Padasjoella paistaa aurinko, ja 80-vuotias Sinikka Nieminen hymyilee lämpimästi vieraille. Nieminen on yksi niistä 35 äidistä, jotka palkitaan sunnuntaina arvokkaasta työstä lasten ja perheiden hyväksi.
– Minä liikutuin, kun sain sen kirjeen, enkä pystynyt lukemaan sitä kokonaan heti, Nieminen kertoo hetkestä, kun sai tiedon kunniamerkistä.
Sinikka Nieminen liikuttui kuullessaan kunniamerkistä.
Mies kuoli tapaturmassa
Sinikka Niemisen elämä ei ole ollut helppoa. Ensimmäisestä avioliitosta hän sai kolme lasta, joista yksi kuoli vauvana. Peltiseppänä työskennellyt mies kuoli pudottuaan katolta ja Nieminen jäi yksin pienten lasten kanssa.
Hän ei luovuttanut, vaan keskittyi siihen, mikä elämässä on hyvää.
– Siinä on työtä ja touhua, mutta lapsista saa aina voimaa. Heidän kehitystään seuraa ja heitä opettaa ja kannustaa. Lapset ovat ihania.
Myös usko on auttanut elämässä eteenpäin.
– Luotan Jumalaan, että kaikki järjestyy. Tämä on se pohja.
Menetykset jatkuvat
Uusi rakkaus löytyi Sakarista, jonka kanssa Sinikka meni naimisiin 1964. Pariskunta sai seitsemän lasta.
Menetykset kuitenkin jatkuivat.
Kaksi lapsista kuoli vauvoina. Maarit-tytär puolestaan parikymmenvuotiaana.
– Hän oli henkilöautossa, kun linja-auto ajoi sen kylkeen Jämsässä. Tytär istui takapenkillä ja kuoli. Keli oli liukas.
Sinikka oli puhunut tyttärensä kanssa puhelimessa illalla.
– Hän sanoi, että äiti minä ompelen sinulle olkkariin verhot. Aamuyöllä tuli soitto, että hän on kuollut.
Sinikan Maarit-tytär kuoli kaksikymmenvuotiaana.
Muisto tuo kyyneleet äidin silmiin. Lapsen kuolema on jokaiselle äidille se vaikein paikka.
– Kyllä, kaikkien vaikeinta, mitä on ollut, liikuttunut Nieminen sanoo.
Kovista kokemuksista huolimatta Nieminen keskittyi äitinä siihen, mikä elämässä on hyvää. Hän opetti lapsiaan huolehtimaan lähimmäisistään ja painotti koulutuksen merkitystä.
Sakari ja Sinikka Niemisen mansikkatila tarjosi sadoille nuorille ensimmäisen työpaikan. Vanha lehtijuttu isännästä ja emännästä.
Miehen omaishoitaja
Sinikka ja Sakari Niemisen jäätyä eläkkeelle mansikkatilan hoito siirtyi yhdelle pojista. Sinikka on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja.
– Tietysti siinä on omat haasteensa ja olen sidottu.
Sinikka Nieminen miehensä ja lastensa kanssa. Kuvasta puuttuu Matti-poika, joka on hoidettavana kehitysvammaisten pienkodissa.
Iloa elämään tuovat edelleen omat lapset sekä 18 lastenlasta ja 8 lastenlastenlasta. Myös ympäröivästä luonnosta ehtii nauttimaan eri tavalla.
– Kiireisimpänä aikana ei ehtinyt luonnosta nauttimaan. Kevät on ihanaa aikaa, Sinikka Nieminen sanoo.
Juhlallisuudet jännittävät
Äitienpäivää varten on hankittu uusi juhla-asu.
– Siinä on Suomen värit, Nieminen kertoo.
Kaksi tyttäristä lähtee lauantaina äitinsä mukana Helsinkiin, ja sunnuntaina tasavallan presidentti Sauli Niinistö ojentaa Niemiselle ja 34 muulle ansioituneelle äidille kunniamerkin.
Sinikka Nieminen nauttii keväästä ja luonnosta.
Nieminen myöntää, että vähän jännittää.
Sanotko jotain presidentille, jos tulee mahdollisuus?
– En osaa sanoa. Onhan hänelläkin Aaro-poika, Sinikka Nieminen nauraa.
Ja toiveissa on myös, että rouva Jenni Haukio nähdään miehensä rinnalla.