Leijonat otti kolmannen suvereenin voiton Tanskan MM-kisoissa. Nyt löylyn sai Norja maalein 7-0. MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Leijonien pelin kehittymisen suuntaa.
MAINOS
Suomi–Tanska
Keskiviikkona klo 21.10 MTV3:lla ja C More Sport 1:llä. Studio-osuus jo klo 20.30 C Morella ja klo 21.00 Maikkarilla!
Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
Pääkuvan videolla Leijonien Norja-voiton huippuhetket!
LUE MYÖS: Lauri Marjamäki vastaa ihmettelijöille – miksi Leijonat pelaa MM-kisoissa näin mullistavan hyvin?
Ehkä joidenkin kauhuksi nyt se tapahtui: Leijonat alkoi kuhnailla oman maalinsa takana kiekon kanssa. Kyse on paljon puhutuista viivelähdöistä. Aika näyttää, mihin homma lopulta johtaa.
Nähtiin aina ensin pakki-pakki-syöttö, ja siitä jatkopeli sentterille. Tai sitten vaihtoehtoisesti pakki-pakki ja sen jälkeen ristipisto painottoman puolen laitahyökkääjälle. Vielä Latviaa vastaan harvat viivelähdöt pelattiin mekaanisesti, mutta nyt mukana oli jo tarpeellista hoksnokkaa, leikittelyä ja juonikkuutta.
Pidän hyvänä, että Leijonat otti nyt ohjelmaansa nuo kontrollilähdöt, niitä tarvitaan joka tapauksessa Kanadaa ja USA:ta vastaan – ja etenkin niillä on käyttöä puolivälierässä, välierässä ja finaalissa, jos sinne asti joukkueen kynnet pitävät.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Suomalaisen jääkiekkoilun menestystekijä ennen muuta on ollut jo pari vuosikymmentä turnausvalmentaminen eli se, että Leijonien pelaaminen on edistynyt läpi turnauksen peli peliltä loogisella tavalla. Tässä Lauri Marjamäki on epäonnistunut päävalmentajana aiemmissa turnauksissa. Nyt näyttäisi olevan toinen äänin kellossa.
LUE MYÖS: Mikael Granlund nousi leijonakuninkaaksi: "Tämä on ihan siistiä pelata"
Lupaavaa on, että ottelut Latviaa ja Norjaa vastaan sijaitsivat selvällä samalla pelillisellä jatkumolla Leijonien osalta. Kyse on Meidän peliin perustuvasta tempolätkästä, jossa tärkeintä ovat viisikon tiiveys, siitä seuraava mahdollisuus pelata lyhytsyöttöpeliä, kenttätasapaino sekä edellisistä johtuva luonnollinen korkea puolustuspelinopeus. Juuri nyt Suomi hyödyntää paremmin suuren 30x60 metriä kaukalon kokoa kuin Kanada ja USA. Isossa kaukalossa ei kannata antaa pitkiä syöttöjä, koska se rikkoo kiekonmenetyshetkellä pahasti oman puolustusvalmiuden.
Kun peli käy juohevasti viidellä viittä vastaan, luo se tarvittavaa itseluottamusta ja rentoutta Leijonien maailmanluokan avainpelaajille kiskoa aivan maagista ylivoimapeliä. Ykkösylivoimalla, jossa pelaavat Mikael Granlund, Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Mikko Rantanen ja Ville Pokka, on edellytyksiä nousta erääksi kaikkien aikojen parhaista ylivoimaviisikoista Leijonien historiassa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Aivan parhaaksi ylivoimaporukaksi nousemisen haaste on siinä, että ennen pitkää tulee vastustajia, jotka lyövät riittävän maila- ja luistinviidakon estämään pelkän pienen ja ovelan pelaamisen, ja silloin tarvitaan jopa radikaalisti lisää laukauksia ja kiekon maalille toimittamista. Ehkä Tanskaa vastaan sietäisi harjoitella sitäkin variaatiota.
Yksilöistä eniten parannettavaa koko joukkueessa on tällä hetkellä Julius Hongalla. Honka ei meinaa saada ollenkaan rytmitetyksi hyökkäyksiin lähtöjä. Etenkin silloin, kun peliä pitäisi hidastaa, Honka tuppaa kaahailemaan päämäärättömästi kiekon kanssa kaukalossa. Mieleeni tulee pakottamatta viime maailmancupissa miten sattuu pakkina pelaillut ja seikkaillut Sami Vatanen. En ihmettelisi yhtään, jos joku Leijonien valmennustiimin jäsen näyttäisi Hongalle muutaman videoklipin aiheen tiimoilta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.