Eivät jalkapalloseurat ole vain upporikkaiden leikkikaluja, alfaurosstatus tai sijoitus. Niillä yritetään myös "urheilupestä" synkkää mainetta.
Niinpä seurakauppoja kannattaa tehdä myös silloin, kun maailman huomio on – sanotaanko vaikka – kulkutautipandemiassa.
Jalkapalloseuroilla menee nyt heikosti, kun lähes kaikki kansalliset sarjat ovat hyllyllä pandemian takia. Pelaajiin on vedottu palkkojen leikkaamiseksi, työntekijöitä on lomautettu, seuroja on ajautunut rahavaikeuksiin, jotkut ovat kuilun reunalla tai sinne pudonneet.
Perinteinen englantilainen suurseura Newcastle ei ole konkurssin partaalla, mutta se on myynnissä. Jos kauppa vain läpäisee Englannin jalkapalloliiton FA:n kriteerit, uusi suurin omistaja on PIF, jonka taustalla on MbS, kertoo media.
PIF eli Public Invesment Fund on Saudi-Arabian valtion sijoitusrahasto. MbS on Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman, ja PIF:n hallituksen puheenjohtaja.
Hän on se, joka teloitutti kappaleiksi toimittaja Jamal Khashoggin maan konsulaatissa Istanbulissa. MbS ei ole säälinyt muutenkaan poliittisia tai sellaiseksi kuvittelemiaan vastustajia, unohtamatta Jemenin sotaa. Ei mitään maineen kirkastetta.
Valtio Saudi-Arabiassa on Saudien suku. 34-vuotias MbS on 84-vuotiaan kuningas Salmanin jälkeen suvun ykkösmies, hänen sanotaan olevan maan todellinen vahva mies.
Newcastle ei ole voittanut mitään merkittävää vuosikymmeniin, mutta saa siitä silti maksaa yli 300 miljoonaa euroa.
Näinä korona-aikoina jalkapalloon saa vain hukattua rahaa (joskus tämä peleistä kuiva kausikin toki loppuu), mutta silti PIF haluaa seurasta 80 prosentin omistajaosuuden.
Lukuisat eurooppalaiset maineikkaat seurat ovat yhdysvaltalaisten, kiinalaisten, venäläisten tai persianlahden miljardöörien omistuksessa. Rakkaudesta lajiin ja erityisesti omistamaansa seuraan, niin on tapana sanoa noissakin piireissä.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Muhammad bin Salman (toinen vas.), Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino ja Venäjän presidentti Vladimir Putin jalkapallon MM-kisoissa Venäjällä kesällä 2018.
Osa omistajista on puhtaasti bisnesihmisiä. Mutta ei esimerkiksi Mansour bin Zayed bin Sultan bin Zayed bin Khalifa Al Nahyan, faneille tuttavallisemmin sheikki Mansour. Hän kuuluu Abu Dhabin hallitsijasukuun, ja omistaa Manchester Cityn. Abu Dhabia ja liberaalia demokratiaa ei kirjoiteta samaan virkkeeseen.
Jalkapallo on ollut suuren mittaluokan kauppaa pari vuosikymmentä. TV- ja muut mediaoikeudet ovat lajin rahanpainokone. Eikä löydy maata, missä ei seurattaisi ja lyötäisi vetoa tai veikattaisi eurooppalaisia sarjoja ja Mestarien liigaa.
Euroopan jalkapallossa nimittäin riittää kimallusta, gloriaa ja tietysti hienoa jalkapalloa.
Siksi seuraomistus on ensiluokkaista pehmeää diplomatiaa poliittisille johtajille, erityisesti niille, joiden mainetta olisi hyvä saada nätimmäksi. Ison rahan jalkapallo yksinkertaisesti on niin suosittua, että sitä ei voi sivuuttaa poliittisena tekijänä.
Newcastlen fanit eivät tunnu suuresti uudesta saudiomistajastaan piittaavan, muuten kuin ottamalla ilolla vastaan. Sosiaalisen median mukaan pääasia on, että vihatusta Mike Ashleysta päästään eroon. Hän on seuran omistaja ja Sports Direct -urheiluvälineketjun perustaja.
Yli kymmenen vuotta seuran avaimia kilistellyt miljardööri ei ole kannattajien mielestä sijoittanut seuraansa pelillisesti riittävästi. Välillä Newcastle on pudonnut sarjatasoa alemmaksi himmeämpiin valoihin. Eihän se kivaa ole.
Ashley on niittänyt myötähäpeää nimeämällä seuran St. James’ Park - kotistadionin Sportdirect.com@St. James’ Park Stadiumiksi.
Suurin rikos tässä onneksi lyhytaikaisessa mielettömyydessä oli huono maku – mutta näitä omistajan egoa korostavia kieltä ja lajikulttuuria raiskaavia nimiä näkee maailman sivu.
Ikävämpää on, että hän on teettänyt liikkeissään töitä arvostelluilla nollatuntisopimuksilla. Ahneutta. Mutta ei Ashley tietääkseni ole kuitenkaan tapattanut ketään, eikä heittänyt vastustajiaan tyrmään, tai ilmapommittanut kilpailevaa urheiluvälinefirmaa.
MbS tietää, että urheilupesu kannattaa. Miljoonille kannattajille sarjojen pysäyttäminen oli kuin sydämen pysähdys, tai elämän mielekkyyden tyhjeneminen. Näiden jalkapallottomuuden ankarien vieroitusoireiden poistajaksi kelpaa kuka tahansa.
Pandemia tulee ja menee, pallo ja rahakone lähtevät taas pyörimään.
Mutta jos FA päättäisikin ryhdistäytyä ja torjua PIF:n ostajana, se olisi uutinen. FA muun muassa vaatii, että seurojen omistajien ja johtajien on suojeltava lajin mainetta ja imagoa.