Elena Vikström syntyi naisena miehen vartaloon, aloitti sukupuolen korjaushoidot nuorimpana Suomessa ja esitteli auliisti uusia rintojaan julkisuudessa. Nyt hän haluaisi puhua myös vakavista aiheista: "kiviaikaisesta" pakkosterilisoinnista ja murrosiän lykkäämisestä hormonihoidoin.
Yllä olevalla videolla Elena kertoo kauneusleikkauksistaan.
Elena Vikström, 25, on kotiseudullaan Oulussa tunnettu hahmo. Hyväntuulinen ja itsevarman oloinen nainen astui muutama vuosi sitten julkisuuteen kertomalla avoimesti sukupuolen korjausleikkauksestaan sekä haaveistaan ryhtyä Playboy-malliksi.
Edelleen Elena puhuu mielellään itselleen tehdyistä kauneusleikkauksista sekä sukupuolen korjausleikkauksesta. Mutta jossain menee raja. Esimerkiksi siinä, kun tuntematon alkaa udella genitaalialueiden toiminnasta.
– Jos haluaa tietää jotain, pitäisi olla ainakin hienovaraisempi. Vaikka olen leikelty, en ole mikään nukke, Elena sanoo helsinkiläisessä kahvilassa. Kädessä pyörii vaaleanpunainen teemuki.
Genitaalialueet eivät ole ainoa paikka, josta tyköistuvaan minimekkoon pukeutunutta Elenaa on leikelty. Hän kuitenkin sanoo, ettei ole jäänyt kauneusleikkauksiin koukkuun.
Elena vain käy läpi listaa, jota on valmistellut pitkään. Listalla on Elenan miehisiksi kokemia piirteitä, kuten hänen leveäksi tuntemansa leuka. Kädet laskevat teekupin pöydälle ja koputtelevat leukaperiä.
Lapsena epätavallinen, teininä friikki
Kolmevuotiaana pieni poika katsoi itseään peliin ja ajatteli, että hänessä on jotain vialla. Hän ei osannut ajatella, että oli syntynyt väärään sukupuoleen. Hän ei vain ollut ihan tavallinen lapsi.
Vanhemmat hyväksyivät Barbiet ja ponit, tyttöjen vaatteet ja tyttökaverit. Koulutaipaleen alkaessa poika puettiin tyttöjen osastolta löytyneisiin sukupuolineutraaleihin vaatteisiin.
LUE MYÖS: Turkulaispäiväkodissa otettiin käyttöön erikoinen vaatesääntö: "Aika absurdia kaiken kaikkiaan"
Vaikka lapsi ei ollut kuten muut pojat, ei hän joutunut kiusatuksi. Itse asiassa hän oli jopa suosittu – muutama poika taisi olla vähän ihastunut paljolti tytöltä näyttävään poikaan, mutta olivat liian häpeissään asian myöntääkseen. Liikuntatunneilla poika ei ikinä mennyt suihkuun. Joskus hän sai luistaa vihaamistaan ”poikalajeista” – kuten jalkapallosta ja jääkiekosta.
Sitten tulivat teini-ikä, puberteetti ja ahdistus. ”Ei ihan tavallinen” alkoi tuntua friikiltä.
Pelko puberteetista vei yöunet
Yläasteella sukupuolisuus tuli selkeämmin esiin kehon alkaessa muuttua ja ihmisten alkaessa seurustella.
– Siinä vaiheessa hoksasin, että on tosi huono olla, muistelee Elena selvästi herkistyen ja päänsä pois kääntäen.
Pelko puberteetista vei yöunetkin.
– Olin paniikissa joka ilta, kun menin nukkumaan. Pelkäsin, että mulle tulee äänenmurros.
Alaikäiselle ei lupaa sukupuolen korjaamiseen
Peruskoulun päättänyt ja opinnot siihen jättänyt Elena päätti hakea apua ahdistukseensa. Hän ei 16-vuotiaana erityisemmin edes tiennyt transsukupuolisuudesta.
Oulun nuorisopsykiatrian poliklinikalla Elenalle kirjoitettiin lähete Trans-poliklinikalle Tampereelle.
Lähete tuli takaisin. Elena oli vasta 17-vuotias, ei täysi-ikäinen. Sukupuolta ei voisi vielä korjata.
– Olin aivan murtunut, koska oli kamalaa olla omassa vartalossa.
Päättäväinen Elena ei kuitenkaan antanut periksi: hän lähetti kieltävään päätökseen vastaukseksi paperinpalaan tehdyn adressin, jonka sukulaiset olivat allekirjoittaneet.
Seuraavaksi Elena sai kuulla, että hänestä tulee Suomen nuorin ihminen, joka on aloittanut sukupuolen korjaushoidot.
Pakkosterilointi on ihmisoikeusrikkomus
Elena kertoo, ettei omalla kohdallaan miettinyt sukupuolen korjaukseen liittyvää pakkosterilisointia. Hänelle lisääntymiskyvyn vieminen oli sivuseikka.
– Omalla kohdallani en sitä hirveästi miettinyt. Olin päättänyt, että menen korjaamaan alapääni heti kun on mahdollista, mistä seuraa joka tapauksessa sterilisaatio.
Elena kuitenkin painottaa, että kaikki transihmiset eivät näin ajattele. Osa ei halua läpikäydä sukupuolielinten korjausleikkausta. Heille vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on ”kiviaikaista touhua” ja ”ihmisoikeuksia törkeästi rikkovaa”.
Leikkauksen jälkeen ahdistus helpotti
Elena koputtelee kasvojaan. Hän on huoliteltu ja näyttävä, mutta kokee kasvoissaan olevan miehisiä piirteitä.
18-vuotiaana Elenasta tuli biologisesti nainen. Naiseuteen liitetyt ulkoiset elementit, vaginan ja rinnat, hän haki Thaimaasta – sukupuolten korjausleikkausten huippumaasta.
– Pamela ja Victoria, esittelee Elena rintansa kevyesti alta nostaen.
LUE MYÖS: ”Kiitos ja näkemiin" – näitä kauneusleikkauksia suomalaiset kirurgit eivät tee
Elena muistelee leikkausta lämmöllä. Erityisesti nukutukseen vaipuminen miellyttää, toki myös lopputulosten näkeminen.
– Kun pääsin leikkauksen jälkeen hotellissa kokovartalopeilin eteen ja näin itseni, tuntui tosi luonnolliselta. Tuntui oikealta. Vain rinnat tuntuivat uudelta.
Vihdoin hän oli oikeasti se nainen, joka oli aina kokenut olevansa.
– Ennen leikkausta olin vain ahdistunut nainen.
Lähipiiri ymmärsi ja tuki
Kun Elena palasi Suomeen, hän kykeni rentoutumaan lähipiirinsä kanssa ja elämään vapautuneemmin. Vihdoin uskalsi ystävättärien kanssa saunaan ja ryhtyä tapailemaan poikia.
Varsinkin äidinpuoleinen suku oli suhtautunut ymmärtävästi leikkaukseen, mutta hyväksyntää on tullut myös sukupuun muista haaroista. Kaikilla transsukupuolisilla näin ei ole, Elena muistuttaa.
– Mulla meinaa tulla joskus itku kaikkia näitä tarinoita kuunnellessa. Kaikki on hylännyt. Mun elämä on mennyt hyvin.
Elenan perheestä isää kyllä mietitytti. Mitä muut mahtoivat ajatella? Kauaa ei hänen tarvinnut asian paljastumisesta huolehtia – Elena oli julkisuudennälkäinen ja valmis astumaan valokeilaan sukulaisen yllyttämänä.
Julkisuus toi sukupuolen korjauksen yleiseen tietoon
Elena esiintyi Mummomafia-televisiosarjassa samaan aikaan, kun Seiska julkaisi hänestä neljän sivun paljastusjutun. Seuraavana päivänä muutkin lehdet soittelivat uteliaina.
Avoimesti sukupuolen korjausleikkauksestaan puhuva, suuririntainen ja Playboyn urasta haaveileva nuori nainen sai osakseen kaipaamaansa huomiota – mutta myös tuomioita.
– Miksi ei saisi olla sellaista unelmaa? Sanottiin, että pitää olla tavallinen, Elena kysyy edelleen, vaikka Playboyn kansiposeerauksen sijaan haaveissa siintää lentoemännän ammatti.
Elena sanoo nyt, että silloinen julkisuudenhakuisuus meni ”pelleilyksi”. Julkisuus osoittautui kieroksi.
– Jäin siihen koukkuun ja olin valmis tekemään tosi tyhmiä juttuja. En ole kaikesta ollenkaan ylpeä.
Toisaalta, oli julkisuudessa hyväkin puoli. Enää isän ei tarvinnut miettiä, ketkä tietävät hänen poikansa olevan nykyään tytär. Asia oli yleisessä tiedossa.
Murrosiän voisi estää hormonihoidoilla
Muutama vuosi sitten Elena esitteli itseään auliisti. Tällä hetkellä aikuislukiota käyvä Elena haluaisi nyt puhua vakavistakin aiheista, kuten transsukupuolisten lasten puberteetin lykkäämisestä hormonihoidoin. Elena kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä, että murrosiän estäminen olisi monelle hänenkaltaiselleen siunaus.
– Olin suht hyvännäköinen jo ennenkin. Olisin päässyt huomattavasti helpommalla, jos mitään ei olisi tapahtunut, Elena sanoo.
Jos lapsi on selkeästi transsukupuolinen, hänen on täysi-ikäisenä helpompi korjata sukupuolensa, kun ristiriitaisen sukupuolen piirteitä ei ole vielä tullut.
Toki Elena haluaisi, että lapselle tehtäisiin asianmukaiset tutkimukset ennen puberteetin estäviä hormonihoitoja, jottei päätös kaduttaisi. Sukupuoliristiriidasta ylipääseminen on Elenan nähdäkseen kuitenkin hyvin harvinaista.
Mikäli halu sukupuolen korjauksesta joka tapauksessa laimenisi, olisi murrosikä mahdollista aloittaa hormonihoitoja rukkaamalla.
Tärkeämpää on se, kuka on – ei se, mikä on
Elena koskettelee kulmiaan. Muokkaava kirurgia on hänen osaltaan aika lailla tehty. Seuraavaksi 25-vuotiasta odottavat ikämuutosten korjailut. Häntä eivät kauneuskirurgian kritisoijat kiinnosta, ehostaahan miltei jokainen nainen itseään tavalla tai toisella.
Mutta kyllähän se on ikävää, kun ihmiset kyselevät töykeyksiä. Niin kuin se oululainen tyttö, joka uteli rakennetun alapään teknisiä tietoja. Tai toimittaja, joka utelee, onko Elena nyt homo vai hetero vai jotain muuta.
Pitäisi keskittyä ihmiseen. Ei siihen, mikä on, vaan siihen, kuka on.
***
1:08