EU-maiden vertailussa Suomen sisävesistöt ovat varsin hyvässä kunnossa, mutta silti vesien lämpeneminen ja muut ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät luovat riskejä meilläkin.
Näin arvioi sisävesien tilannetta tutkija Kimmo Tolonen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
– Vesistöjen ekosysteemi on herkkä lämpötilan nousulle. Ilmastonmuutoksen vaikutusten voi arvioida kasvavan, ja ne saattavat olla vesissä ennalta-arvaamattomia, Tolonen sanoo.
Hänen mukaansa lämpiäminen voi edesauttaa vieraslajien leviämistä Suomen vesistöihin.
– Esimerkiksi kylmän veden kalalajit kuten lohikalat ja muikku voivat puolestaan kärsiä. Samoin vesien rehevöityminen saattaa voimistua.
Tällä erää Suomen sisävedet ovat kuitenkin valtaosin hyväkuntoisia.
– EU:n vesipuitedirektiivi määrittelee tavoitteeksi vesistöille vähintään hyvän ekologisen tilan. Vuoden 2019 arviossa 87 prosenttia Suomen järvistä täyttää tuon tavoitteen. Jokivesistä 68 prosenttia täyttää tilatavoitteen, Tolonen kertoo.
Fosforikuormitus alas
Meriveden tilan kohentamiseksi Suomen rannikoilla on suositeltu kipsin levittämistä pelloille meren valuma-alueilla. Valitettavasti kipsi ei ole käyttökelpoinen sisävesissä, sanoo johtava tutkija Petri Ekholm Sykestä.
– Merivedessä on luonnostaan runsaasti sulfaattia, mutta sisävesissä sulfaattia on hyvin paljon vähemmän. Kipsi on kemiallisesti kaliumsulfaattia, joten makeissa vesissä se voisi lisätä rehevöitymistä. Meriveden kannalta kipsi on turvallista, Ekholm selittää.
Kaksi muuta lupaavaa ainetta on hänen mukaansa nyt tutkinnassa.
– Rakennekalkki ja maanparannuskuidut eivät sisällä sulfaattia, joten ne voisivat olla hyviä sisävesillä. Alustavien tulosten mukaan kaikki kolme, kipsi, rakennekalkki ja maanparannuskuidut, vähentävät tuntuvasti pelloilta veteen päätyvää fosforikuormaa.
Tolonen täydentää, että ihminen voi minimoida vesistöjen ulkoista kuormitusta myös esimerkiksi suojavyöhykkeillä vesistöjen ympärillä tai rakentamalla erilaisia kosteikkoja ja laskeutusaltaita. Kuormitusta on mahdollista vähentää myös ennallistamalla ojitettuja soita.
Kauanko puhdistus tehoaa Littoistenjärvellä?
Joskus pääongelma ei kuitenkaan ole ulkoinen kuormitus, vaan vesistö saattaa ajautua sisäisen kuormituksen kierteeseen. Suomessa on käytetty kemiallista käsittelyä lähinnä järven sisäisen kuormituksen kuten levän tai vesiruton kasvun hillitsemiseen.
– Järviveteen on levitetty kemikaalia Suomessa käsittääkseni joissakin kymmenissä järvissä. Se on erikoisratkaisu, jota käytetään lähinnä vasta viimeisenä keinona. Ennen kemiallista käsittelyä kannattaa kokeilla muita tapoja kuten särkikalojen tehokalastusta sekä ilmastusta, jossa kierrätetään hapekkaampaa päällysvettä järven pohjalle, Tolonen sanoo.
Paljon julkisuutta sai jokunen vuosi sitten Littoistenjärvi. Turun lähistöllä sijaitsevaan järveen levitettiin vuonna 2017 polyalumiinikloridia, joka saostaa fosforia pohjasedimenttiin.
Pian raportoitiin lupaavista tuloksista. Vesi kirkastui, ja pahasti rehevöityneen järven tila koheni.
Tolosen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että usein kemiallisten käsittelyjen teho ei kestä monta vuotta.
– Littoistenjärvellä oli tietojeni mukaan sinileväkukintoja 2019, kahden vuoden kuluttua. En osaa sanoa, onko Suomessa saatu missään kohteessa pysyvämpää hyötyä järven kemiallisesta käsittelystä.
Järven tai joen veden kemiallisen käsittelyn sijaan Tolonen kitkisi pois ulkoista kuormitusta, jolloin haitalliset ravinteet eivät edes pääse vesistöön asti.