103-vuotiaasta Hellä Karingista on tullut suomalaisten uusi someihastus. Hellä itse ei juuri piittaa huomiosta, vaan on tyytyväinen, kun saa syödä, juoda – myös niitä konjakkipaukkuja – ja ottaa päiväunia. Jos joku vielä käy kylässä, niin sen parempi. Eikä olo muuten tunnu yhtään viisikymppistä raihnaisemmalta.
Tamperelainen Hellä Karinki nousi julkisuuteen, kun Aamulehti haastatteli häntä marraskuussa. Oliko se Hellän ensimmäinen haastattelu ikinä?
– Minun täytyy myöntää, että minä en muista. Eihän 103-vuotias enää kaikkea muista, Hellä nauraa.
Hellä täytti 103 vuotta seitsemäs marraskuuta. Myöhemmin hän paljasti ET-lehden haastattelussa ikänsä salaisuudeksi viinan ja villit miehet, ja siitäkös sosiaalinen media innostui. Hellä itse on huomiosta hieman hämillään.
– Minä olen niin vaatimaton ihminen, että en minä osaa millään lailla sitä korostaa. Täällä minä nytkin vain olen yksinäni. Vähän mietityttää, tervehtääköhän nuo naapurit enää.
Hellää ei Facebookista löydä, eikä hän käytä tietokonettakaan.
– En minä ole edes ajatellut sellaista. Minulla on ainoastaan kännykkä ja telsa. Ei sitten mitään muuta.
On mukavampaa nähdä muita kasvotusten.
– Kun joutuu niin paljon yksin olemaan, niin kyllä minä tykkään, että ihmiset tulisivat vähän morjestamaan. Täällä meillä päin kaikki ovat niin omissa oloissaan. Naapurin musiikinopettaja käy silloin tällöin ja juttelee aidan ylitse. Mutta ei kukaan muu. En tiedä sitten, pelkäävätkö ne, että ruma tarttuu ja ikä jää kiinni.
”Siinä on hyvä elämä”
Täysin yksin Hellän ei tarvitse olla. Tytär asuu samassa talossa yläkerrassa, ja he näkevät päivittäin. Kaksi kertaa päivässä Hellän luona käy hoitajia huolehtimassa tämän ykköstyypin diabeteksen lääkityksestä. Kerran kuussa vierailee siivooja, ja kerran viikossa nuorempi sisko tulee tapaamaan.
Vasta äsken Hellä palasi risteilyltä, joka tehtiin neljän naisen porukassa.
– Se oli niin ihana reissu, että likat sanoivat, että tehdään uudestaan sama. Voi hyvänen aika, meitähän passattiin niin, että me emme tehneet mitään, ja kaikki tehtiin meidän eteemme. Kapteenikin toi meille parasta konjakkia ja esitteli oman hyttinsä.
– Se oli todellakin niin onnistunut matka, että sitä muistelee vielä pitkän aikaa!
Jouluksi Hellä lähtee taas reissuun, tällä kertaa Pärnuun, Viroon. Jouluruoat ovat osa juhlaa, mutta lahjoista Hellä ei niin välitä.
– En tarvitse mitään tarpeetonta.
Ensi vuodelta Hellä toivoo normaalia, rauhallista elämää.
– Että on kaikki oikein niin kuin kuuluu ollakin. Saa ruokaa ja juomaa ja päivällä nukkua. Siinä on hyvä elämä. En minä muuta tarvitsekaan.
”Kateeksi saattaisi käydä, jos tietäisitte”
Yksi asia on selvä: omasta mielestään 103-vuotias Hellä ei ole vanha.
– En tosiaan. En millään lailla. Tunnen itseni viisikymppiseksi!
– Ainoa, mikä on vähän jäänyt, on kävely. Olen aina kävellyt kaikkialle, työmatkatkin, mutta nyt kuljen enää ihan etanan vauhtia. Kaupassakaan en ole käynyt pariin vuoteen, kun en jaksa kävellä Citymarketiin. Tytär käy sitten ostamassa ruoat. Mutta tuossa omassa pihassa minun on hyvä kävellä ja istuskella.
Harva Hellän ikäinen – tai nuorempikaan – enää asuu kotona.
– Olen päässyt vähällä siinä mielessä, että minulla ei ole mitään särkyjä, eikä pahemmin lääkkeitäkään. Ei ole kuin tämä diabetes. Ja siihenkin hoito on niin hyvä, että ei muuta kuin olla vaan.
– Täytyy sanoa, että kyllä minulla on niin hyvä ainakin tämä loppuelämä ollut, että kateeksi saattaisi käydä, jos tietäisitte. On hyvä olla, kun ei ole mitään kolotuksia. Minä haluan elää ja nauttia elämästä vieläkin. Ja ottaa konjakkipaukun silloin tällöin. Vastahan minä olen kolmen vanha!
Lapset ilahduttavat vanhuksia
Kymmenen Uutisten kevennys lasten ja vanhusten kohtaamisesta espoolaisessa seniorikeskuksessa lokakuussa 2015 herkistää paatuneemmankin katsojan.
1:49
