Leijonat ja Tre Kronor pelaavat lohkovoitosta Pyeongchangin olympialaisissa. Kyseessä on oikea makupala näiden arkkivihollisten kesken. Pelin voittaja marssii varmuudella suoraan turnauksen puolivälieriin.
Suomen suhteellisen kokematon olympiajoukkue on pelannut varmoin ja tottunein ottein olympialaisten jääkiekkoturnauksessa. Pelaajien tekemisestä on huokunut varmuudesta ja itseluottamuksesta kielivä suorittaminen. On helpompi pelata yhteistyön jääkiekkoa, kun jokainen yksilö on sitoutunut joukkueen eteen pelaamiseen. Nämä samat pelaajat ovat osoittaneet poikkeuksellisen ehdotonta Leijonasydäntä aina Helsingin harjoitusturnauksesta asti.
Vaan ainutkaan joukkue ei selviä turnauksista ilman koettelemuksia. Sikäli tilanne on nyt otollinen, että vastaan asettuu turnauksen kärkijoukkueisiin kuuluva Ruotsi. Saksa ja Norja antoivat kelpo vastuksen Suomella, mutta Tre Kronor on eri luokkaa. Sunnuntain peli mittaa Leijonien todellisen iskukyvyn.
Lauri Marjamäki perustaa joukkueensa pelaamisen tällä hetkellä ennen muuta puolustuspelinopeudelle. Puolustuspelinopeuden voi perustaa vain tiiviin viisikon päälle, mikä taas tarkoittaa, että on hyökättävä enimmäkseen lyhyin syötöin ja rytmittämällä. Tässä yhtälössä Leijonat on ollut tähän asti todella hyvä.
Käsillä olevan jääkiekkokauden merkittävimpiä asioita on se, että Ruotsi näyttäisi pitkälti luopuneen entisen päävalmentaja Pär Mårtsin riskijääkiekosta. Tre Kronor pelaa tällä hetkellä viisaammin, jopa suomalaista pelitapaa imitoiden. Toki pitää jättää vara, että Ruotsi vetää nyt hatusta jonkin pelisuunnitelmallisen kanin, mutta luultavimmin myös Tre Kronor rytmittää sekä hyökkäystä että puolustusta, viljelee lyhyehköjä syöttöjä – ja pelaa niin muodoin tiiviisti.
Suomalaisessa jääkiekkojulkisuudessa on Marjamäelle jaeltu erilaisia pelitavallisia ohjeita oikealta ja vasemmalta. Marjamäki ei ole piitannut ohjeista, päinvastoin, hän etenee oman päivitetyn suunnitelmansa mukaan. Kun puhuin Meidän pelin parin merkittävän kehittäjän, Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kanssa, molemmat tunnistavat tästä Leijona-joukkueesta ja sen pelitavasta erittäin tutut suomalaiset 2010-luvun piirteet.
Päivitettyä asiaa Marjamäen pelikirjassa on lopulta aika vähän. Oleellisinta on ollut, ettei Leijonat säädä enää määräänsä enempää pelaamistaan vastustajan mukaan. Viime MM-kisoissa Leijonat ajoi pahasti tähän miinaan. Pelillisissä asioissa uutta on säästeliäästi ilmaantuva ns. repivä hyökkääjä, joka luistelee kiekottomana tilaa muulle hyökkäävälle viisikolle. Viivelähtöjä on korvattu palauttelulla ja kiekottelulla. Nämä ovat niitä asioita, jotka tuottavat lopulta korkeaa puolustuspelinopeutta.
Ounastelen Leijonille ja Tre Kronorille vähämaalista ottelua. Pelissä ei tulla mässäilemään maalipaikoilla. Vähämaalisuuteen vihjaa myös se, että kummallakin joukkueella on kuumat maalivahdit.
Leijonien turhat jäähyt Saksaa ja Norjaa vastaan ovat puhuttaneet. Asialla on puolensa. Kun tarkoitus on riistää kiekko mahdollisimman nopeasti vastustajalta, se väistämättä johtaa siihen, että jossain kohtaa väistämättä joku pelaa ripauksen huolimattomasti mailallaan. Panisin asian mieluummin niin päin, että vaikka pelattaisiin vähäjäähyisyyden teemalla, se ei saa johtaa toimettomaan arkuuteen, vaan on varauduttava pelaamaan entistä parempaa alivoimaa Ruotsia vastaan.
Pyeongchangin turnauksen leimallinen seikka on se, että ylivoimat saavat helposti kuvionsa pyörimään ja alivoimaneliöt ovat passiivisia mutta tiiviitä. Tämä on seikka, joka on vain hyväksyttävä, koska pelataan suuressa olympiakaukalossa, jonka kulmat on pyöristetty vieläpä niin, että tilaa jäällä piisaa.
Odotan, että Julius Junttilan ja Miro Heiskasen kakkosylivoima vihdoin virkistyy. Eräs ongelma on se, että joukkueesta puutuu oikea käsi alhaalla pelaava hyökkääjä, jolla olisi ylivoimapelin hoksnokkaa. Hieman varman päälle pelaava Juuso Hietanen ei ole optimaalinen pelaaja tällä hetkellä sinne kakkosylivoiman takakolmioon Junttilan ja Heiskasen kanssa. Olen tässä asiassa toki mielelläni väärässä, ja sitä mukaa Hietanen kiskaiskoon maalin ylivoimalla.
Alivoimaan Leijonilla riittää erikoisosaamista, mutta varoisin siinä vaiheessa, kun vastustaja on saamaisillaan kuvionsa kuntoon, hyökkääjien sitä asemaa, jossa he pelaavat likellä toisiaan. Tämän muodon ohi Saksa kierrätti kiekon nopeasti ja tuloksellisesti.
Pidän Leijonia lievänä ennakkosuosikkina ottelussa. Suomi on toistaiseksi onnistunut järjestämään puolustuksensa ja hyökkäyksensä Ruotsia paremmin ison kaukalon vaatimuksiin. Kun Marjamäki, Mikko Manner ja Jussi Tapola ovat suunnitelleet Leijonien pelitapaa, on siinä selvästikin huomioitu olympiakaukalon iso koko. Tavoite on hyökätä monipuolisesti kaukalon neliömetrejä hyödyntäen, ja sen kriittisiä alueita aktiivisesti puolustaen. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta Leijonat on onnistumassa päämäärässään.