Uskovaiset ihmiset arastelevat seksuaalisuutta. Moni itseään avioliittoon säästänyt pettyy papin aamenen jälkeen. Ajan kuluessa seksuaalisuuden tukahduttaminen tekee seurakuntalaisista tasamittaisia, hajuttomia ja värittömiä. Seksuaalineuvoja Anne Hievanen yrittää muuttaa asian.
Seksuaalineuvoja Anne Hievanen kiertää tänä syksynä suomalaisia seurakuntia puhuen seksuaalisuudesta. Hän haluaa auttaa uskovaisia, joille aihe on jopa tabu.
– Havahduin itse nelikymppisenä kolmen lähes aikuisen lapsen äitinä siihen, että en oikeastaan tiennyt, mitä on olla nainen. Ymmärsin ongelman johtuvan osin siitä, että olin ollut aktiivisesti mukana eri seurakunnissa, joissa tästä elämän osa-alueesta ei syystä tai toisesta puhuttu. Neuvoja ei saanut, eikä asioista kerrottu niiden oikeilla nimillä, Hievanen sanoo.
– Puhumattomuuden takia ihmiset ovat hyvin arkoja ja varovaisia hakemaan tietoa seurakunnan ulkopuolelta – he eivät tiedä, saako niin tehdä.
Seksi-sanaa pelätään
Hievanen teki seksuaalineuvojan lopputyönsä uskovaisten seksuaalisuudesta.
– Olin kuullut vuosien varrella monia kipeitä tarinoita. Seurakuntalaiset eivät oikein tiedä, millä tavalla uskovainen voi olla nainen tai mies – mikä on sallittua, miten seksuaalisuutta voi ilmentää? Kun tietoa ei ole saatu, osa on alkanut ajaa omaa naiseutta ja miehuutta tavallaan tietoisesti alas, Hievanen selittää.
Hievanen uskoo, että koska seurakuntien ulkopuolella seksiä tulee joka tuutista, uskovaiset pelkäävät koko sanaa.
– He vievät eteenpäin maailmankaikkeuden mehevintä ilosanomaa, mutta eivät uskalla syödä siitä itse. Ilman seksuaalisuutta oma persoona näivettyy ja ohenee. Ihminen käpristyy sisäänpäin ja vanhenee ennen aikojaan.
– Seurakunnan naisista koostuvien uskonsisarten joukko on osin hajutonta, mautonta ja väritöntä. He ovat pesseet itsensä henkisellä lipeäkivellä ja juuriharjalla, jotta olisivat "oikeanlaisia" uskovaisia – sellaisia, joita luullaan, että kuuluu olla. Ei ole ihmekään, jos omasta elämästä katoaa ilo ja nauru.
Papin aamen ei olekaan taikasana
Ongelmia on sekä nuorilla vasta-avioituneilla että pitkässä parisuhteissa elävillä.
Anne Hievanen.
– Nuoret avioparit yllättää se, että papin aamen ei olekaan taikasana, joka siirtää aran ja tietämättömän morsiamen tai sulhasen riittävillä taidoilla varustettuna parisuhteeseen, Hievanen sanoo.
Tietoa aikuiseksi kasvusta ei välttämättä ole saatu vanhemmilta eikä seurakunnilta.
– Nuoret säästävät itsensä "puhtaina" avioliittoon, mikä on ihana ja kunnioittava asia. Mutta kun liitto on solmittu eikä osatakaan elää naisena ja miehenä, kipuillaan ja aletaan epäillä jopa itse rakkauden aitoutta.
– Pitäisi ymmärtää, että tämä on OK. Olemme aviossa: nyt meillä on lupa rakastaa toisiamme myös kehoillamme.
Vanhat pariskunnat kuin betonipaaluja
Jo pitkään parisuhteissa eläneet havahtuvat ongelmiin esimerkiksi, kun lapset muuttavat pois.
– Silloin pitäisi kohdata oma kumppani uudemman kerran. Usein varsinkin nainen tunnistaa sisällään oman äidin tai isoäidin ohjeistamassa, että ei tällä tavalla sovi revitellä. Sitten ehkä käännetään selkää parivuoteessa ja ajatellaan, että nyt olen kunnon uskovainen, kun toimin kaikkien ohjeiden ja neuvojen mukaan.
Anne Hievanen toivoo, että uskovaiset pariskunnat vapautuisivat jäykkyydestä ja kohtaisivat toisensa miehenä ja naisena.
Hievasen mukaan parisuhde alkaa oireilla, jos jompikumpi osapuoli tieten tahtoen häivyttää seksuaalisuuttaan.
– Kun nainen pelkää, hänelle ei muodostu henkisessä mielessä kehon kaaria: hän on kuin kuin kirveellä veistetty. Miehiltä taas puuttuvat kädet, joilla voisi silittää puolisoa. Suustakaan ei tule niitä tärkeitä sanoja, kuinka kaunis tai komea puoliso on.
– Jos betonipaalu yrittää halata toista, siinä vain tönitään, Hievanen kuvailee.
Tasamittaista porukkaa
Hievanen toivoo pystyvänsä toimimaan seurakunnissa keskustelun herättäjänä.
– Monet seurakuntalaiset tunnistavat päänsä päällä näkymättömän käden, joka sanoo, että vain tähän asti on lupa kasvaa. He ovat kaikki tasamittaisia, koska tasamittaisen porukan kanssa on helppo toimia.
– Jos uskovaiset kieltävät itseltään niinkin tärkeän elämän osa-alueen kuin seksuaalisuuden, heistä tulee oman elämänsä torsoja. Porukasta ei kasva aikuisia naisia ja miehiä, Hievanen sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
18 lapsen vanhemmat eivät usko ehkäisyyn – Lapsia vahditaan kameroilla
Uskon varjolla kaikki anteeksi – "Mies uhkasi tappaa, jos hakisin eroa"
Jukka Leppilampi: Uskoontulo sai luopumaan rock-urasta
Nämä julkkikset ovat uskovaisia − tiesitkö kaikki?
Burnoutista kärsinyt pappi: En jaksanut nousta edes sängystä ylös
Näin elämä sujuu lestadiolaisperheessä: Sari on kahdeksan lapsen äiti
14 lapsen isä Jouko: Vaikea avioliitto oli viedä mielenterveyteni
Vanhoillislestadiolainen paljastaa: Tällaista elämämme oikeasti on
Uskontotutkija: Vanhoillislestadiolaiset eivät toimi perustajansa oppien mukaan
Vanhemmuuden tabu: Miksi yksi lapsista tuntuu rakkaimmalta?
Kuvat: Colourbox.com ja Sabrina Hievanen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.