Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan suojelualueet auttavat lintuja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Lämpenevä ilmasto työntää lintulajejamme kohti pohjoista, mutta suojelualueet hidastavat niiden vetäytymistä pohjoisemmaksi. Tutkijoiden mukaan Suomeen tarvitaan lisää suojelualueita, jotta linnut selviäisivät paremmin ilmastonmuutoksesta.
Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue Helsingissä on turvapaikka monille linnuille. Turvapaikat tulevat tarpeeseen, koska jo 36 prosenttia Suomen lintulajeista luokitellaan uhanalaisiksi. Suurin syy lintukatoon on elinympäristöjen kuten soiden ja kosteikkojen väheneminen tai huono kunto. Sen lisäksi lintuja uhkaa ilmastonmuutos.
– Periaatteessa niillä on kaksi vaihtoehtoa: joko siirtyä ilmaston mukana tai sopeutua vaan lämpimämpiin olosuhteisiin, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) tutkija Petteri Lehikoinen.
Tutkija Petteri Lehikoinen on selvittänyt ilmastonmuutoksesta johtuvia lintulajien runsaudenmuutoksia suojelualueilla ja niiden ulkopuolella.
Ilmastonmuutos etenee 16 metriä päivässä
Osa lajeista pystyy sopeutumaan, osa ei. Monille lajeille myös tuottaa vaikeuksia siirtyä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen tahdissa.
– Lintulaji siirtyy pohjoiseen keskimäärin 4 metriä päivässä, mutta ilmastonmuutos siirtyy 16 metriä päivässä eli se on nelinkertainen tahti. Linnut eivät siis pysy ilmaston mukana. Jos pystyy sopeutumaan, ei tarvitse liikkua niin nopeasti, selittää Lehikoinen.
Riekon talvinen höyhenpuku suojelee lintua lumessa, mutta lumettomissa oloissa valkoinen lintu on helppo saalis pedoille. Kuva: Petteri Lehikoinen
Suokukko ja riekko vaarassa
Suurimmassa vaarassa ovat pohjoisen linnut, jotka eivät enää pysty siirtymään pohjoisemmaksi, kun vastassa ovat vuoristo tai meri.
– Nimenomaan näillä pohjoisen lajeilla sukupuuton riski on suurin, kun ei ole paikkoja, mihin mennä ja sopeutuminenkin voi olla vaikeata lämpenemisen myötä, pohtii Lehikoinen.
Esimerkiksi jo nyt äärimmäisen uhanalainen suokukko ei ehkä selviä lämpenevän ilmaston aiheuttamista ongelmista. Vaikeuksia on myös riekolla vaarantuneeksi luokitellulla riekolla, joka on valkoisessa talvipuvussaan helppo saalis pedoille lumettomassa ympäristössä. Erittäin uhanalainen pulmunen on vuoristolintu, jolla ei enää juuri ole mahdollisuuksia perääntyä ilmaston mukana.
Pikkutikka tarvitsee lahopuuta, johon hakata pesäkolo. Sitä on riittävästi suojelualueilla.
Suojelualueet auttavat sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja
Tuoreen lintukantojen muutoksia selvittäneen suomalaistutkimuksen mukaan suojelualueet parantavat lintujen mahdollisuuksia selvitä ilmaston lämpenemisestä. Ne myös antavat meille lisäaikaa hillitä ilmastonmuutosta ja sen seurauksia.
– Nykyään ei juuri luonnontilaista metsää tai suota löydy paljon luonnonsuojelualueiden ulkopuolelta eli se on se elinympäristön laatu, mikä auttaa näitä lajeja sopeutumaan, huomauttaa Lehikoinen.
Pohjoiset lintulajit menestyvät selvästi paremmin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Eteläisiä lajeja suojelualueet auttavat levittäytymään kohti pohjoista.
Esimerkiksi pikkutikka on riippuvainen lahopuusta, johon se hakkaa kolonsa. Lahopuuta on riittävästi juuri suojelualueilla.
Jotta linnut selviäisivät lämpenevässä ilmastossa, tarvitaan lisää suojelualueita. Kuvassa Viikin-Vanhankaupunginlahden suojelualueen lintutorni.
Etelä-Suomeen tarvitaan lisää suojelualueita
Ilmastonmuutokseen varautuminen tarkoittaa myös uusien suojelualueiden perustamista.
– Suomessa suojelualueet painottuvat tällä hetkellä pitkälti pohjoiseen. Etelä-Suomessa on vain pieniä rippeitä siellä täällä eikä Keski-Suomessakaan suojelualueiden kattavuus ole riittävä. Tarvitsemme kattavamman suojelualueverkoston. Meillä ei välttämättä ole suojelualueita riittävästi niille lajeille, jotka eivät vielä ole edes levittäytyneet pohjoiseen.
Suomen pinta-alasta on nyt suojeltu reilut 10 prosenttia. Kansainvälinen tavoite, johon Suomikin on sitoutunut, on 17 prosenttia.