
Veden korkea lämpötila, ravinteet ja suolapitoisuuden kasvu antavat levän kasvulle optimaaliset olosuhteet. Kuivumisen myötä joen veden vaihtuvuus heikkenee ja suolapitoisuus kasvaa, Sykestä arvioidaan.
– Tutkijat ovat tänä kesänä huomanneet vesistössä korkeampaa suolapitoisuutta. Oder on ihmisten toiminnan takia myös hyvin ravinteikas, sanoo Leibniz Institute of Freshwater Ecologiesin (IGP) erikoistutkija Tobias Goldhammer.
IGP on mitannut kesän aikana poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja joesta. Elokuussa joen lämpötila oli korkeimmillaan 28 astetta. Ilmastokriisi on tähän suuri vaikuttaja.
– On tärkeää tiedostaa, ettei kyseessä ole luonnollinen tapahtuma. Ilman ihmisten vaikutusta levän kukinta ei tässä mittakaavassa olisi mahdollista, Goldhammer sanoo.
Saksan ja Puolan hallitukset olivat aiemmin väittäneet kalakuolemien syyksi myrkkyjätteiden leviämistä vesistöön. Puolan hallitus on tarjonnut miljoona Puolan zlotya (210 000 euroa) palkkioksi syyllisen paljastavalle vihjeelle.
Levä ei tutkijoiden mukaan ole yksiselitteisesti syyllinen Oder-joen kalakuolemiin. Tilanteeseen ovat voineet vaikuttaa myös muut joen eliöstöön vaikuttavat myrkyt ja niiden yhteisvaikutus ympäristötekijöiden kanssa.
Ilmastonmuutoksen tuomat ääri-ilmiöt siirtyvät pohjoisemmaksi
Veden pinnan alhaisuudesta ja jokien kuivumisesta on uutisoitu ympäri Eurooppaa. Tämä voi aiheuttaa suurempien jokien eliöstölle hetkellisen täystuhon, josta palautumiseen voi mennä Syken mukaan parhaimmillaan vuosia. Pienempien jokien eliöstö on tottunut kuiviin ajanjaksoihin, eikä kuivuminen aiheuta yhtä vakavaa tuhoa.
– Vesimäärän vähenemisen myötä jokien suola- ja myrkkypitoisuudet kasvavat. Ääritilanteissa vesistön sietokyky ylittyy ja eliöstö kärsii, sanoo Syken kehittämispäällikkö Seppo Hellsten.
Suurempien kalojen kuolemat johtavat mahdollisesti vesistön rehevöitymiseen. Häiriöt ravintoketjussa voivat aiheuttaa ketjureaktiota.
– Yleensä isoimmat petokalat kuolevat ensimmäisenä. Tämä johtaa pienempien eläinplanktonia syövien kalojen määrän kasvuun, josta seuraa kasviplanktonin ja levien lisääntyminen vesistössä.
Padot ja muut vaellusesteet vaikeuttavat kalojen liikkumista sekä korvaavien populaatioiden saapumista. Vaarassa ovat erityisesti uhanalaiset populaatiot.
Helpotusta ei ole tiedossa nykyisillä ilmastotoimilla ihan heti. Sään ääri-ilmiöt tulevat Hellstenin mukaan lisääntymään ja siirtymään ilmastonmuutoksen myötä pohjoisemmaksi. Erityisesti lohikalat vaativat kylmiä vesiä ja voivat vähetä vesistöistämme, mikäli lämpimät ajanjaksot yleistyvät Suomessa.
– Meillä alkaa olla kiire ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kanssa.
Tarttumalevän aiheuttamia kalakuolemia ollut Suomessakin
Suomessakin kasvaa Oderista löydettyä tarttumalevää. Sen aiheuttamia kalakuolemia on todettu ainoastaan yhden kerran, Kemiönsaaressa vuonna 1990.
Meillä makean veden kalat elävät myös vähäsuolaisessa Itämeressä. Keski-Euroopan jokien kalat eivät välttämättä selviä valtamerien suolaisissa vesissä, Sykestä kerrotaan.
Suomessa uutisoidut kalakuolemat johtuvat usein vesien happikadosta ja siihen vaikuttavasta vesistön rehevöitymisestä. Jäteveden puhdistuksen suhteen Suomessa ei ole samanlaisia ongelmia kuin esimerkiksi Puolassa on havaittu. Syken mukaan monet ympäristöluvat perustuvat kuitenkin jätevesien laimenemiseen vesistöissä.
– Mikäli veden määrä vähenee kuivuuden myötä tarpeeksi, nousee jäteveden osuus liian suureksi ja eliöstölle haitalliseksi, Hellsten sanoo.
Huomattavaa kuivuutta Suomessa on ollut vuosina 2002, 2003 ja 2018. Syken vesikeskuksen ryhmäpäällikön Noora Veijalaisen mukaan pitkäkestoisin ja vakavin Suomea koetellut kuivuus on ollut 1940-luvulla.
Vakavin haitta kuivuudesta koituu maatalouteen. Veijalainen arvioi kuivuuden vaikuttavan myös vesivoimaan.
– Toisin kuin Keski-Euroopassa, kulunut kesä ei kuitenkaan ole ollut meillä erityisen kuiva. Ilmastonmuutoksen myötä kuivuuden arvioidaan kuitenkin todennäköisesti lisääntyvän Etelä- ja Keski-Suomessa, Veijalainen sanoo.