MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Kanadan Edmontonissa pelattavien nuorten MM-kisojen kaikki Nuorten Leijonien ottelut. Turnauksen välieräottelussa Suomi löi Ruotsin tylysti maalein 1-0. Kisojen finaaliottelussa Suomi kohta isäntämaa Kanadan.
Suomen Nuorten Leijonien 1-0-voitto Ruotsin Juniorkrononasta nuorten MM-kisojen välieräpelissä oli eeppinen, se asettuu upeasti modernin jääkiekkoilun Suomen ja Ruotsin pelien vastakkainasettelujen historialliselle jatkumolle.
Sallikaa minun viljellä hieman ähäkuttia. Kun Suomi kohtaa Ruotsin millä tasolla tahansa jääkiekkoilussa, kyseessä makupala, joka nostaa veden kielelle.
Toistakymmentä vuotta eräänlaista lakkaamatonta maaottelua on käyty sellaisin ottein kaukalossa ja argumentein jääkiekkokeskusteluissa, että Ruotsi tuottaa loistavia yksilöitä ja Suomi osaa joukkuepelaamisen. Tähän tosin on voitu tehdä jo meikäläisittäin mukavia lisäyksiä: Ruotsi pelaa edelleen typerää lätkää taktisesti ja tuottaa toki, joo, hyviä yksilöitä edelleen; mutta vuorostaan Suomi paitsi kiskoo voittavaa Meidän peliään myös on alkanut tuottaa loistavia yksilöitä, jopa aivan maailman absoluuttiselle huipulle.
LUE MYÖS: Mitä ihmettä? Suomi niittää hämmentävää jälkeä nuorten MM-kisoissa – päävalmentaja Antti Pennanen myöntää: "Erikoinen fakta"
Ovelaa tilanteessa on se, että ruotsalainen tapa tehdä jääkiekkoilua on mainitut rapiat kymmenen vuotta herättänyt ihailua ja kannatusta meilläkin niin kutsutussa kaukorantalaisessa salakoulukunnassa, jossa on ihailtu kaikkea aina Pär Mårtsin pelikirjasta Johan Garpenlövin pelitapaan ja kaikkeen noiden väliltä. Tosin koulukunnan ajatukset ovat ajelehtineet haaksirikosta toiseen.
Teen selväksi, että kun Antti Pennasen Nuoret Leijonat löi nyt Juniorkronornan 1-0, kyse oli paitsi suomalaisten hyvyydestä myös todellakin ruotsalaisten jälleen kerran itse itselleen aiheuttamasta haaksirikosta.
Kyseinen peli oli hyvin erikoinen, ja samalla looginen.
Ero pakkien työskentelyssä
Matsin voi purkaa kysymällä, miten käy, kun äärimmäisen tasainen otteluolosuhde purkaa pala palalta Meidän pelistä toisteisen hyökkäysalueelle kohdistuvan laadukkaan hyökkäämisen ja kun se samalla purkaa "heidän pelistään", siis ruotsalaisten pelaamisesta siinä muutoinkin vähäisen rakenteellisen hyökkäämisen – mitä jää tähteelle?
Vastaus on, että Suomen puolustuspelinopeus alkaa totaalisesti lyödä laudalta Ruotsin lapsellisen juniorijääkiekkohyökkäämisen, jossa ruotsalaisten todella taitavat pakit kuljettavat kiekkoa vuorotellen päin Suomen viisikkopuolustusta. Hah!
Oikeastaan tuo tuossa kuvaamani asetelma voidaan myös purkaa niin, että mitä jäi jäljelle kummankin joukkueen parhaimpien pelaajien eli puolustajien osalta, kun pelin kulku tuloksen puolesta oli tasainen? Suomen pakkiparit Ruben Rafkin-Topi Niemelä, Emil Viro-Aleksi Heimosalmi ja Joni Jurmo-Kasper Puutio dominoivat peliä läpi ottelun suvereenisti korkeimpien taiteen sääntöjen mukaan. Ja samalla Ruotsin kaikki huikeat puolustajat Emil Andraen johdolla lähes tulkoon munasivat itsensä.
Nuorten Leijonien pakit pelasivat jopa pilkallista höynää/rondoa Ruotsin pölhökustaana (kuten Ismo Lehkonen osuvasti sanoi) yksin karvanneen hyökkääjän kustannuksella. Se oli kuin toistuva meemi, jossa hyvä ettei käynyt sääliksi kuloistakin vuorossa ollutta pölhökustaata.
Ruotsin pakit kuljettelivat kiekkoa läpi kaukalon läpi ottelun; Suomen puolustajat pelasivat yhteistyötä keskenään lyhyin peliä edistävin syötöin, minkä jälkeen tarjosivat edelleen lyhyen peliä tekevän syötön jollekulle kolmesta alhaalta hakeneelle hyökkääjistä. Jos Ruotsin pakki syötti hyökkääjälle, se oli usein kamala 35 metrin kiskaisu kauas Suomen siniviivan tuntumaan.
Lopulta, kun Nuoret Leijonat suojeli kolmannessa erässä 1-0-johtoaan tiukasti puolustaen, kaiken kukkuraksi periodin parhaat ja runsaimmat maalipaikat kirjattiin vieläpä suomalaisille, ei takaa-ajaja Ruotsille.
Jokin tässä kiehtoo ja hyväilee suomalaisen lätkäjätkän sielua, että me olemme niin valtavasti edellä ruotsalaista jääkiekkoilua taktisesti.
Yhtenäinen Nuoret Leijonat
Kasper Puutio teki Nuorten Leijonien voittomaalin Ruotsia vastaan.
Nostan hattuani, että Pennasen Nuoret Leijonat saivat turnauksensa ensimmäisen todella yhtenäisen pelisuorituksen aikaan todellisella h-hetkellä. Tuttu Ruotsi sytytti, asetelma eli välieräpeli sytytti, ja ammattisilmäni sanoo, että monen monituisista syistä johtuen tämä Nuorten Leijonien joukkue ei ole parhaimmillaan siinä, kun se yrittää pelata ikään kuin hyökkääminen edellä, joten lupa ennen muuta puolustaa sytytti sekin!
Epävakaasti läpi turnauksen pelannut Nuoret Leijonat sai mennä puolustamaan Ruotsin nurin. Se sopi ja oli joukkuetta yhdistävä ja rohkaiseva tekijä pelissä Ruotsia vastaan.
Ei siellä nytkään Nuoret Leijonat saanut aikaiseksi ollenkaan riittävästi – siis hyökkäyspeli-idean puhtaassa merkityksessä – rintamahyökkäyksiä eikä pitkiä hyökkäysalueen pelejä. Mutta ei tarvinnutkaan saada. Meidän pelin repertoaarissa on mistä ammentaa. Voi pelata näinkin: hyökätä vain hieman, mutta hyökätä sekin viisaasti puolustusvalmius säilyttäen ja hoitaa puolustamalla loput.
Ja olihan se aika maaginen veto Pennaselta ja maalivahtivalmentaja Juha Lehtolalta pistää maaliin kakkosveskari Juha Jatkola Leevi Meriläisen sijaan. Jatkola ilmeisesti tiedettiin Ruotsin kaatajana etukäteen ja Meriläisen vaiheille oli kerääntynyt mustia pilviä tavalla, joka ei olisi luultavasti herättänyt riittävästi luottamusta hänen edessään pelaavien kenttäpelaajien piirissä.
Finaalivastustaja Kanada
Juha Jatkola vakuutti MM-välierässä.
Anteeksi vain, mutta minun on aivan pakko siteerata itseäni, mitä ja miten kirjoitin tällä viikolla jo tiistaina Kanadasta ja Suomesta. Tämä pätee edelleen muutamin loppuun laittamani lisäyksin:
Jos Pennanen ei saanutkaan pelaajiinsa syvää pelivalmiutta eiliseksi (lohkovaiheen Kanada-peliin), hän tekee sen vuoren varmasti sitten, jos Nuoret Leijonat vielä käsillä olevassa turnauksessa kohtaa Kanadan uudestaan. Avainasemassa tässä asiassa on pelivideo Suomen ja Kanadan ottelusta. Uskallan ennustaa, että jos Suomi vielä kohtaa Kanadan, siitä tulee todella tiukka maalin peli suuntaansa, koska siihen matsiin Nuorten Leijonien syvä pelivalmius on oleva huomattavasti korkeampaa luokkaa.
Siinä mahdollisessa (nyt siis toteutuvassa!) toisessa Kanada-pelissä Suomi pelaa ensin itsensä hetkeksi paineen alta ulos pakin jalalla tai reverse-syötöllä, josta toinen puolustaja liikahtaa terävästi jalalla. Samalla laiturit hakevat paljon alempaa, että on mahdollista pelata pakkien ensimmäisten tekojen jälkeen tarvittaessa kiekottelu tai jopa "rondo" vastustajan kustannuksella syöttäen eri suuntiin.
Lisäksi sitten luultavasti osataan käyttää myös kosolti nopeaa lyhyttä pakki-sentteri-syöttöä keskustaan, jossa näytti olevan tilaa. Ja jäihän varastoon vielä melkein kokonaan käyttämättä syöttöhämäys painolliselle puolelle, ja siitä sittenkin pakin kiskaisu painottoman puolen ränniin. Viimeksi mainittu on eräs syöttö, jolla Pennasen HPK juhli keväällä 2019 mestaruutta.
Käyttämättömiä konsteja jäi Nuorilta Leijonilta vaikka ja kuinka!
Ja vielä lisäykseni:
Nuoret Leijonat voivat lähteä ennen muuta puolustamaan Kanadaa vastaan, se sopii hyvin tälle joukkueelle.
Vaan kun hyökkäämisen osalta tehdään ensin välttämätön eli pelinrakenteluvaihe joko Kanadan paineen alta tai kanadalaisten trapia vastaan, on mahdollista, että melkein kuin sivutuotteena ilman turhaa henkistä painetta suomalaiset saavatkin aikaiseksi ensimmäistä kertaa turnauksessa riittävästi laadukkaita rintamahyökkäyksiä, jotka ovat nykyaikaisen jääkiekkoilun tärkein elinehto päästä pelaamaan hyökkäysalueelle hyökkäyksiä ja jopa pitkiä hyökkäyksiä.
Fakta on, että omalla puolustusalueella puolustaminen ei ole kanadalaisten vahvuus. Sieltä olisi aiheutettavissa sitten jos ei muuta niin jäähyjä kotijoukkueelle. Ylivoimapelissä Suomella ei ole Kanadan alivoimaa vastaan merkittävää kilpailuetua, mutta kyllä sieltä voi se yksi ratkaiseva kihaus tulla.
Ajatus, että Suomen tulee pelkästään jo epävarman alivoimapelinsä takia välttää jäähyjä, ei ole huono. Ei edes haittaa, vaikka tuo hieman tekisi Nuorten Leijonien peliä paikoin passiivisemmaksi – jos vain vastapainoksi ajatellaan ja toteutetaan sitä, että pelaajat puolustavat yhteistyönä koko viisikon voimin ja varmistuksin.
On tultu pisteeseen, että Kanada on enää lukemin 52-48 ennakkosuosikki finaalipelissä Suomea vastaan. Tai jos hieman nokitan, niin laitan, että Kanada on ennakkosuosikki 55-45, sillä tuossa kuvainnollisessa riittävässä altavastaaja-ajatuksessa piilee Nuorten Leijonien maailmanmestaruuden siemen.
Ja toki maksimaalisen menestyksen ehto on, että pelaa maalissa sitten Meriläinen tai Jatkola, siinä ruudussa täytyy tulla nappisuoritus.
MM-finaali Kanada-Suomi alkaa Suomen aikaa sunnuntain vastaisena yönä kello 3.00.