Ikävuosiin 65–74 tulisi suhtautua uutena elämänvaiheena, suosittelee keskiviikkona julkaistu väestöpoliittinen selvitys. Selvityksen mukaan tähän ikäryhmään kuuluvia pitäisi käsitellä myöhäiskeski-ikäisinä, ei vanhoina ihmisinä.
Väestön ikääntyminen on syntyvyyden laskun ohella väestöpolitiikan toinen suuri ongelma. Huoltosuhdetta voidaan kohentaa työuria pidentämällä, mutta ajatusmalli 15–64-vuotiaasta työikäisestä väestöstä elää silti vahvana.
Selvityshenkilö Anna Rotkirch painottaa, että kaikkia 65 vuotta täyttäneitä ei voi ajatella yhtenä vanhusten ryhmänä.
– Oma teini-ikäinen tyttäreni on julistanut, että 23 ikävuoden jälkeen elämä on loppu ja sen jälkeen olemme kaikki ikäloppuja. Luulen että moni 40-vuotias ajattelee että 65:n jälkeen elämä on loppu. Näin ei ole, Rotkirch sanoi selvityksen julkistustilaisuudessa.
65–74-vuotiaiden ikäryhmässä ollaan nyt entistä terveempiä ja toimintakykyisempiä.
– He eivät ole huollettavia, vaan päinvastoin usein auttavat muita, Rotkirch huomauttaa.
– Myöhäiskeski-iän ymmärtäminen yhteiskuntapolitiikassa merkitsee, että kun puhumme työllisyystoimista, jatkuvasta oppimisesta, kuntoutumisen mahdollisuuksista, ei voi ajatella että nämä eivät koske 65 vuotta täyttäneitä.
Selvitys ehdottaa, että 65–74-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseksi tulisi suunnitella kohdennettuja toimia. Tavoitteeksi esitetään työllisyysasteen kaksinkertaistamista 11 prosentista 22 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Tavoitteen saavuttaminen lieventäisi vanhushuoltosuhteen nousua, mutta ei kumoaisi sitä kokonaan. Selvitysessä todetaan, että ikääntyneiden työllisyyden kasvattaminen vaatisi selkeitä muutoksia niin kulttuurisissa ajatusmalleissa kuin konkreettisissa ikärajoituksissa.