Saku Timonen on lakimies, jonka Uuninpankkopoika-blogi nousi hitiksi, kun hän alkoi korjata sosiaalisessa mediassa leviäviä maahanmuuttovastaisia väitteitä.
Miten lakimies Pohjois-Karjalasta päätyi huhuilta siivet katkovaksi someritariksi?
– En pidä valehtelusta enkä pidä rasismista, Saku Timonen toteaa ykskantaan.
– Maahanmuuttovastaisissa keskusteluissa nämä kulkevat tiiviisti käsi kädessä.
Väärän tiedon korjaaminen jokaisen velvollisuus
Timonen koki lähes velvollisuudekseen virheellisten tietojen korjaamisen. Häntä raivostutti nähdä ihmisten levittävän vääriä tietoja totena ja vieläpä uskovan niihin samalla kun hän itse tiesi totuuden asioiden taustalla. Jotain oli tehtävä.
Timonen on blogissaan Uuninpankkopoika käsitellyt lähinnä sosiaaliturvaan ja työttömyyspolitiikkaan liittyviä aiheita, mutta rasististen huhujen leviäminen sai hänet kirjoittamaan valheita oikaisevia blogitekstejä.
Timosen mielestä sosiaalinen media kaipaisi enemmänkin faktantarkistustoimintaa.
– Mielestäni jokaisen tulisi heti puuttua väärän tiedon levittämiseen ja kertoa oikea tieto. Silläkin uhalla, että linkin jakanut kaveri suuttuu ja poistaa kavereistaan.
Timonen näkeekin ongelmaksi nimenomaan huhupuheille perustuvan somekeskustelun.
– Väärä tieto leviää aina paljon paremmin kuin oikea tieto. Väärä tieto on ehtinyt levitä jo kauaksi ennen kuin joku sen oikaisee, eikä oikaisu koskaan tavoita niin montaa kuin väärä tieto on jo ennättänyt tavoittaa.
Sosiaalisessa mediassa ihmiset elävät helposti kuplassa, jossa heidän kontaktinsa ja seuraavansa tahot koostuvat pitkälti samalla lailla ajattelevista. Tällaisissa kuplissa oma näkemys alkaa tuntua yleiseltä mielipiteeltä, oli mielikuva sitten todellinen tai ei.
Totuutta ei aina ole helppo sulattaa, jos se on oman ajatusmaailman vastainen.
– En ole huomannut kenenkään myöntävän olevansa väärässä. Jos joku on hiljaa, eikä väitä vastaan, voi päätellä, että ehkä hän alkoi ajattelemaan asiaa. Sinnikkäimmät väittävät aina vastaan.
Kommentoinnin rajoittaminen ei ole sananvapauden rajoittamista
Timonen tuomitsee vihapuheet ja niitä lietsovat sivustot.
– Jos roikkuu vain tietyntyyppisillä sivustoilla, niin ei pysykään terveenä. Esimerkiksi MV-lehden lukijoista näkee, että nämä ovat kyllä pehmentänyt päänsä jo ihan täysin.
Timonen kannattaa nettijutuista kommentointimahdollisuuden poistamista, ja hän sanookin, että niissä käytävä keskustelu ei ole keskustelua vaan julistamista. Entäs usein vastaväitteenä kuultu sananvapauden rajoittaminen?
– Ei kenelläkään ole mitään ehdotonta oikeutta saada omaa tekstiään näkyviin. Paperilehden mielipidepalstalla seurataan tarkasti, mitä sinne päästetään. Ihan sama se on nettiversioissa.
Yllättävää kyllä, Timonen ei itse juuri saa vihapostia. Suurin osa vihaisesta palautteesta ilmaantuu suoraan blogitekstien kommentteihin.
– Olen blogissani monta kertaa sanonut, että olen kommenttien diktaattori, moderointi on ankaraa ja valitusoikeutta ei ole.