MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Leijonien otteita Karjala-turnauksessa. Suomi hävisi lauantaina Tshekille selvästi maalein 2–5.
Tästä pidin
En voi jääkiekkoilun tuntijana ja analyytikkona olla pitämättä siitä, että maaottelussa kaksi joukkuetta pelaa suomalaista Meidän peliä. Kari Jalonen meni, näki ja voitti viime kaudella Tshekin kanssa MM-pronssia peluuttamalla turnauksessa osin suomalaista pelitapaa. Sen luulisi kasvattaneen Jalosen asemaa Tshekin päävalmentajana.
Karjala-turnauksessa Tshekin joukkue pelasi Suomea vastaan upeaa omaa versiotaan Meidän pelistä. On toki reilua puhua ”heidän pelistään”. Tshekki on kova nippu taitavine pelaajineen, kun se pelaa noin laadukasta yhteistyön jääkiekkoa.
Kari Jalosella on iso mietinnän paikka, kannattaako ensi kevään MM-kisoihin ottaa viime kevään mitassa vahvistuksia NHL:stä. Nähdäkseni NHL-pelaajat toivat sellaista sekaannusta joukkueen pelaamiseen, ettei Jalonen voinut toteuttaa kaikkia pelillisiä aikeitaan täysimääräisesti kisoissa. Toisaalta hän taiteli ja keinotteli kokeneena valmentajana, säilyttäen pelaajiensa luottamuksen.
Odotan suurella mielenkiinnolla sitä, miten Kari Jalosen ja Tshekin liitto edistyy tällä sesongilla. Karjala-turnauksen ottelu Suomea vastaan oli iso askel eteenpäin prosessissa.
Tätä en pitänyt
Leijonat avasi peliään toisessa erässä sen jälkeen, kun ensimmäinen erä oli antanut maalilukemat 1–1.
Olen ollut koko ajan epäilevällä kannalla Leijonien viljelemää toisen erän pelaamista kohtaan. Leijonat pelaa silloin hanakasti pystyyn ja muuttaa peliään prässivoittoisemmaksi. Se toki osaltaan toi kevään 2019 maailmanmestaruuden, mutta toisaalta Jukka Jalonen on ollut sen kanssa varovainen ja säästeliäs kausilla 2020–21 ja -21–22.
Jostain syystä Jalonen avasi pellit poikkeuksellisen raolleen Tshekki-pelin toisessa erässä. Enkä nyt luultavasti kirjoittaisi näitä sanoja tähän, jos erän vahva alku olisi tuottanut johtomaalin eikä pelin kannalta kohtalokasta jäähyä Suomelle. Sen jälkeen Tshekki teki 2–1-johtomaalin ylivoimalla. Siitä lähtien Kari Jalosen joukot olivat kuskin pukilla vieden pelin lopulta suvereenisti maalein 5–2.
En paljoa liioittele, kun sanon, että toisen erän kahlitsematon ja hallitsematon peliolosuhde – jonka Leijonat itse loi – sotki lopulta suomalaisten pelaamisen konseptin. Hurlumhei-pelaaminen kovaa vastustajaa vastaan on kuin kolikon heittoa. Asioita alkaa tapahtua, mutta ei voi olla varma, että mihin suuntaan. Kaiken kukkuraksi jäähyalttius kasvaa. Nyt Tshekki voitti tämän pokerierän ansaitusti. Jopa niin, että Kari löi Jukan Jalosten välisissä. Toki osin onnella, mutta kuitenkin. Sen jälkeen, kun onni hieman potkaisi Tshekkiä, joukkue otti niin vahvat ohjat pelistä kuin olla ja voi.
Jukka Jalosella onkin miettiminen, kannattaako kevään 2019 ”toisen erän reseptiin” enää jatkossa palata. Mielestäni ei kannata.
Tätä ihmettelen
Tappiota ei voi vyöryttää maalivahti Niclas Westerholmin piikkiin, mutta kyllä tässä sopii hieman jälkijättöisestikin ihmetellä, että Jalonen esikuntineen valitsi Westerholmin Leijoniin. Westerholmin alkukausi SaiPassa on ollut kehno. Harvoin Leijoniin valitaan maalivahtia vain muutaman hyvän pelin perusteella.
Se kuitenkin on mukavaa ihmeteltävää, miten SM-liiga tuottaa uusia ja uusia laadukkaita pelaajia. Tshekkiä vastaan hyviä näyttöjä löivät pöytään pelaajat kuten Jerry Turkulainen, Aapeli Räsänen, Joose Antonen ja Valtteri Merelä.
Tätä odotan
Odotan suurella mielenkiinnolla isänpäivän ratoksi Leijonien ja Tre Kronorin kohtaamista. Tästä alkaa uusi aikakausi, kun Ruotsin penkin takana on nyt uusi luotsi: Sam Hallam. Tre Kronorin pelaaminen on aina muuttunut, kun päävalmentaja on vaihtunut. Ruotsilla ei ole Suomen tapaan yhtä tiettyä pelitapaa, jota kaikki merkkivalmentajat valmentavat sitä hieman varioiden.
Uskon, että Leijonat saa vastaansa vahvempaa kiekkokontrollia pelaavan Tre Kronorin, mitä se pelasi edellisen päävalmentajansa Johan Garpenlövin johdolla. Tuo on kova haaste Suomelle, mutta ihan yhtä lailla haasteellista Ruotsille.
Sopii odottaa, että kotiturnauksessaan kahden tappion raskauttama Suomi antaa aivan kaikkensa niin fyysisesti, taktisesti, teknisesti kuin etenkin psyykkisesti Ruotsia vastaan. Odotan matsia vesi kiellellä.