Hongan neljän pojan kiekkoperheen arki ollut taistelua rahapulaa ja aikaa vastaan – NHL:ään asti päässyt puolustaja tarjosi maajoukkueleirin päivärahoja isälle

 Videolla arviota MM-kisoissa pelanneesta Julius Hongasta. 

Haastattelun siirtäminen seuraavaan päivään sopii hyvin Matti Hongalle, koska hän aikoo katsoa illalla Ranskan ”Mestiksessä” pelaavan Tours-Nantesin ottelun. Siellä pelaa hänen 25-vuotias poikansa Aleksi.

Honka vitsaili joskus JYPin urheilutoimenjohtaja Jukka Holtarille, että hän näkee otteluita noin 150 kaudessa, ja niissä pelaa jokaisessa oma poika.

Julius Honka, 22, luutii pakkina Dallas Starsin takalinjoilla ja 18-vuotias kuopus Anttoni Honka on noussut JYPin pakiston peruspilariksi. Pari vuotta sitten Suomi-sarjassa lopettanut Valtteri Honka, 27, asuu Helsingissä ja pelaa harrastekiekkoa.

Neljä kiekkoilevaa poikaa. Alivoimakentällinen. Neljän viikarin hallinnointi tuntuu jo ajatuksena melkoiselta hässäkältä, kun yhden kaksivuotiaankin perässä pystyminen vaatii jo välillä pinnistelyä.

Matti Hongan Twitter-statuksessa lukee ”Dad of four hockeyplayers. No other competence”.

Jääkiekko tosiaan on täyttänyt hänen elämänsä.

Se on maksanut aikaa, rahaa ja vaivaa.

Alasarjajyrästä kiekkoperheen koutsi

Kainuun Puolangalla varttunut Matti Honka aloitti kunnolla jääkiekon treenaamisen vasta parikymppisenä. Jyväskylään muuttaneen Hongan taidot riittivät kakkosdivariin eli nykyisen Suomi-sarjan tasolle asti.

Hän lopetti toisen pojan Aleksin synnyttyä 1993, mutta jääkiekko tuli takaisin kuvioihin, kun esikoinen Valtteri aloitti pelaamisen. Sitten jääkiekkoilevia poikia alkoi tulla lisää, ja jääkiekkovalmennuksessa menikin seuraavat 15 vuotta. 

Perhe asui Viitaniemessä tekojään vieressä. Ei muuta kuin pelit pystyyn kulmakunnan poikien kanssa. Palattiinko kentältä välillä itkien ja nenä veressä?

– Aika harvoin sieltä itkien tultiin. Joskus saattoi kaverin naama vähän kyllästyttää. Tai sitten vaan muistaa ne kivat hetket, Honka naurahtaa.

Julius Honka on käyttänyt vanhempien veljiensä varusteita. 

Hongan suvussa on urheiltu aina paljon. On nyrkkeilijöitä ja keihäänheittäjiä. Poikien mummokin on vanha pikaluistelija. Jotenkin luistelu on ollut aina luonteva osa poikien liikkumista. Kun Julius pani luistimet jalkaan kahden vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä, homma alkoi pelittää välittömästi.

– En usko, että kovin moni on ollut yhtä paljon jäällä kuin meidän pojat.  

Julius veti eräänä lauantaina kolmet joukkuetreenit ja halusi vielä illalla ulkojäälle. Isän on pitänyt enemmänkin toppuutella poikia – keuhkoputkentulehduksessa ei sovi lähteä luistelemaan.

Jääkiekko oli vain yksi lajeista: uintia, jalkapalloa, juoksukisoja ja mitä sattui mieleen tulemaan. Videopelit olivat vain pieni osa elämää. Nyt otetaan sitten vähän takaisin – Anttoni oli juuri pelannut verkossa Torontossa pelimatkalla ollutta Juliusta vastaan.

– Tuntuu, että poikien välit ovat lähentyneet vuosien varrella. Pitää mennä kauas, että näkee lähelle.

JYPin SM-liigajoukkueessa pelaavassa Anttoni Hongassa on isän mukaan vanhan liiton veijarimaisuutta.  Vesa Pöppönen / AOP

Anttoni isoveljien suojissa

Isoveljet ottivat kuopus Anttonin siipiensä suojaan, ja hänestä tuli perheen oma maskotti. Usein veljessarjoista sanotaan, että nuorin on sitkein ja kovaluonteisin, koska hän on joutunut raivaamaan aseman isompien joukossa.

– Ei niissä peleissä armoa annettu, joten sikäli teoria voi pitää paikkaansa. Anttoni on kuitenkin ollut aina iloinen vesseli, joka osaa ottaa asiat sopivan kevyesti.

Anttonissa on aina piillyt vanhan liiton veijaria, vaikka hän nuorin onkin. Valtterilla oli hauskaa, kun hän näki kerran Anttonin Hippoksen harjotushallin edessä. Kun vähän sateli, Anttoni oli vetelemässä keskityspalloja futiskentälle katoksen alla sateensuojassa.

– Anttonista huomaa, että hän on aina pelannut vanhempien kanssa. Hän näkee koko kentän niin hienosti.

Rahanmenoa ja pesukoneen jylläämistä

Jääkiekon harrastaminen on jo C-junnuiässä täysipainoista hommaa. Pitkän työpäivän jälkeen lähdetään notkumaan kylmään jäähalliin. Ja siitä vielä joutuu maksamaan.

– Kerran ajattelin, että lasken mitä poikien harrastus on kustantanut, mutta sitten mietin, että parempi jättää väliin.

Honka on saanut valmennuksista kulukorvauksia, mutta niillä ei kuuhun mennä. Hän laski tuntipalkakseen viisi senttiä.

Vaikka rahat ovat olleet välillä tiukassa, poikien leirimaksut on saatu revittyä aina jostain.

– Hintalappu on valtava. Kustannukset eivät ole pelkästään jääkiekon ongelma. Eikä minulla ole asiaan mitään ratkaisua.

LUE MYÖS: Leijonahyökkääjän kiekkoilijaveli voitti lannistavat kommentit ja terveysongelmat – kolmen vuoden luku-urakka avasi lääkärin uran

Pojat ovat perineet toistensa varusteita, mikä on vähän helpottanut kulukuormaa. Veljekset ovat tottuneet siihen, ettei varusteiden tarvitse olla uusimpia ja kalleimpia. Hongan arkistoista löytyy kuva Juliuksesta, jolla on vanha kolhiintunut ristikko ja isän vanha maila. Anttoni on joutunut käyttämään ”ravintoketjun” viimeisenä erityisen paljon veljien vanhoja varusteita.

– Sellainen periaate minulla on ollut, että luistimien ja hanskojen pitää olla hyvät.

Voi kuvitella miten paljon Julius arvostaa tällä hetkellä sitä, kun Dallas Starsin huoltaja kuskaa hänen pukukoppilokeroonsa uusia pakasta vedettyjä varusteita.

On hän arvostanut vanhempiaankin. Kun Julius pääsi ensimmäiselle U16-leirille, hän halusi antaa päivärahat isälle.

– Sanoin, että pidä sinä ne rahat, koska olet ne ansainnut.

Honka korostaa moneen otteeseen vaimonsa Sarin panosta. Autismiluokan erityisopettajana työskentelevä Sari Honka on hommannut varoja harrastukseen käymällä talkoissa.

"Yllättävän hyvin pesukoneet ovat kestäneet."

Pyykkikone on jyllännyt isoilla kierroksilla. Kaksi koneellista joka päivä vuosien ajan. Siitä voi laskea pyykkäämisen määrän.

– Yllättävän hyvin pesukoneet ovat kestäneet, Honka naurahtaa.

Kun Anttonia lukuun ottamatta poikaset ovat lentäneet pesästään, vanhemmille on jäänyt enemmän aikaa omiin touhuihin. Matista on tullut innokas Twitterin käyttäjä. Toki sielläkin hän kommentoi paljon jääkiekkoasioita.

– Twitter on hauska, kunhan ei kommentoi ihan kaikkea. Joskus täytyy oikein taistella, ettei tule räplättyä kännykkää pelien aikana.

Antaa poikien tehdä virheensä

Matti Honka on nähnyt vuosien varrella junioriurheilun ilot ja surut. Hänellä olisi kiekkopoikien vanhemmille yksi toive: ottakaa vähän rennommin.

Hän itse on käyttänyt juniorivalmennuksessa ja poikien kasvatuksessa samaa periaatetta kuin lastentarhamaailmassakin – antaa lapsien oivaltaa itse asioita. Kaikkea ei tarvitse syöttää valmiiksi pureskeltuna.

– Vanhempien pitäisi malttaa pysyä pois kehityksen tieltä. Joskus on hyvä antaa poikien tehdä ne virheet, vaikka tuntuisi, ettei kannata.

LUE MYÖS: Kommentti: Katsokaa Julius Honkaa – näette Leijonien tulevaisuuteen

Se totta vie näkyy poikien pelistä. Julius Honka uskalsi pelata omalla tyylillään rohkeasti kiekon kanssa heti ensimmäisessä NHL-pelissään Dallasin paidassa. Sama homma Anttonilla JYPissä vain 17-vuotiaana. Heissä on petterinummelinmaista ”kyllä tämä tilanne tästä hoituu” -asennetta.

Talo on hiljentynyt, mutta hienot muistot koristavat tilaa. Aina syksyisin, kun pojat suuntaavat maailmalle kesänvieton jälkeen, tulee haikea olo.

Vaikka joskus oli raskasta, kaikki oli sen arvoista.

Eräänä hetkenä Matti tiesi, että hän on tehnyt jotain oikein. Vaikka perheen keskuudessa puhutaan yllättävän harvoin jääkiekosta, kerran se nousi esiin. 

– Pojat sanoivat, että sinä isä et tiedä jääkiekosta mitään. Ajattelin, että hieno homma. Nyt he osaavat ajatella omilla aivoillaan.