Jan Marsalek toimi vuosia maksupalveluyritys Wirecardin johtoportaassa. Nyt hänen epäillään toimineen vuosikausia Venäjän vakoojana.
Ei ole varmaa, milloin Venäjän tiedustelupalvelu tarkalleen värväsi Jan Marsalekin.
Niin kuitenkin ilmeisesti kävi jossain vaiheessa Marsalekin työskennellessä saksalaisyhtiö Wirecardissa.
Operatiivisen johtajan jutut kyllä olivat ajoittain lennokkaita, ja tämä saattoi esimerkiksi kehuskella yhteyksillään eri tiedustelupalveluihin. Moni kuitenkin varmaan piti Marsalekin juttuja keksittyinä tai vähintään liioitteluna.
Sitten Wirecardin menestys paljastui huijaukseksi, yritys romahti, ja Marsalek katosi. Pian alettiin puhua, että mies olisi Moskovassa.
Lue myös: Wirecard-skandaali paisuu entisestään – ex-johtaja levitti salaisia tietoja Itävallassa ja Britanniassa
Kiinnostaisivatko saksalaiset gangsterit?
Dan McCrum vastaa videopuheluun työhuoneestaan Lontoossa. Hän on palkittu Financial Timesin toimittaja, joka tunnetaan erityisesti Wirecard-jutuistaan, jotka lopulta johtivat yhtiön romahtamiseen.
McCrumin olan takaa katsoo kameraan etsintäkuulutusjulisteestaan Jan Marsalek. Etsintäkuulutuksessa on Marsalekista kaksi kuvaa: yhdessä salonkikelpoisen näköinen sänkitukkainen bisnesmies puku päällään, toisessa sama mies pitkässä tummassa parrassa.
Kesällä 2014 finanssialan tapahtumassa eräs hedge-rahaston hoitaja kysyi McCrumilta, olisiko tämä kiinnostunut saksalaisista gangstereista. Se oli toimittajan ensikosketus saksalaiseen maksupalveluyritys Wirecardiin.
Alkuun muun muassa porno- ja vedonlyöntisivustojen maksunvälittäjänä toiminut Wirecard kasvoi vauhdilla ja teki kovaa voittoa. Kaikki vaikutti vähän liian hyvältä ollakseen totta.
– Esimerkiksi yrityksen vuosiraportin perusteella oli hyvin vaikeaa ymmärtää, mistä kaikki raha tuli, McCrum sanoo.
Mitä enemmän McCrum asiaan syventyi, sitä epäilyttävämmältä yritys alkoi vaikuttaa.
– Olimme pitkään tietoisia, että tässä firmassa on jotain syvästi outoa, mahdollisesti rikollista. Pomollani oli tapana sanoa, että normaalit yritykset eivät käyttäydy näin.
Samalla McCrum kiinnostui yhä enemmän yhtiön nuoresta operatiivisesta johtajasta, joka vaikutti puuhaavan kulisseissa kaikenlaista hämärää.
Etsintäkuulutuksessa käytettyjä kuvia Jan Marsalekista.
Lue myös: Haluatko yrittää täydellistä rikosta ilman pelkoa tuomiosta? STT:n selvitys: Pyri vieraan valtion vakoojaksi Suomessa
Likaisten töiden tekijä
Itävallassa vuonna 1980 syntynyt Jan Marsalek oli nuori kyky, jättänyt lukion kesken perustaakseen oman teknologiayrityksensä. Pian hänet jo palkattiin Wirecardiin. Vuonna 2010 Marsalek nimitettiin yrityksen operatiiviseksi johtajaksi.
Marsalek oli hurmaava seuramies, joka järjesti mahtavia juhlia. Hän puhui useita kieliä ja matkusteli jatkuvasti – muun muassa Venäjälle, jossa Wirecardilla ei ollut liiketoimintaa. Toimittajaverkosto Bellingcatin mukaan Marsalek matkusti Venäjälle kymmenen vuoden aikana yli 60 kertaa.
Vakoojat ja sotilaat kiehtoivat Marsalekia. Työhuoneessaan hänen kerrottiin pitäneen Putin-figuuria. Marsalekilla oli myös hulppea asunto Münchenissa vastapäätä Venäjän konsulaattia.
Siinä missä toimitusjohtaja Markus Braun esiintyi Wirecardin kasvoina mustaan pooloon pukeutuneena kuin itävaltalainen Steve Jobs, hänen suojattinsa Marsalek teki likaiset työt, joilla firma saatiin näyttämään menestyvämmältä ja isommalta kuin se todellisuudessa oli, McCrum kuvailee.
– Hänellä oli kyky liikkua eri maailmojen välillä, liikemiesten, gangsterien ja vakoojien parissa.
4:19
Supon päällikkö Antti Pelttari kertoi vuonna 2022 Uutisextrassa: Tämä on vakoojien yleisin peitetarina.
Lue myös: Suomessa on kymmeniä ulkomaalaisia vakoojia – Supon päällikkö paljastaa, miten tiedustelijat toimivat ja millaisia kohteita he etsivät
Marsalek muun muassa kehuskeli tuttavilleen matkustaneensa Venäjän armeijan vieraana Syyrian Palmyraan sen jälkeen, kun Isis oli ajettu kaupungista pois.
Sivubisneksenä Marsalek puuhaili Libyassa, jossa hän oli kertomansa mukaan sijoittanut sementtitehtaisiin. Samoilla tehtailla oli yhteyksiä palkkasotilasyhtiö Wagneriin, jonka sotilaita oli palkattu miinanraivausoperaatioon tehtaille vuonna 2017.
Marsalek olisi halunnut myös järjestää 15 000 aseistettua vartijaa Libyan rajalle rajoittamaan siirtolaisten liikkumista.
6:11
Katso myös: Suomen naapurimaissa paljastunut vakavia vakoilutapauksia – voisiko vastaavaa tapahtua Suomessa?
Lue lisää: 1,9 miljardia euroa kadottaneen maksupalveluyhtiön ex-toimitusjohtaja pidätettiin Saksassa – tilintarkastajia johdatettiin harhaan tekaistuilla pankkitileillä
Novitshokin resepti taskussa
Vuonna 2018 Financial Timesiin otti yhteyttä Wirecardissa työskennellyt ilmiantaja, ja seuraavana vuonna lehti alkoi raportoida laajamittaisista petoksista yrityksen sisällä. Lehti uutisoi, että Wirecardin arvoa oli paisuteltu muun muassa väärennetyillä sopimuksilla yritysten kanssa, jotka esimerkiksi toimivat aivan eri alalla kuin sopimuksissa väitettiin – tai niitä ei ollut olemassakaan.
Wirecardin vastaus oli kiistää kaikki, väittää FT:n työskentelevän pörssikeinottelijoiden kanssa Wirecardin osakkeen hinnan manipuloimiseksi ja haastaa lehti oikeuteen.
– Samoihin aikoihin kuulimme, että Jan Marsalek heiluttelee ympäriinsä huippusalaisia asiakirjoja ja leveilee yhteyksillään Venäjän salaiseen palveluun, McCrum kertoo.
Asiakirjoissa oli hermomyrkky Novitshokin resepti. Sitä oli käytetty entisen venäläisvakoojan ja tämän tyttären myrkyttämiseen Britannian Salisburyssa keväällä 2018.
– Kun kuulimme siitä, meitä alkoi tosissaan huolestuttaa. Wirecardilla tai ainakin Marsalekilla saattoi olla yhteys joihinkin maailman inhottavimpiin ihmisiin.
Myöhemmin samana vuonna McCrumille kollegoineen selvisi, että Wirecardilla oli Lontoossa palveluksessaan yli 30 yksityisetsivää. Heistä yksi suostui puhumaan FT:n toimittajille ja kertoi, että harkinnassa oli ollut esimerkiksi laittaa McCrumin autoon huumeita ja soittaa poliisille.
– Sellainenhan voisi tuhota ihmisen elämän, McCrum toteaa.
Hän mietti, miten selittäisi tilanteen poliisille, jos suunnitelma todella toteutettaisiin.
– "Hauska juttu, eräs saksalaisyritys on perässäni." Mitenköhän se uppoaisi?
Financial Timesin toimittaja Dan McCrum on tunnettu Wirecardia käsitelleistä jutuistaan.
Wirecardin tuho
Wirecard porskutti eteenpäin vielä vuosia sen jälkeen, kun sen kyseenalaisesta toiminnasta alkoi tihkua tietoa julkisuuteen. Saksan liittokansleri Angela Merkelkin lobbasi Wirecardin puolesta Kiinan-matkallaan vielä vuonna 2019, kun FT oli jo julkaissut useita juttuja yhtiön epäilyttävästä toiminnasta.
Miten Wirecard pystyi selittämään mustan valkoiseksi niin pitkään?
– Yksi Wirecardin opetuksista on se, kuinka vaikeaa ihmisten mieltä on muuttaa silloin, kun pelissä on rahaa, McCrum toteaa.
Lisäksi yritystä hyödytti yhteistyö tunnettujen pankkien, sijoitusrahastojen ja lakitoimistojen kanssa.
– Kaikki sanoivat itselleen, etteivät kaikki nämä ihmiset varmastikaan olisi mukana, jos tämä olisi huijaus – olisihan se saatu jo selville. Mutta kukaan ei oikeasti tarkistanut, McCrum sanoo.
Yritys oli myös suuri ylpeydenaihe Saksalle, ja maassa oli silminnähden vaikeaa hyväksyä, että hehkutettu teknologiaihme oli tyhjää täynnä.
Wirecardin lorun loppu koitti lopulta 18. kesäkuuta 2020, kun yritys joutui myöntämään, että sen tileiltä etsittyä 1,9 miljardia euroa ei ollut olemassakaan. Sinä päivänä Dan McCrum ja hänen vaimonsa korkkasivat pitkään säästellyn samppanjapullon.
Wirecard julistautui maksukyvyttömäksi, Marsalek puolestaan katosi maan alle. Hänen kerrottiin ensin lähteneen Filippiinien kautta Kiinaan. Lentotiedot oli kuitenkin väärennetty, ja Marsalek oli tosiasiassa noussut Valko-Venäjälle vievään lentokoneeseen.
Toimitusjohtaja Braunia ja kahta muuta Wirecardin johtajaa vastaan nostettuja talousrikossyytteitä puidaan edelleen oikeudessa Saksassa. Lisäksi entistä talousjohtajaa vastaan nostettiin syytteet vasta viime joulukuussa.
Myös Marsalek on etsintäkuulutettu Saksassa. Mutta missä hän on nyt?
6:32
Supo: Venäjä vakoilee Suomessa jatkossakin – ”Periaatteessa tarve on lisääntynyt Nato-jäsenyyden myötä.”
FSB:n suojelukseen
Venäläinen tutkivan journalismin projekti Dossier Center kertoi toukokuussa 2022 Marsalekin asuvan Moskovassa Venäjän tiedustelupalvelu FSB:n suojeluksessa vastineeksi välittämistään tiedoista.
Dossier Centerin mukaan Marsalek on elänyt Moskovassa käyttäen mahdollisesti nimeä German Bazhenov. Venäläisoligarkkien ja vakoojien suosiossa olevan La Mareen kerrotaan kuuluvan hänen kantaravintoloihinsa.
Toimettomana Marsalekin ei ilmeisesti ole tarvinnut kadottuaankaan olla. Syyskuussa uutisoitiin, että hänen epäillään pyörittäneen ulkomailta Britanniassa toiminutta Venäjän vakoojarinkiä.
Joulukuussa Wall Street Journal kertoi länsimaisiin tiedustelutietoihin nojaten Marsalekin viettävän paljon aikaa Dubaissa ja olevan sieltä mukana järjestelemässä uusiksi edesmenneeltä Jevgeni Prigozhinilta jääneitä bisneksiä Afrikassa. Prigozhin oli palkkasotilasyhtiö Wagnerin perustaja.
WSJ:n mukaan länsimaiset tiedustelu- ja turvallisuusviranomaiset uskovat Marsalekin olleen Venäjän vakooja lähes vuosikymmenen ajan. Marsalekin kaksi entistä liiketuttavaa kertoo WSJ:n mukaan Marsalekin väittäneen, että hän työskentelisi Venäjän lisäksi myös länsimaisille tiedustelu-organisaatioille.
Viranomaisten mukaan Marsalek auttoi Wirecard-aikoinaan Venäjän sotilastiedustelu GRU:ta sekä ulkomaantiedustelu SVR:ää liikuttelemaan maksuja muun muassa tiedustelu-upseereille ja lähteille, WSJ kertoo.
Marsalekin epäillään lehden mukaan myös välittäneen Venäjälle tietoja Wirecardin asiakkaista, joihin kuuluivat muun muassa Saksan keskusrikospoliisi ja ulkomaantiedustelu BND. Viranomaisten mukaan Marsalekilla on ollut pääsy saksalaisagenttien peitenimiin ja hänen olisi ollut mahdollista jäljittää heidän liikkeitään maksuja ja ostoja seuraamalla.
Wirecardin muiden entisten johtajien antamien lausuntojen mukaan Marsalek oli määrännyt työntekijöitä rikkomaan tietosuojasääntöjä ja kokoamaan asiakastietoja. Entisen tuotepäällikön Susane Steidlin mukaan Marsalek oli käskenyt kerätä asiakastietoja ja sanonut tarvitsevansa tiedot saksalaistiedustelulle, minkä BND kiistää.
Valheelle rakennettu Wirecard romahti kuin korttitalo totuuden paljastuttua.
Miltä tuntui, kun kaikki romahti?
McCrum ei vuosia kestäneestä Wirecardin tutkimisesta huolimatta ole koskaan puhunut Marsalekin kanssa tai ollut edes samassa huoneessa tämän kanssa.
Jos hän nyt saisi tilaisuuden kysyä Marsalekilta jotain, mitä hän kysyisi?
– Oliko helpotus, kun kaikki romahti? On täytynyt olla uuvuttavaa suoltaa valheita vuosi toisensa perään niiden kasvaessa yhä isommiksi, McCrum pohtii.
Toiseksi McCrum haluaisi tietää, mikä oli Marsalekille se piste, josta ei voinut enää kääntyä takaisin.
– Kukaan ei aloita hommia sanoen, että aion tehdä yhden maailman suurimmista kirjanpitopetoksista. Siihen joudutaan, McCrum pohtii.
– Oliko jokin hetki, jona hän tiesi, ettei siitä ollut paluuta? Vai katsoiko hän vain jonain päivänä ympärilleen ja tajusi olevansa liian syvällä päästäkseen sieltä koskaan pois?