Kapasten suvussa urheilu on voimakkaasti arjessa läsnä. Liikunnalliseen perheen lapset ovat kävelleet kotonaan enemmän käsillään kuin jaloillaan, ja aikataulujen sovittaminen yhteen on toisinaan hankalaa. Isä Sami Kapanen uskoo työnteon merkitykseen, mutta on kuitenkin lipsunut yhdessä asiassa.
Pääkuvan videolla Kasperi Kapanen kertoo pelaamisesta supertähti Auston Matthewsin kanssa.
Sami ja Satu Kapasen perheeseen kuuluu seitsemän henkeä, joten arki on hektistä. Sami Kapanen valmentaa jääkiekon Liigassa pelaavaa KalPaa, 22-vuotias Kasperi pelaa NHL:ää Toronto Maple Leafsissa ja 15-vuotias Konsta C-nuorten SM-sarjaa KalPassa.
Tyttäret Cassandra ja Camilla harrastavat telinevoimistelua, josta myös 6-vuotias kuopus Ava on innostunut. Kisaviikonloppuja on paljon.
– Sunnuntai on minulle lähtökohtaisesti vapaapäivä, mutta C-nuoret pelaavat periaatteessa aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Kiekkoa on siis enemmän ja vähemmän joka päivälle. Välillä pitäisi pystyä irtautumaankin, mutta se ei ole helppoa. Meillä ei ole ihan perinteisin perheaikataulu. Sami Kapanen kertoo MTV Sportille.
Urheilu on ollut 45-vuotiaan KalPa-kasvatin perheessä aina läsnä. Kapanen pelasi urallaan 831 ottelua NHL:n runkosarjassa tehoin 189+269. Veli Kimmo torjui kiekkoja Liigassa ja SHL:ssä. Isä Hannu voitti Suomen mestaruuden vuonna 1980 ja tahkoi 300 ottelua Liiga ja SM-sarja yhteenlaskettuna.
Lapset ovat innostuneet sekä vanhempien että sisarusten esimerkistä.
– Urheilu on jatkumossa. Ava on vanhempien tyttöjen innoittamana käynyt jo muutamaan otteeseen telinevoimistelun aloittelijaryhmissä. Konsta on ehkä tullut jääkiekkoon minun ja Kasperin jatkeena.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Patjoista korkeushyppytelineet
Sami Kapanen seurasi koko lapsuutensa isänsä jääkiekkouraa. Perhe muutti vuonna 1980 Helsingistä Joensuuhun, jossa isä Hannu pelasi viisi vuotta 1-divisioonaa JoKP:n riveissä. Liikunnallinen Sami keksi veljensä ja ystäviensä kanssa monenlaisia kommervenkkejä.
– Omakotitalomme lähellä oli rauhallinen välikatu, jolla oli hyvä pelata jääkiekkoa. Takapihalla pelattiin jalkapalloa ja yleisurheiltiin. Kannoimme kesällä sänkyjen patjat ulos ja teimme korkeushyppytelineet, hän naurahtaa.
Myös Samin lapset ovat viihtyneet perinteisissä pihapeleissä. Perheen esikoinen Kasperi asui elämästään 12 ensimmäistä vuotta Pohjois-Amerikassa, kun isä Sami pelasi NHL:ää. Kasperi pelasi perheen ajotiellä jääkiekkoa, koripalloa ja basellia sekä harrasti amerikkalaista jalkapalloa. Pihapelit jatkuivat myös Suomeen muuton jälkeen.
15-vuotias Konsta on isänsä mukaan aktiivinen, eikä pysty juurikaan olemaan paikallaan. Videopelit ovat vaihtuneet oikeaan mailaan ja maaliin.
– Konsta vetäytyy harvoina kotihetkinä alakertaan, jossa on sählymaali. Hän menee sinne pelaamaan lätkä- tai salibandymailalla. Musiikki pauhaa, eikä hän osaa olla ilman touhuamista.
– Vuosi sitten hän pelasi vahvasti videopelejä ja keskustelimme, etteivät yöunet mene. Nyt videopelit ovat vähillä. Hän osaa jo vähän rauhoittua, kunnes turhautuu ja menee taas pelaamaan.
Myös perheen telinevoimistelevat tyttäret Cassandra ja Camilla ovat aina olleet aktiivisia. Samin mukaan meno kotona on ollut joskus hyvin vauhdikasta.
– Yhtenä vuonna tuntui, että he kävelivät enemmän käsillään kuin jaloillaan. Kotona mentiin koko ajan olohuoneesta keittiöön käsillä kävellen ja kilpailtiin, kumpi pystyy kävelemään pidemmälle.
Kapaselle on tärkeää, että lapset ovat saaneet valita aktiviteettinsa itse. Valmentajan mukaan vastareaktio on vahva, jos vanhemmat yrittävät pakottaa jälkikasvua jonkin tietyn lajin pariin. Motivaatio puolestaan kasvaa, jos tekeminen on mielekästä.
LUE MYÖS: Sairaus pitää JYP-pomo Valleniuksen pitkään sivussa
Pelejä striimiltä, kuulumisia facetimesta
Kapasen kalenteri on täynnä, sillä KalPan päävalmentajana ja pääomistajana on usein kiire. Myöskään isänpäivää ei vietetä yhdessä tuumin Kuopion kodissa, sillä Sami on kommentoimassa Leijonien pelejä Ylelle ja Konsta pelaa C-nuorten SM-sarjaa pääkaupunkiseudulla.
Isä-Kapasen vapaapäivät ovat liigakauden aikana vähissä, joten myös omien lasten pelien tai kisojen seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Tällä kaudella ongelmaa on kuitenkin helpottanut Konstan joukkueen vanhempien oma ryhmä.
– Tänä vuonna on ollut loistavaa, että pelejä on voinut katsoa vanhempainryhmässä striimilähetyksinä. Sitä kautta olen nähnyt Konstan pelejä enemmän kuin aikaisempina vuosina.
Kapanen käy peleissä jaksamisen mukaan. Toisinaan energiat ovat liian vähissä jäähallille lähtemiseksi, sillä hän kokee C-nuorten sarjan olevan hyvin lähellä työasioita.
- Hallilla vetäydyn usein johonkin ja haluan olla omissa oloissani. Ihmiset eivät tarkoita pahaa, mutta haluavat kysellä ja kommentoida sarjataulukkoa tai pelaajia. On vaikeaa olla sanomatta mitään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
22-vuotias Kasperin pelaa puolestaan neljättä kauttaan NHL:ssä ja pitää yhteyttä isäänsä viikoittain. Kaksikko ymmärtää toisiaan, sillä kauden vaikeampina hetkinä osataan antaa myös tilaa vatvoa peliä kaikessa rauhassa.
– Soitamme silloin tällöin facetimella, ettei ole vain viestien ja puheluiden varassa. Kaikki on aikatauluista ja urheilullisista suorituksista kiinni. Kun peleissä on vaikeampi jakso, sulkeudumme enemmän. Omat murheet märehditään ensin rauhassa ja puhumme viestein, Sami kertoo.
Valmentajaisä on iloinen, että Kasperi saa tavoitella omia kiekkounelmiaan. Sami on kiinnostunut näkemään esimerkiksi poikansa uuden asunnon. Nykyteknologia helpottaa kommunikointia, sillä valokuvia voi laittaa postin sijaan viestillä tai sosiaalisessa mediassa.
"Työnteko jalostaa lahjakkuutta"
Kapanen keskusteli isänsä Hannun kanssa etenkin nuoruusvuosina paljon. Isä ja liikunnallinen elämä iskostivat Samiin halun tehdä paljon töitä oman menestyksen eteen.
– Olen jostain syystä tykännyt aina viedä itseni pitkälle harjoituksissa. Olin monessa osiossa kohtuullisen lahjakas. En ole kuitenkaan ollut taitavin, vahvin tai kestävin. Koen, että olen vienyt ominaisuudet työnteon kautta niin pitkälle kuin mahdollista.
Kapanen puhuu työnteosta intohimoisesti. Hän on halunnut tuoda samaa mentaliteettia myös lapsilleen, sillä työnteko auttaa urheilun lisäksi myös arkielämässä.
– Lahjakkuus antaa mahdollisuuden, mutta työ on se, joka jalostaa lahjakkuutta. Sama pätee koulunkäyntiin. Joku voi oppia paljon tunnilla kuuntelemalla tai vähän lukemalla. Jatko-opinnoissa ei kuitenkaan riitä, että on paikalla.
Yksi sokea piste perheenisällä kuitenkin on.
– Lapset ovat päässeet kasvatuksellisesti liian helpolla kotiaskareissa ja näin. Olen aika höveli, Kapanen hymähtää.