Selänteen viimeinen – suomalaisten lähtökohdat NHL-kauteen

Jääkiekon NHL-kausi alkaa tällä viikolla. Maailman kovin kiekkoliiga jyrähtää käyntiin lokakuun ensimmäisenä päivänä.

Kauden päätteeksi jääkiekkomaailma jättänee hyvästit takuuvarmalle Hall of Fame -pelaajalle, kun Teemu Selänne ilmoitti jatkosopimuksen tehtyään, että kausi on hänen viimeisensä.

Suomalaisia vaivasi viime kaudella useat loukkaantumiset. Kesän aikana useimmat vammat on saatu hoidettua, mutta Carolinan Joni Pitkänen on koko kauden sivussa viime keväänä tulleen jalkavamman takia. Myös Tuomo Ruutu ja Sean Bergenheim, kaksi viime kauden pitkäaikaistoipilasta, aloittavat kautensa muita myöhemmin.

Kaikki joukkueet eivät ole vielä tehneet joukkueisiinsa viimeisiä tiivistyksiä, mutta MTV3.fi avaa jokaisen tällä hetkellä NHL-miehistössä mukana olevan lähtökohdat kauteen.

Tiivistyksiä tehdään vielä tänään ja esimerkiksi Pittsburghin Olli Määttä ja San Josen Harri Säteri saavat jännittää viimeiseen asti, aukeaako paikka NHL-kokoonpanoon.

Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2013-14:

Saku Koivu, Anaheim Ducks
18. kausi. Ura: 1 059 ott, 244+559=803
2012-13: 47 ott, 8+19=27, +4
Koivu pohti viime kauden jälkeen uransa jatkoa vakavasti. Pohdinnan jälkeen palo jäälle vei voiton ja numero 11 on jälleen mukana. Osoitti viime kaudella, että on arvokas pelaaja Ducksille tänäkin vuonna. Alkukaudesta pisteitä syntyi tasaisen varmasti, mutta loppukaudesta pelitahti hyydytti 38-vuotiaan kintereitä. Kausi oli kuin koko joukkueella: alku oli väkevä, runkosarjan lopussa tuli notkahdus, ja pudotuspeleissä tarvittavaa nousua seuraavalle tasolle ei tapahtunut. Kauden alla pikkuvammoja, mutta esimerkillään johtava Koivu on jälleen valmis.

Teemu Selänne, Anaheim Ducks
22. kausi. Ura: 1 387 ott, 675+755= 1 430
2012-13: 46 ott, 12+12=24, -10
Vielä yksi. Selänne teki selväksi, että nyt ei mietitä jatkoa, vaan nautitaan vielä viimeisen kerran. Ducks treidasi Bobby Ryanin kesällä Ottawaan, joten Selännettä tarvitaan. Vaikka ei enää taistelekaan maalipörssin voitosta, tekee tärkeitä maaleja ja on seuralle valtaisa henkinen voimavara. Pelitahti ei ole yhtä rankka kuin viime vuonna, joten NHL:n vanhin pelaajakin saa enemmän aikaa palautua. Salamalla on vain 25 maalia matkaa maagisen 700 rysän rajaan, ja kun tilastoissa on useita legendoja tavoitettavissa, Teemu tarjoaa suomalaisille tälläkin kaudella useita ilonaiheita. Olympialaiset houkuttavat ikinuorta 43-vuotiasta, tuleeko suorituksiin vielä pieni ekstralataus?

Sami Vatanen, Anaheim Ducks
2. kausi. Ura: 8 ott, 2+0=2
2012-13: 8 ott, 2+0=3, +3
Nyt on iskun paikka. Ducksilta on Sheldon Souray pitkään sivussa ja sekä Francois Beauchemin että Luca Sbisa parantelevat vaivojaan. Vatanenkaan ei ole välttynyt loukkaantumisilta, vaan on parannellut alaraajavammaa eikä pelannut viimeisessä harjoituspelissä. Silti ennakkoluuloton ja itsevarma Vatanen saa nyt mahtavan mahdollisuuden näyttää arvonsa ja lunastaa itselleen paikka vakiokokoonpanosta. Hyökkäyspäässä loistava, omassa päässä tekemistä isojen vastustajien kanssa. Tulevaisuus on valoisa, toivottavasti tällä kertaa 22-vuotias suomalainen ei loukkaannu väärän aikaan, kuten niin monesti aiemmin.

Tuukka Rask, Boston Bruins
7. kausi. Ura: 138 ott, 66 voittoa, torjunta-%: 92,7, päästettyjen ka: 2,15
2012-13: 36 ott, 19 voittoa, 92,9%, PKA: 2,00
Rask osoitti viimeistään viime kaudella, että on yksi NHL:n parhaista työssään. Tasaisen vakuuttavaa runkosarjaa seurasi aivan häikäisevät pudotuspelit, joissa 26-vuotias suomalainen oli yksi suurimmista yksittäisistä syistä, että Bruins pelasi finaaleissa. Bostonissa ei enää haikailla Tim Thomasin perään, ja Raskin vuosi sitten tekemä jatkosopimus sai tänä kesänä seuraajakseen kahdeksan vuoden ja 56 miljoonan dollarin jatkopaperin. Pienehkö uhkapeli kääntyi siis Raskin eduksi. Tällä kaudella osoitettavana paljon, mutta paineet ja huutelut valuvat kylmäpäisen Raskin harteilta kuin vesi ankan selästä. Lähtökohtaisesti kova ehdokas Vezina Trophy -kisaan.

Ville Leino, Buffalo Sabres
6. kausi. Ura: 228 ott, 40+64=104
2012-13: 8 0tt, 2+4=6, 0
Uuden nousun aika. Leinon taival Buffalossa on ollu ankeaa. Rahakkaan sopimuksen ensimmäinen kausi oli iso pettymys ja viime kausi meni käytännössä ohi loukkaantumisten takia. Sabres potki NHL:n 16 vuotta seuraa valmentaneen Lindy Ruffin pois kesken viime kauden ja Leino on sanonut suoraan, että uusi valmentaja Ron Rolston sopii hänelle paremmin. Ruffin filosofia lähti oman pään suojelusta ja Leino uskoo saavansa nyt enemmän luottoa ja Rolstonin alaisuudessa hän saa käyttää omia parhaita avujaan. Treenipeleissä paikka on ollut toivotusti oikeassa laidassa ja loukkaantumiset selätettyään Leino lähtee intoa piukkana kauteen. Kauden 2010-11 piste-ennätys 53 voi olla tällä kaudella paperia.

Rasmus Ristolainen, Buffalo Sabres
1. kausi
2012-13: (TPS, SM-liiga) 52 ott, 3+12=15, -7
Buffalo vahvistaa kokoonpanonsa maanantai-iltana, mutta päävalmentaja Rolston on jo sanonut, että Ristolainen on todennäköisesti mukana. Kesällä kahdeksantena varauksessa huudettu Ristolainen on näyttänyt kykynsä harjoitusleirillä ja on päässyt pelaamaan myös ylivoimaa. Rolston sanoi viimeisen harjoituspelin jälkeen, että Ristolainen oli joukkueen paras puolustaja. 18-vuotias suomalainen on esiintynyt Sabres-paidassa maltilla, hän on pitänyt oman paikkansa eikä ole hätiköinyt kiekon kanssa. Kun varresta löytyy riittävästi ytyä, Ristolainen ansaitseekin aloittaa NHL:ssä. Nuoren pelaajan on kuitenkin yleensä vaikea pitää tasoa vakaana, joten jos ja kun kutsu joukkueeseen käy, Ristolaisen täytyy onnistua illasta toiseen.

Karri Rämö, Calgary Flames
4. kausi. Ura: 48 ott, 11 voittoa, torjunta-% 89,5, päästettyjen ka: 3,35
2012-13: Avangard Omsk, KHL. 40 ott, 26 voittoa, torjunta-% 92,9, pka: 2,00
Paluu loistavien Venäjä-vuosien jälkeen kovaan paikkaan. Tampa Bayssa hajapelejä aikoinaan torjunut Rämö joutuu täyttämään Miikka Kiprusoffin saappaita. On lähtökohtaisesti Calgaryn ykkösvahti, lunasti paikan harjoitusleirin otteilla. Kun Kiprusoff on pelannut viimeisen kymmenen vuoden aikana käytännössä kaikki Calgaryn pelit, on Rämön ja kirittäjien Joey MacDonaldin sekä Reto Berran peluutusta vaikea ennakoida. Jos Rämö ottaa kiekkoa kiinni kuten Omskissa, hän ansaitsee ykkösvahdin paikan, peli on siinä mielessä yksinkertainen. On kasvanut edellisestä NHL-visiitistään reilusti ja hänellä on todellinen mahdollisuus lyödä läpi myös NHL:ssä.

Tuomo Ruutu, Carolina Hurricanes
10. kausi. Ura: 549 ott, 133+175=308
2012-13: 17 ott, 4+5=9, -6
Kausi alkaa sairastuvalla, kun Hurricanes ilmoitti Ruudun siirtämisestä loukkaantuneiden listalle. Vammat ovat Ruudulle liiankin tuttuja, mutta seuran mukaan tämänhetkinen vaiva ei liity kauden päätteeksi leikattuun lonkkavammaan. Ruutu on kunnossa ollessaan Carolinalle tärkeä pelaaja. Yhdeksän kauden aikana täysiä 82 pelin runkosarjarupeamia Ruudulle on kertynyt vain kaksi. Vauhtia ja rytinää nähdään takuuvarmasti, kun Ruutu laatikkoon hyppää. Joukkuepelaaja henkeen ja vereen, on myös kaivattu kaveri helmikuussa, kun Leijonat taistelee olympiamitalista.

Joni Pitkänen, Carolina Hurricanes
Viime kaudella saatu kantapäävamma pitää Pitkäsen poissa peleistä koko kauden. Pahimmillaan 30-vuotiaan puolustajan koko ura on ohi.

Kari Lehtonen, Dallas Stars
10. kausi. Ura: 380 ott, 181 voittoa, torjunta-%: 91,4, päästettyjen ka: 2,71
2012-13: 36 ott, 15 voittoa, torjunta-%: 91,6, pka: 2,66
Lehtonen oli viime kaudella tuttuun tapaan kunnossa ollessaan loistava. Jo tavaksi tulleet nivusvaivat kiusasivat myös viime kaudella. Dallas pestasi päävalmentajaksi Lindy Ruffin, jonka pelityylissä puolustajat blokkaavat enemmän laukauksia. Se voi tehdä Lehtosen nivusille hyvää, mutta myös joukkueen menestykselle se on hyvä uutinen. Lehtosella on asiat kunnossa, jos paikat kestävät, voi torjua Dallasin pudotuspeleihin ja osoittaa kuuluvansa liigan maalivahtien parhaimmistoon. "Kärppä" on ollut joukkueensa tärkein pelaaja parina edellisenä vuonna.

Jesse Joensuu, Edmonton Oilers
5. kausi. Ura: 67 ott, 8+7=15
2012-13: (NY Islanders) 7 0tt, 0+2, +2.
Maisemanvaihdos tuntuu tehneen hyvää. Joensuu teki viidessä harjoituspelissä yhteensä kolme maalia ja on saanut harjoitusleirin aikana kehuja. Viime kausi meni piloille vammojen takia, eikä New York Islanders enää halunnut pitää kookasta porilaista. Edmontonista hän sai yksisuuntaisen sopimuksen ja on näyttänyt olevansa sen arvoinen. Joensuu menee suoraan maalille, tekee tilaa muille ja on oppinut käyttämään kokonsa tuomia vahvuuksia. Visiitti Euroopassa kehitti luistelua ja kiekollista peliä, joten Joensuu on nyt valmiimpi kuin ensiyrityksellään, etenkin kun pysyy kunnossa. 25-vuotias Joensuu voi nousta Edmontonissa siihen rooliin, mihin Teemu Hartikainen ja Lennart Petrell eivät pystyneet.

Aleksander Barkov, Florida Panthers
1. kausi.
2012-13: (Tappara, SM-liiga) 53 ott, 21+27=48, +8
NHL:n kakkosvaraukselta odotetaan heti suuria. Keväällä kauden keskeyttänyt olkapäävamma on selätetty eikä se enää tunnu Barkovin mukaan lainkaan. Barkov on päässyt pelaamaan Floridan kärkihyökkääjien kanssa eikä loikkaus suurempiin ympyröihin ole ainakaan vielä näyttänyt ylitsepääsemättömältä. Panthersilla on riveissään viime kauden parhaaksi tulokkaaksi valittu Jonathan Huberdeau ja ainakin fanit odottavat Barkovilta palkinnon pitämistä Floridassa. Barkovin maltti, koko ja pelikäsitys tekevät hänestä potentiaalisen NHL-sentterin. Nuorukaista ei tunnu huimaavan mikään, joten Barkov taistelee ehdottomasti vakiopaikasta kokoonpanossa. Kilpailua pelipaikoista on, vaikka viime kauden jumbojoukkueelle ei odoteta nytkään helppoja aikoja.

Sean Bergenheim, Florida Panthers
8. kausi. Ura: 388 ott, 71+61=132
2012-13: kausi kokonaan väliin loukkaantumisen takia
Bergenheim ei todennäköisesti aloita kautta ajallaan, vaan vammat siirtävät kauden alkua. Kun koko viime kausi jäi paria työsulun aikaista peliä lukuunottamatta sivustaseuraamiseksi, pelihalut lienevät korkealla. Bergenheim teki toissa kesänä Panthersin kanssa neljän vuoden ja 11 miljoonan sopimuksen, mutta kun pahvi on jo puolivälissä, on hän pelannut vain 62 ottelua. Työteliäs laituri tuntuu syttyvän vasta keväällä, mutta tuo alusta asti Panthersille jalkoja ja pystyy ratkaisuihin myös alemmissa ketjuissa. Kuntoon pääseminen on nyt kuitenkin tärkeintä.

Niklas Bäckström, Minnesota Wild
8. kausi. Ura: 369 ott, 184 voittoa, torjunta-%: 91,7, päästettyjen ka: 2.43
2012-13: 42 ott, 24 voittoa, torjunta-%: 90,9, pka: 2,48
Kausi loppui kesken, kun pudotuspelien avausottelun alkulämmittelyssä tuli alavatsavamma. Vamma leikattiin kesällä ja Wild osoitti luottamuksensa tekemällä 35-vuotiaan Bäckstömin kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen. Bäckström on Wildille tärkeä pelaaja ja harjoituspeleissä on nähty, että kiekko tartuu tuttuun tapaan. Kokeneen maalivahdin on oltava parhaimmillaan, kun Minnesota yrittää nostaa tasoaan edelleen. Enää pelkkä pudotuspelipaikka ei riitä Bäckströmille.

Mikael Granlund, Minnesota Wild
2. kausi. Ura: 27 ott, 2+6=8
2012-13: 27 ott, 2+6=8, -4
NHL näytti kovuutensa viime kaudella Granlundille. Ei pystynyt ottamaan Wildin kakkossentterin vastuuta, ja lopulta Granlundia heiteltiin vähän joka ketjuun, laitaan tai keskelle tai sitten katsomoon tai farmijoukkueeseen. Granlund näki mitä pitää kehittää ja on harjoitellut kesän aikana ankarasti puutteiden parantamiseksi. On nyt varmasti valmiimpi ja myös valmistautuminen on ollut normaali, viime kaudella kun ei työsulun takia harjoitusleiristä oikein voinut puhua. Toisaalta pieni vamma on hieman hidastanut. Pelipaikka on lunastettava heti, että voi keskittyä olennaiseen. Jo MM-kisoissa nähtiin, että Granlund on mennyt eteenpäin, on siis varmasti parempi kuin viime kaudella.

Mikko Koivu, Minnesota Wild
9. kausi. Ura: 536 ott, 119+279=398
2012-13: 48 ott, 11+26=37, +2
Minnesotan kapteeni sai viime kauden aikana aiempaa kovempaa kritiikkiä, kun joukkue ei lunastanut kauden alla kasattuja isoja odotuksia. Koivu sai pelata pitkästä aikaa kauden kaikki pelit ja on ehjänä, kun kausi alkaa. Viime kaudella Koivun ja tähtihankinta Zach Parisen yhteispeli oli loistavaa, joten pisteitä voi odottaa tälläkin kaudella. Onko jopa kauden 2009-10 piste-ennätys 71 uhattuna? Wild oli liikaa Koivun johtaman ykkösketjun varassa ja kun se pidettiin pudotuspeleissä täysin yössä, ei joukkue pärjännyt. Koivun intohimo ja esimerkki tönivät joukkuetta pitkälle, mutta tukea turkulaisen täytyy saada. 30-vuotias Koivu sai kauden alla elämäänsä uuden motivaattorin, kun esikoistyttö syntyi viime viikolla.

Pekka Rinne, Nashville Predators
8. kausi. Ura: 293 ott, 153 voittoa, torjunta-%: 92,0, päästettyjen ka: 2,36
2012-13: 43 ott, 15 voittoa, torjunta-%: 91,0, pka: 2,43
Viime kausi oli Rinteeltä ja koko joukkueelta välikausi. Samalla korostui se, että Predators nousee ja kaatuu Rinteen mukana. Kauden jälkeen suomalainen kävi lonkkaleikkauksessa, ja vaikka hän vakuuttikin kesällä, että vamma ei haitannut kauden aikana, kuluman korjaaminen parantaa varmasti pelaamista. Kauden kahdessa ensimmäisessä harjoituspelissä Rinne oli ohittamaton, joten kaikki näyttää hyvältä. Rinne on ollut kahdesti ehdolla liigan parhaaksi maalivahdiksi, mutta vielä palkintoa ei ole voittanut kuin yksi suomalainen, Miikka Kiprusoff. Pelimäärä on varmasti Rinteellä iso, pelin taso parempi kuin viime kaudella. Rinne jäi välillä liikaa yksin, mutta nyt joukkue on karvasta kautta kokeneempi. Joko nyt tulee Vezina kempeleläiselle?

Kimmo Timonen, Philadelphia Flyers
15. kausi. Ura: 1 015 ott, 111+425=536.
2012-13: 45 ott, 5+24=29, +3
Timonen on joukkueensa peruspilari, joka pelaa keskimäärin 22 minuuttia illassa. Takuuvarma aina, napsii myös tasaisesti pisteitä. Flyersin pitää olla jo yli Chris Prongerin loukkaantumisesta, Timonen on nyt joukkueen vanhin ja johtaa esimerkillään vankasti. Teräsmies Timonen joutuu ottamaan pakkikollegoidensa kanssa tällä kaudella muutaman lisämustelman, kiekon eteen menemistä tarvitaan, maalivahtikaksikko Ray Emery-Steve Mason kun ei ole se kaikkein luottamusta herättävin. Viime kausi oli koko joukkueelle karu pettymys, nyt Timonen vaatii kaikilta parempaa. Peli-ilosta kertoo se, että aiemmin jo lopettamisesta puhunut Timonen on kertonut jo ennen kautta, että haluaisi jatkaa tulevankin kauden jälkeen. Syytä lopettamiseen ei ole.

Lauri Korpikoski, Phoenix Coyotes
6. kausi. Ura: 336 ott, 53+60=113
2012-13: 36 ott, 6+5=11, -3
Näytti suomalaisille viime kaudella, että häntä ei kannata unohtaa. Onnistui työsulun aikana TPS:ssä ja keväällä MM-kisoissa loistavasti, nyt sama pitää tehdä NHL:ssä. Viihtyy Phoenixissa ja nyt kun seuran omistus on vihdoin ja viimein selvillä, Korpikoskenkin kaipaama kehitys on mahdollista. Kolmen kauden takainen piste-ennätys (40) pitäisi nyt rikkoa, Korpikosken on aika nousta kakkosketjun ratkaisijaksi. Kykyjä siihen löytyy. Tekee kaukalossa homman kuin homman ja on huomioitava nimi myös olympiaspekulaatioissa.

Jussi Jokinen, Pittsburgh Penguins
9. kausi. Ura: 579 ott, 128+229=357
2012-13: (Carolina/Pittsburgh) 43 ott, 13+9=22, -5
Muutto Pittsburghiin muutti kaiken ja Jokinen näytti, että hän ei ole menetetty maalitykki. Paukutti pingviinipaidassa kymmenessä runkosarjan pelissä seitsemän maalia, mutta joutui pudotuspeleissä hirmuisen hyökkääjäarsenaalin kynsissä katsomomieheksi. Nyt hyökkääjiä on lähtenyt ja Jokisella on paikka näyttää osaamisensa supertähtien Jevgeni Malkinin ja James Nealin rinnalla. Tuolla paikalla pisteitä syntyy vaikka vahingossa, mutta ennen kaikkea Jokisella on upea mahdollisuus kääntää uran suunta nousuun. Harjoituspeleissä kalajokinen nakutteli jo yhden hattutempun, joten paluu 30 maalin mieheksi on mahdollinen.

Olli Määttä, Pittsburgh Penguins
1. kausi
2012-13: (London Knights, OHL) 57 ott, 8+30=38, +9
Määttä on vielä ennen viimeisiä leikkauksia mukana Pittsburghin miehistössä. Mukana on vielä kymmenen puolustajaa, mutta Määtällä on omat mahdollisuutensa. Niitä nostaa se, että joukkueen puolustuksen kiekollinen johtaja Kris Letang on loukkaantunut ja hänen poissaolonsa pituus vaikuttaa rosteriin. Sunnuntain harjoituksissa Määtän tavoin 19-vuotias Derrick Pouliot ei päässyt kahdeksan pakin kokoonpanoon, vaikka on terveenä. Kookas Määttä on saanut hiottua luistelustaan särmiä pois. Jos Määttä ei mahdu joukkueeseen, hänet lähetetään sääntöjen mukaisesti takaisin juniorisarja OHL:ään. Itseluottamusta uhkuva ja tasaisen vahva Määttä saattaa pelata ainakin muutaman pelin isossa liigassa, niiden aikana hänen täytyy näyttää kykynsä.

Antti Niemi, San Jose Sharks
6. kausi. Ura: 213 ott, 120 voittoa, torjunta-%: 91,7, päästettyjen ka: 2,34
2012-13: 43 ott, 24 voittoa, torjunta-%: 92,4, pka: 2,16
Vuoden 2010 Stanley Cup -voittaja näytti viimeistään viime kaudella kaikille, että kuuluu NHL:n maalivahtieliittiin. Laittoi työsulun aikana jalkansa kuntoon ja ne venyivätkin kiekon tielle vielä aiempia vuosia komeammin. Palkintona oli ehdokkuus parhaalle maalivahdille jaettavaan Vezina Trophyyn. Joukkue pelasi ailahtelevasti kauden aikana ja pudotuspeleissä Los Angeles vei marginaalien taiston niukasti. Mikäli San Jose aikoo menestyä, se tarvitsee kiistattomalta ykkösvahdiltaan viime kauden kaltaista hirmuvirettä. Niemeä vauhdittaa paitsi menestys NHL:ssä myös äärimmäisen kova kilpailu paikasta Sotshin olympialaisiin.

Harri Säteri, San Jose Sharks
1. kausi.
2012-13: (Worchester Sharks, AHL) 39 ott, 14 voittoa, torjunta-%: 90,3, päästettyjen ka: 2,89
Kun mukana on vielä kolme maalivahtia, Säteri taistelee Niemen kirittäjän paikasta Alex Stalockin kanssa. Aiempi kakkosvahti Thomas Greiss lähti muualle, joten Säterillä on nyt todellinen paikka vallata kakkosvahdin rooli. Vielä pelejä NHL:ssä ei ole, mutta jos kehitys jatkuu, tämän kauden aikana se ensimmäinen peli tulee varmasti. On tapellut Stalockin kanssa AHL:ssä ykkösvahdin paikasta kaksi kautta, ja jos Säteri häviää kisan nyt, pääsee hän pelaamaan farmissa ykköstorjujana. Se ei välttämättä ole huono vaihtoehto, sillä pelituntuma kasvaa ja paikka NHL:ssä tulee sitten myöhemmin. On kehittynyt paljon lähdettyään rapakon taakse Tapparasta vuonna 2011. Nyt tarjotaan mahdollisuutta nousta seuraavalle tasolle.

Valtteri Filppula, Tampa Bay Lightning
9. kausi. Ura: 483 ott, 100+151=251
2012-13: (Detroit) 41 ott, 9+8=17, -4
Vammat hidastivat Filppulan kautta, ja lopulta edessä oli jo aiemmin mahdolliselta näyttänyt siirto pois Detroitista. Filppula sai Tampalta muhkean 25 miljoonan sopimuksen viideksi vuodeksi ja hänestä odotetaan korvaajaa ulosostetulle kapteenille Vincent Lecavalierille. Filppula teki toissa kaudella maali-, syöttö- ja sitä mukaa piste-ennätyksensä, ja nyt pitää pystyä vähintään samoihin lukemiin. GM Steve Yzermanilta löytyy luottoa Filppulaan kun joukkue halua palata katastrofikauden jälkeen taas pudotuspelijoukkueeksi. Uusi ympäristö voi tehdä hyvää koko uransa Detroitissa pelanneelle Filppulalle.

Sami Salo, Tampa Bay Lightning
15. kausi. Ura: 807 ott, 95+227=322
2012-13: 46 ott, 2+15=17, +5
Salo näytti viime kaudella, että lämmin ilmasto maistuu ja pelasi alkukaudesta loistavasti. Hän keikkui pitkään liigan tehotilaston kärkipaikoilla, mutta kun koko joukkue hiipui runkosarjan loppua kohden, myös Salon tilastolukema kyykkäsi. Pysyi käytännössä koko kauden terveenä, mikä ei ole ollut itsestäänselvyys turkulaisen pitkän uran aikana. Edelleen takuuvarma kaukalon molemmissa päissä, ylivoimalla vahva pyssy tuottaa komeita maaleja vuodesta toiseen. Tällä kaudella rikkoutunee myös sadan maalin raja. Pelaa aina järkevästi ja on joukkueelleen tärkeä pilari. Niin Tampalle kuin Suomen maajoukkueellekin.

Olli Jokinen, Winnipeg Jets
16. kausi. Ura: 1 087 ott, 299+398=697
2012-13: 45 ott, 7+7=14, -19
OJ:n on parannettava toisella kaudellaan Jetsissä. Ei päässyt mitenkään vauhtiin viime kaudella ja peliään puolustavammaksi muuttanut konkari jäi tehotilastossa törkeästi pakkaselle. Sopimus on katkolla, joten viime kauden otteita on parannettavaa. Peli maistuu, sillä 34-vuotias sentteri puhuu uran jatkamisesta vielä pitkään. Joukkueen vanhimmalle pelaajalle on tarjolla kakkossentterin paikka ja Jokisella on yhä taidot ottaa se paikka. Ei ehkä paukuta samoja tehoja kuin Panthersin vuosina, mutta nyt laituriosastolle on tullut syvyyttä ja OJ:nkin tehojen pitäisi nousta. Ilmoitti kesällä, että on taas maajoukkueen käytettävissä, joten näyttöjä Erkallekin täytyy antaa.

AHL:ssä kautensa aloittavat:

Joel Armia, Buffalo (Rochester Americans)
Armia taisteli viimeiseen asti paikasta NHL-kokoonpanossa, mutta kohtalo puuttui peliin, kun käsi murtui viimeisessä harjoituspelissä. Vielä Armiaa ei ole siirretty AHL:ään, mutta usean viikon sairausloman jälkeen aloittanee farmissa. Jos kehitys jatkuu, saa näyttöpaikan ehkä jo tällä kaudella.

Markus Granlund, Calgary (Abbotsford Heat)
Pysyi leirillä pitkään mukana, mutta siirtyi odotetusti AHL:ään. Pitää vielä kehittyä kokonaisvaltaisesti kaikessa. Calgary on muutosvaiheessa, joten organisaatio itseään kypsyttelevälle hyökkääjälle on varsin hyvä.

Joni Ortio, Calgary (Abbotsford Heat)
Toisen kerran Pohjois-Amerikassa. Calgaryn maalivahtipaletti ei vielä ole täysin selvä, mutta Ortio taistelee lähtökohtaisesti farmijoukkueen ykkösvahdin paikasta. Alla on huippukausi HIFK:ssa ja Ortio voi ottaa haluamansa paikan. Se voi poikia myös debyytin NHL:ssä.

Rasmus Rissanen, Carolina (Charlotte Checkers)
Aloittaa sopimuksensa viimeisen kauden. Viime kaudella peliaika kasvoi, mutta matkaa NHL:ään vielä on. Kokoa löytyy, mutta jalka ei liiku riittävän vikkelästi. Pitää mennä eteenpäin, jos haluaa uran jatkuvan Pohjois-Amerikassa.

Antti Raanta, Chicago (Rockford IceHogs)
Raanta pudotettiin odotetusti farmijoukkueen matkaan. Viime kauden huippuotteet ovat kuitenkin muokanneet itseluottamuksen siihen kuntoon, että AHL-komennus ei ravistele. Corey Crawford torjui Chicagolle Stanley Cupin ja kakkosena "ylhäällä" on kokenut Nikolai Khabibulin. Raanta voi kuitenkin osoittaa farmissa taitonsa ja saada jopa näyttöpaikan NHL:ssä.

Sami Aittokallio, Colorado (Lake Erie Monsters)
Aittokallio pääsi viime kaudella pelaamaan NHL:ssä, kun edessä oli loukkaantumisia. Marssijärjestys on nyt sama kuin viime kaudella, Semjon Varlamov on ykköskassari ja kokenut Jean-Sebastien Giguere käy tuuraamassa tarvittaessa. Aittokallio pääsee varmasti pelaamaan AHL:ssä ja on valmis, jos käsky ylös käy.

Ilari Melart, Columbus (Springfield Falcons)
Melartin unelma ei toteutunut ainakaan vielä. Kaipaa kehitystä pienen kaukalon peliin. Avuja löytyy, ja nöyrällä asenteella varustettu jättiläinen voi rakentaa itsestään NHL-pelaajan. Saattaa saada paikkansa jo tällä kaudella.

Jyrki Jokipakka, Dallas (Texas Stars)
Jokipakka pelasi harjoitusleirillä lupauksia herättävästi. Matkaa NHL:ään riittää, mutta AHL-ympäristö edistää puolustavan puolustajan kehitystä.

Teemu Pulkkinen, Detroit (Grand Rapids Griffins)
Pelasi pelikieltonsa takia käytännössä vain yhden harjoituspelin. Kaipaa kehitystä jokaiselle osa-alueelle. Elää maaleista, joita pitää pystyä AHL:ssä tekemään. Etenkin puolustussuuntaan pitää kehittyä. Hyvä lähteä tutusta ympäristöstä pois. Väläytteli jo viime kauden lopulla, kun lähti Jokereista Griffinsiin.

Erik Haula, Minnesota (Iowa Wild)
Taitava hyökkääjä, joka on kehittynyt yliopistosarjassa potentiaaliseksi NHL-hyökkääjäksi. Voi nousta kolkuttelemaan NHL-miehistön portteja, vaikka Wildillä riittää nuoria kykyjä kamppailemaan paikasta.

Joonas Nättinen, Montreal (Hamilton Bulldogs)
Aloittaa sopimuksensa viimeisen kauden. Pitäisi ottaa paikka kärkiketjuista, mutta riittävätkö kyvyt? Viime kausi meni myttyyn loukkaantumisen takia. Nyt on nostettava tasoa.

Joonas Järvinen, Nashville (Milwaukee Admirals)
Toinen kausi pienessä kaukalossa. Kovuutta ja jämäkkyyttä löytyy, luistelu kaipaa vielä lisäpotkua. Nashvillessa pakkeja kypsytellään rauhassa, mutta Järvisessä on potentiaalia nousta NHL-pakiksi. Että se tapahtuisi tällä kaudella, täytyy ottaa seuraava askel eteenpäin.

Joonas Rask , Nashville (Milwaukee Admirals)
Pääsi debytoimaan NHL:ssä jo viime kauden lopussa. Ei lyönyt odotetusti läpi Jokereissa. Tekee kovasti töitä, mutta NHL:n vakiokasvoksi on matkaa. Luistelee ja tekee kovasti töitä.

Miikka Salomäki , Nashville (Milwaukee Admirals)
Läpimurtoa odotettu jo jonkin aikaa. Pelannee koko kauden AHL:ssä. Hyvä kuitenkin päästä kokemaan pienen kaukalon peliä. Härkämäisen luonteen ja pelityylin ansiosta voi kuitenkin raivat tien NHL-valoihin, kunhan malttia riittää.

Harri Pesonen, New Jersey (Albany Devils)
Pelasi ensimmäiset NHL-pelinsä viime kaudella, mutta putosi nyt melko aikaisin leiriltä AHL:ään. Jos alkaa nakutella pisteitä aiempaa enemmän, voi saada näyttöpaikan ylhäällä.

Jani Hakanpää, St. Louis (Chicago Wolves)
Pelasi ensin tulokasleirillä ja vielä perään harjoitusleirillä vahvasti. Taisteli jopa paikasta NHL-miehistöön, mutta putosi lopulta pois. Kova työnteko voi poikia Hakanpäälle tällä kaudella näyttöpaikan ja myöhemmin hänestä voi tulla vakiokasvo NHL:ssä.

Riku Helenius, Tampa Bay (Syracuse Crunch)
Heleniuksen täytyy ottaa selvä ykköstorjujan rooli farmissa. NHL:n puolella torjuvat Ben Bishop ja Anders Lindbäck, joten Heleniuksen on onnistuttava täydellisesti, että NHL-pelejä siunaantuisi. Mahdollisuuksia on, mutta täytyy löytyä malttia ja onnistumisia.

Christopher Gibson, Toronto (Toronto Marlies)
Edessä on NHL-ykkösvahdin paikasta tiukasti keskenään taisteleva kaksikko James Reimer-Jonathan Bernier. Äidin puolelta suomalainen ja Bluesin junnuista Pohjois-Amerikkaan lähtenyt Gibson liikkuu hyvin ja osallistuu peliin mainiosti, mutta ainakin tämä kausi menee lähinnä AHL-paikasta taistellessa.

Juho Olkinuora, Winnipeg (St. John's IceCaps)
Yliopistosarjan kautta Jetsin kanssa sopimukseen päässyt Olkinuora ei kolkuttele vielä NHL-miehistön ovia. Ansaitsi paikan harjoitusleirillä pelattuaan tulokasleirillä hyvin. 22-vuotiaalla veskarilla on kuitenkin aikaa. Sitä hän tarvitseekin, sillä kehitystä tarvitaan vielä.