Huhtikuun alussa voimaan astunut uusi laki sukupuoli-identiteetin vahvistamisesta (Translaki) poisti vanhan lain epäkohtia ja kevensi vahvistamisproseduuria. Sukupuoli vahvistetaan nyt hakemuksella. Uutta lakia juhlittiin voittona itsemääräämisoikeudelle.
Oikeudellinen osa sukupuolenkorjauksessa vaikuttaa siis olevan kunnossa. Mutta miten on sen henkinen ja fyysinen ulottuvuus? Oikean sukupuolen nimi passissa ja henkilötunnus ovat vain yksi osa kokonaisuutta.
Varsinaista sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriitaisuutta ne eivät korjaa. Siihen tarvitaan lääketieteellistä hoitoa.
On täysin ymmärrettävää ja perusteltua, että ainakin osittain peruuttamattomien hoitojen osalta, koskevat ne mitä tahansa, on syytä tehdä perusteelliset tutkimukset, jotta katumisen riski jälkeenpäin minimoidaan. Sukupuolenkorjauksessa näitä ovat osa hormonihoidon tuloksista sekä osa kirurgisista toimenpiteistä.
Suomessa aikuisille eli täysikäisille on kaksi sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaa, eli Transpolia, Helsingissä HUSin ja Tampereella Taysin. Ne vastaavat sukupuolen korjauksen lääketieteellisestä tutkimuksesta ja suorittavat sen.
Tärkeää työtä, mutta monen asiakkaan kokemuksen mukaan liian hidasta. Pari vuotta on varovainen keskiarvoarvio, jotta saisi tutkimuspäätöksellä F64.0-diagnoosin (transsukupuolisuus), mikä tarvitaan varsinaisiin korjaushoitoihin.
Kesto on ongelma. Se pakottaa asiakkaat epävarmuuteen – kontrolloimattomuuteen – odotukseen.
”Nyt edelleen odottelen viimeistä loppupalaveria diagnoosin asettamista varten, taustalla nyt noin 2,5 vuotta transpolin asiakkuutta. Koen että hoitoni transpolilla on mennyt suhteellisen sujuvasti, ei ole ollut mitään tyssäyksiä ja olen tavannut ammattilaisia vain vähimmäisen pakollisen määrän, minäkuvani on aina ollut hyvin selkeä ja keskusteluni yhtenäisiä. Ammattilaiset ovat ymmärtäneet minua hyvin ja tapaamiset ovat olleet lyhyitä selkeän yhteisymmärryksen vuoksi, MUTTA SILTI asiakkuuteni on kestänyt sen 2,5 vuotta suoraan vo-aikojen välisten monen kuukauden odotusaikojen vuoksi. Yleisesti tapaamisteni välissä on ollut noin 5kk” – Ata
”Kaksi vuotta myöhemmin olen vieläkin prosessin keskellä. Olen käynyt noin viidellä eri käynnillä transpolilla. Arvioiden mukaan odotusta minkäänlaisten hoitojen aloittamiseen olisi vielä ainakin puolitoista vuotta tai enemmän, sillä jokaisen käynnin välissä on noin puoli vuotta odotusta - ja käyntejä tarvitaan useita. Minulla on vielä lääkärin sekä psykiatrin käynnit edessä. Ei riitä, että yksi asiantunteva lääkäri toteaa tarpeen esimerkiksi hormonihoitojen aloittamiseen, vaan sinut laitetaan todistamaan itsesi uudestaan ja uudestaan cis-sukupuolisille polin työntekijöille. Prosessin aikana tuntuu, kuin mikä tahansa kysymys esimerkiksi henkisestä voinnista saattaa olla ansa, jonka avulla prosessi päästäisiin keskeyttämään. Koko homma tuntuu itsessään vihamieliseltä ja nöyryyttävältä estehyppyradalta” – Vili
MTV Uutiset otti yhteyttä molempiin poliklinikoihin ja tiedustelimme niiden toimintaedellytyksiä. Alla ovat kummankin yksikön ylilääkärien, Taysin Aino Mattilan ja HUSin Katinka Tuiskun vastaukset haastatteluumme.
Juttu jatkuu haastatteluosion jälkeen.
– Miten hyvin ”transpolit” (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikat) toimivat tällä erää? Toimiiko järjestelmä?
Taysin Aino Mattila (AM): Kun nykyinen translaki ja asetus säädettiin, arveltiin maassa olevan 300 transsukupuolista. Silloin arvioitiin, että yksikin tutkimusyksikkö riittäisi, mutta transasetuksella päädyttiin säätämään kahdesta yksiköstä. Kuluneiden 20 vuoden aikana edellä mainittu arvio tutkittavien määrästä on osoittautunut erittäin vahvasti aliarvioiduksi. Tutkittavien määrä on noin 20-kertaistunut asetuksen alkuvuosista, mutta kahden asetuksen mukaisen tutkimusyksikön resurssit eivät ole lisääntyneet vastaavasti. Ainakin aikuisten transpoliklinikoille on muodostunut pitkiä sisäisiä jonoja ja tutkimusjaksot ovat pitkittyneet suhteettomasti.
Husin Katinka Tuisku (KT): Yksikkömme on pyrkinyt vastaamaan viime vuosikymmeninä kasvavaan ja monimuotoistuvaan palvelutarpeseen. Lähetemäärä on viimeisen 15 vuoden aikana 24-kertaistunut. Pystymme palvelemaan yhä suurempaa määrää potilaita, ja käytössämme on aiempaa enemmän tieteellistä tutkimusnäyttöä. Toiminnan keskittyessä kahteen yliopistosairaalaan on pystytty kehittämään palveluita tieteellisen näytön mukaisesti, yhdenvertaisin ja kansallisesti yhtenäisin periaattein. Palveluvalikoiman kattavuus on laajentunut ja omaa laadunseurantatietoa on kertynyt. Sukupuolidysforian yleistyminen väestössä on vaatinut hoitoketjun ulottamista kaikille terveydenhuollon tasoille, joka käytännössä tarkoittaa verkkopohjaista palveluita ja matalan kynnyksen konsultaatioita. Translain poistuminen auttaa kohdentamaan toimintaa lääketieteellisesti ja eettisesti kestävämmin.
Saamamme myönteinen palaute liittyy usein potilaiden kohtaamiseen, ja kielteinen tyypillisesti viiveisiin, joskin päinvastaistakin palautetta joskus on. Ruuhkautumisen näemme itsekin keskeisenä ongelmana. Viiveet voivat liittyä ruuhkautumiseen tai toisinaan potilaan yksilölliseen haastavaan tilanteeseen. Ruuhkautuminen liittyy lähetemäärän kasvuun, kliinisten ongelmien monimuotoistumiseen ja yleiseen terveydenhuollon henkilöstövajeeseen.
Terveydenhuollon yleinen henkilöstövaje heijastuu kahdella tavalla yksikköömme: Ensinnäkin joudumme tutkimusjaksoilla huomioimaan laajemmin muita kliinisiä ongelmia, jotka ovat jääneet hoitamatta oman alueen palveluissa ja kovin huonokuntoisten potilaiden kanssa tutkimusyhteistyö ei onnistu tai vaatii enemmän aikaa. Toiseksi, jos henkilöstöä lähtee meiltä tai jää virkavapaalle, on vaikeaa rekrytoida tilalle uusia.
– Mitä ovat ongelmat?
AM: Taysin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla diagnostiset tutkimusjaksot venyvät helposti kahteen vuoteen tai ylikin. Tämä on pitkä aika odottaa mahdollisten sukupuolen korjaushoitojen alkua tai ohjaamista muuhun hoitoon. Puhutaan sisäisistä jonoista. Tutkittavat pääsevät ensimmäiselle vastaanottoajalle hoitotakuun puitteissa, mutta sen jälkeen eteneminen hidastuu.
Asiaan vaikuttaa mm. valtakunnallisesti vaikea psykiatripula, joka Taysin psykiatrian toimialueella näkyy resurssien puutteena muissakin yksiköissä. Psykiatrian poliklinikoille on satojen potilaiden jonoja; useiden satojen mielenterveyden häiriöistä kärsivien ihmisten jonotusaika hoitoon kestää yli hoitotakuun. Pulaa on yhä enemmän myös muiden ammattiryhmien työntekijöistä.
Yhä enemmän tulee lähetteitä henkilöistä, joilla on sukupuoliristiriitaan liittymätöntä psykiatrista problematiikkaa; osa on sangen sairaita nuoria aikuisia. Vanhan asetuksen aikana heidät piti ottaa sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle ajankohtaisista ongelmista huolimatta. Lähetteiltä ei edes saanut odottaa kattavia esitietoja.
KT: Potilaiden näkökulmasta viiveet ovat keskeinen ongelma. Osa potilaista todella hyötyisi nopeammasta tutkimusjaksosta, mutta osa tarvitsee pidemmän seuranta-ajan ja ensin muita palveluita. Joskus vie aikaa päästä sen verran vakaaseen tilanteeseen, että voitaisiin yhteisymmärryksessä potilaan kanssa selvittää identiteettikokemuksen vakiintuneisuus ja pysyvästi kehoa muokkaavien sukupuolenkorjaushoitojen soveltuvuus.
Potilasturvallisuuden, henkilöstön jaksamisen ja laadukkaan työn näkökulmasta ongelmana voidaan pitää myös tutkimusyksikköön kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka saattavat joidenkin potilaiden kanssa vaikeuttaa luottamuksellisen yhteistyön rakentamista. ”Portinvartija”-rooli on vanhentunut käsite, joka viittaa vastakkainasetteluun tutkivan yhteistyön sijaan, ja siihen, että ylipäätään olisi vain yksi oikea ”portti”, sen sijaan että kärsimystä aiheuttavia tekijöitä, selviytymiskeinoja ja palveluvalikoimaa tarkasteltaisiin kokonaisuutena.
Laajemmin näen ongelmana poliittiset ideologiset pyrkimykset vaikuttaa lääketieteelliseen päätöksentekoon, ja käsitteiden sekoittumisen. Esimerkiksi yhdenvertaisuus ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki saisivat julkisessa terveydenhuollossa täsmälleen saman hoidon yksilöllistä tarpeistaan riippumatta. Vastaavasti itsemääräämisoikeus ei julkisessa terveydenhuollossa tarkoita sitä, että kaikki saisivat haluamansa hoidon, vaan hoidon pitää olla yksilölliseen kliiniseen arvioon sekä yleiseen tieteelliseen näyttöön perustuvaa ja sisältyä kansalliseen palveluvalikoimaan. – Mitä pitäisi tehdä?AM: Valtakunnallista psykiatripulaa pitäisi pystyä helpottamaan, jota kautta resursseja olisi helpompi kohdentaa myös sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle.
PALKO:n (Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto) uusien ohjeiden mukaan on ollut mahdollista palauttaa aikaisempaa enemmän lähetteitä, kun lähetteen perusteella on ollut selvää, että henkilö tarvitsee psykiatrista hoitoa. Näissä tapauksissa on hyvin usein ollut kyse siitä, että vaikeista psyykkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä lähetetään sukupuoli-identiteetin poliklinikalle, vaikka sellaisessa tilanteessa ei ole mahdollista tehdä luotettavaa tutkimusta. Toive sukupuolen korjauksesta saattaa myös johtua mielenterveyden häiriöstä. Uudella lähetteellä voi tulla, jos mielenterveyden häiriön hoidon jälkeen edelleen kokee nk. sukupuoliahdistusta ja toivoo sen leivittämiseksi ruumiillisia sukupuolen korjaushoitoja.
KT: Yleisellä tasolla pitäisi varmistaa julkisen terveydenhuollon jatkuvuus ja hakea ratkaisuja henkilöstövajeen korjaamiseen. Oman yksikkömme toimesta meidän pitää jatkaa tutkimusjaksojen sujuvoittamista ja kohdentamista. Ajanvarausta nopeutamme robotiikan avulla ja työtehtäviä jaetaan uudella tavalla, laajemmalle joukolle henkilöstöä. Tutkimusten eri osien laajuutta tarkastellaan kriittisesti. Päivitämme kliinisiä menetelmiä soveltuvaksi aiempaa monimuotoisempiin tarpeisiin ja päivitämme osaamistamme kansainvälisessä verkostossa. Täydennämme palveluitamme kilpailutetuin ostopalveluin, joiden ansiosta osan jonotusajoistakin voi käyttää hyödyllisesti. Aikaistettua konsultatiivista apua tarjotaan etäyhteyksin tilanteisiin, joissa tutkimusjakso ei vielä välttämättä ole ajankohtainen. Koulutamme muuta terveydenhuoltoa kohtaamaan sukupuolidysforiaa ja sukupuolen moninaisuutta. Päivitämme verkkomateriaaleja, jotka olemme laatineet muutama vuosi sitten sukupuolidysforiasta kärsiville, ja ammattilaisille avuksi ensivaiheen selvittelyyn ja tuen tarjoamiseen. Potilaiden omaa aktiivista roolia tutkimusyhteistyössä korostetaan. Olemme saaneet avuksemme kehittämistyöhön kokemusasiantuntijan.
– Nykyisin transpolilla potilaana kestää reilut 2 vuotta saada F.64-diagnoosi ja päästä sitä kautta hormonihoitoihin, onko näin pitkä aika perusteltua vai mikä olisi prosessille oikea kesto?AM: Tutkimus olisi luotettavasti tehtävissä puolessa vuodessa.
KT: Koska potilaiden tilanteet ja tarpeet ovat yksilölliset, on vaikeaa sanoa yksiselitteistä oikeaa kestoa -se voi vaihdella puolesta vuodesta pariin vuoteen. Jos takana on jo aiempia tutkimuksia ja potilaan toimintakyky kohtalainen, voidaan edetä nopeammin.
– Onko yksiköitä Suomessa tarpeeksi, montako pitäisi olla ja miksi?
AM: Koko maan kannalta Helsingissä ja Tampereella sijaitsevat yksiköt eivät sijaitse maantieteellisesti optimaalisesti. Erilaisten digitaalisten palveluiden lisääntymisestä huolimatta kaukana näistä yksiköistä asuvat ovat eriarvoisessa asemassa. Jos yksiköitä olisi jokaisessa viidessä yliopistollisessa sairaalassa, maantieteellinen epätasa-arvo lievittyisi. Samalla kahteen nykyiseen aikuispsykiatriseen tutkimusyksikköön kohdistuva paine helpottaisi.
Lähempänä tutkittavien omia hyvinvointialueita sijaitsevilla tutkimusyksiköillä olisi myös paremmat, paikalliseen tietämykseen pohjautuvat mahdollisuudet ohjata tutkittavia saamaan tarvitsemiaan hoitoja omien asuinalueittensa mukaisten palveluiden piiristä. Sukupuolen korjaushoitoihin voi liittyä mm. psyko-sosiaalisen tuen tarvetta, erilaisia somaattisia jälkihoitotarpeita, verkoston huomioimista ynnä muita palvelutarpeita, joiden järjestäminen olisi helpompaa lähempänä tutkittavien omaa elämänpiiriä.
KT: Yksiköiden lisääminen ei ratkaisisi ruuhkautumista, koska osaavan henkilöstön saatavuus on kynnyskysymys nykyissäkin yksiköissä. Uuden henkilöstön saatavuus olisi epävarmaa ja sen kouluttaminen veisi aikaa, joka vaatisi panostusta nykyisistä yksiköistä tai pahimmillaan henkilöstösiirtoja, jotka taas heikentäisivät nykyisten yksiköiden toimintaa.
– Entä henkilökuntaa, paljonko?
AM: Taysin aikuisten sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla ei ole yhtään virassa olevaa erikoislääkäriä lukuun ottamatta koko mielialahäiriöiden vastuualueen ylilääkäriä, joka osallistuu pienellä työaikapanoksella poliklinikan toimintaan. Muuten lääkärit ovat kilpailutuksen kautta hankittuja vuokralääkäreitä. Heidän työaikapanoksensa vastaa noin puolentoista lääkärin työpanosta.
Psykologeja on lähes kolmen työpanoksen verran ja sosiaalityöntekijöitä kahden. Sairaanhoitajia on noin kolmen työpanoksen verran.
KT: Henkilöstömäärän vahvistaminen olisi tervetullut, joskaan valitettavasti ei taida olla realistinen ratkaisu huomioiden henkilöstön saatavuus ja julkisen terveydenhuollon säästötavoitteet.
– Kunnioitetaanko sukupuolenkorjausprosessissa ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta?
AM: Sukupuolen korjausprosessissa kunnioitetaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta samalla tavalla kuin kaikkien terveydenhuollon apua tarvitsevien ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta.
KT: Nämä ovat kaikessa terveydenhuollossa toiminnan edellytyksiä, eivätkä sukupuolenkorjaushoidot tee siihen poikkeusta. Sukupuolenkorjausprosessi on kuitenkin laajempi käsite kuin pelkät lääketieteelliset hoidot.
Valitettavasti aiempi translaki ei noudattanut näitä päämääriä. Nyt oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen perustuu itsemääräämisoikeuteen, ja ihmisarvoa loukkaavasta hedelmättömyysvaatimuksesta on päästy.
– Miten huono tilanne oikeasti on?
AM: Uusia tutkittavia tulee enemmän kuin nykyiset resurssit sallivat ja sisäiset jonot ovat pitkät. Valitettavasti psykiatrialla on vaikea tilanne muuallakin kuin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoilla.
KT: Kansainvälisesti verrattuna tilanne ei ole huono -Suomessa laadukasta hoitoa saa yhdenvertaisin ja kansallisesti yhtenäisin, tieteelliseen näyttöön perustuvin käytännöin kahden yliopistosairaalan toimesta. Järjestelmämme sai myönteistä palautetta äskettäin kansainvälisessä seminaarissa.
Terveydenhuollon henkilöstövajeesta huolimatta meillä sentään on vakituista, osaavaa henkilöstöä, vaikka emme julkisella sektorilla pystykään kilpailemaan palkoilla yksityissektorin kanssa. Arvostus potilaitamme kohtaan, ja halu auttaa näkyy työhön sitoutumisessa, ja siinä, että teemme joka päivä parhaamme, ja panostamme oman toimintamme arvioimiseen ja korjaamiseen. Onneksi useimpien potilaiden kanssa pääsemme hyvään yhteistyöhön, ja toimiviin hoitosuunnitelmiin, vaikka se veisi enemmän aikaa kuin molemmat osapuolet toivoisivat.
Lähetän kuitenkin samat terveiset Lääkäriliitolle, kuin aiemminkin, että lääkäreiden koulutuspaikkoja pitää lisätä viiveettä. Ja hallitukselle terveiset, että julkisen terveydenhuollon henkilöstövajetta ei ratkaista säästämällä. Suomessa on Pohjoismaiden edullisin julkinen terveydenhuolto. |
Kyseessä on asiakkaiden kannalta siis erittäin haasteellinen ja stressaava yhtälö. Resurssit ovat käytännössä olemattomia.
"Itse pääsin aloittamaan testosteronihoidot 2018 ja elämän laatu on kohonnut merkittävästi. Tuntuu että saan elää elämääni juuri sinä ihmisenä kuka koen olevani, enkä voisi olla kiitollisempi transpolin palveluista. Harmittaa vaan sekä polin, että apua kaipaavien puolesta, että resurssit tällaisten selviytymistarinoiden luomiseen ovat aivan liian vähäiset, jonka takia kaikki osapuolet joutuvat stressaamaan ja kärsimään tarpeettomasti" - transmies, 29 v
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ongelman taustalla oleva laaja, valtakunnallinen henkilöstöpula on korjattavissa vain pitkän ajan kuluessa.
– Tosin ehkä näiden kyseisten poliklinikoiden toiminnan kannalta on mahdollista saavuttaa etenemistä jo vähän lyhyemmälläkin tähtäimellä, arvioi STM:n johtaja Jaska Siikavirta ja jatkaa,
– Lähtökohta on kuitenkin se, että voimavarojen puute, jos tässä on siitä kyse, ei tee tästä perusoikeuksien toteutumatta jäämisestä millään tavalla hyväksyttävämpää, vaikka perussyyt pystymme aika hyvin ymmärtämään.
Milloin luokitus mielenterveyden häiriöstä muuttuu oikeasti, THL?
Apu olisi monelle sukupuoltaan korjaamaan tarvitsevalle ihmiselle tarpeen, mutta ihmeitä ei ole. Virkakoneisto pyörii omaan tahtiinsa. Näin on myös Terveyden ja hyvinvoinnin Laitoksen (THL) suhteen.
Suomi kuuluu Maailman Terveysjärjestöön (WHO) ja käyttää sen tautiluokitusjärjestelmää ICD-10 terveydenhuollossa. Siinä transsukupuolisuus on mielenterveyden häiriö. Uusi ICD-11, minkä Suomikin on velvoitettu ottamaan käyttöön, on ollut julki 14. helmikuuta.2022 lähtien. THL:n kolmevuotinen käyttöönottohanke sille alkoi tämän vuoden alusta. Missä mennään? Koska se astuu meillä voimaan? Voiko sen osia nopeuttaa?
Näitä olisimme halunneet THL:n suunnasta tiedustella, mutta kaikki hankkeesta tietävät olivat lomalla.
Miksi tiedustella? Siksi, että hankkeessa transsukupuolisuus poistuu mielenterveyden häiriöistä seksuaaliterveyden piiriin. Uusi diagnoosi on gender incongruence eli sukupuolen yhteensopimattomuus.
– Se on auttamattomasti liian myöhään, kun sen piti tapahtua jo ”eilen”, toteaa Trans Ry:n puheenjohtaja Valo Vesikauris.
– Meidän mielestämme on tosi huolestuttavaa, jos menee vielä vuosia, ennen kuin aletaan edes jollain tavalla uudistaa tätä systeemiä, Vesikauris jatkaa.
Hallitusohjelmassa terveydenhuollon menoja ollaan leikkaamassa vuoteen 2027 mennessä 1,4 miljardilla eurolla.