Sveitsin yllättävä nousu aina MM-finaaliin asti puhuttaa. MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen alleviivaa sitä, miten taistellen ja taktisesti Sveitsi pelaa.
Pääkuvan videolla loppuhetket Kanadan ja Sveitsin välieräottelusta.
MAINOS
MM-mitalipelit
sunnuntaina!Pronssiottelu USA–Kanada klo 16.45 C More Sport 1 (studio 16.00) ja MTV3 (studio 16.30)
Finaali Ruotsi–Sveitsi klo 21.15 C More Sport 1 ja MTV3 (studio 20.00)Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
Sveitsi on yllättänyt minut jääkiekkoanalyytikkona Tanskan MM-kisoissa. Etenkin turnauksen loppua kohden – oikeastaan kiihtyen Leijonia vastaan pelatusta puolivälieräottelusta lähtien – sveitsiläiset ovat pelanneet jotain aivan muuta kuin sitä pidäkkeetöntä ja vallatonta käkikellolätkää, jota Sveitsin pääsarjassa pelataan.
Suomea vastaan Sveitsin pelaamisen keskiössä oli kiekkokontrolli. Sveitsiläiset pitivät pelivälinettä ottelun ensimmäisessä erässä Leijonia vastaan hallussaan sensaatiomaiset 58 prosenttia peliajasta.
Sveitsiläisten selkeä tavoite on pysyä pelissä mukana ottelun ensimmäinen erä eräänlaisella altavastaajalätkällä. Tämän tavoitteen tärkeä ulottuvuus on rytmittää hyökkäyksiä niin, että pelistä katoaa hetkeksi vauhti. Niin kävi sekä Suomea että etenkin Kanadaa vastaan. Sveitsi pelaa jopa viivelähtöjä kuin Suomi konsanaan joskus ammoin.
Kivijalkana Sveitsin pelaamisessa on kaksi puolustuspelisapluunaa: puolustusalueen puolustuspelaamisessa on samaa passiivisen aktiivista noppaviisimuotoa, jolla Saksa loisti olympialaisissa. Keskialueen trapissa Sveitsi vuorostaan pudottelee ja valuu kohti omaa maaliaan 3-2-muodossa – josta sitten on helppo siirtyä puolustamaan noppaviisimuotoa, jos tarvis.
Ja tuo kaiken pelin tappamisen päälle Sveitsillä on valmius lähteä todella nopeisiin vastahyökkäyksiin koko viisikolla, joissa on vahva painottoman puolustajan tuki. Sinänsä Sveitsi pelaa melko konservatiivisesti puolustajiensa osalta, ettei pelaamisessa ole juurikaan niin kutsuttua pelipaikattomuuden ulottuvuutta.
Asetelma MM-finaaliin on kutkuttava. Kyseessä on oikea makupala.
Ruotsi turvaa enemmän kuin Sveitsi luovaan pelaamiseen, mikä on ymmärrettävää, onhan Tre Kronorin pelaajamateriaali huikea.
Ruotsin pelaamisen raami on väljä. Hyökkäyspelaamisessa Tre Kronor pyrkii ennen muuta universaalien pallopeliperiaatteiden mukaan muodostamaan kiekolliselle pelaajalle syöttökolmion. Voidaan puhua kolmiopelilätkästä. Jos kolmiopeli myöhästyy, kiekko pelataan eteenpäin irtokiekoksi, jonka perään ryntäävät kolmiopelistä myöhästyneet, mutta kuitenkin vahdissa olevat pelaajat.
Saattoi käydä niin, että sekä Suomi että Kanada aavistuksen aliarvioivat Sveitsiä.
Näen, että samaan luulottelun sudenkuoppaan erehtyessään Ruotsi saattaa joutua yllättäviinkin vaikeuksiin sveitsiläisten kanssa MM-finaalissa.
Sveitsiläisten kellontarkka – eikä siis käkikellolätkä, jossa pelataan vain mahdollisuuksia nähden vailla huolen häivää – pelaaminen on kova haaste silloin, jos vastustaja erehtyy pelaamaan hiemankin takinnapit auki.
Se, mahdollisesti jatkuessaan, miten Ruotsi on tähän mennessä turnauksessa pelannut, saattaa pitää Sveitsille ovea auki jopa maailmanmestaruuteen saakka.
Toisaalta ruotsalaisilla on taipumasta ymmärtää sitä, mitä voittaminen kulloinkin turnauksessa aina vaatii. Nyt se vaatii tiukkaa asennetta, vastustajan sopivaa kunnioittamista ja pelaamisen taktisuuden lievää kiristämistä.
Jos ja kun Sveitsi rytmittää pelaamistaan, on mahdotonta ajatella, ettei Tre Kronorinkin olisi ainakin jossain määrin tehtävä samoin.