Syksy etenee vauhdilla Huippuvuorilla. Valo on nyt kauneimmillaan, taivasta värittävät upeat auringonlaskut ja revontulet, joita ihaillaan yhdessä ennen kaamoksen tuloa. Longyearbyenissa asuva Kanerva Karpo kertoo kuitenkin, että luonnon spektaakkelista nauttimista varjostaa saarelaisten huoli ilmastonmuutoksesta.
Videolla voit katsoa Kanerva Karpon ottamia huikeita kuvia asuinympäristöstään!
Viime tiistaina julkaistu ilmastoraportti on odotettua synkempää luettavaa Huippuvuorten reilulle 2300 asukkaalle. Aikaisemmin on luultu, että ilmasto lämpenee Huippuvuorilla kaksi kertaa nopeammin kuin muualla, mutta nyt tiedetään, että se lämpeneekin kolme kertaa nopeammin.
Huippuvuorille, norjaksi ja englanniksi Svalbard, viime vuoden joulukuussa pysyvästi muuttanut suomalainen Kanerva Karpo, 28, kertoo, että ilmaston lämpenemisen seuraukset myös näkyvät saarilla ihmisten arjessa.
Saarten suurimmassa kaupungissa Longyearbyenissa on 1 100 kotitaloutta, joista lähes neljäsosa on saanut purkutuomion.
– Täältä joudutaan purkamaan 250 asuntoa. Lumivyöryt ovat lisääntyneet viime vuosina ja osa taloista on lumivyöryjen vaara-alueella.
– Samalla ikijää sulaa, ja talot horjuvat, koska ne on rakennettu paaluille, jotka on juntattu ikiroutaan, eivätkä ole enää turvallisia, Kanerva kertoo.
Asuntojen purkaminen vaikeuttaa jo entisestään vaikeaa asuntotilannetta.
– Uusia asuntoja on alettu rakentaa Norjan valtion myöntämällä lisäbudjetilla, jotta tilanne saadaan hallintaan.
Ikiroudan sulaminen uhkaa maailmalle elintärkeää "tuomiopäivän holvia"
Maailman mittakaavassa enemmän huolta lähitulevaisuudessa aiheuttaa Huippuvuorilla sijaitsevan "tuomiopäivän holvin" turvallisuus.
Kyseessä on ikiroudan sisälle rakennettu siemenpankki, jonka tarkoituksena on turvata viljelykasvien geeniperintö ja viime kädessä myös maailman ruokahuolto.
Nyt holviin säilötyt siemenet ovat vaarassa – ilmastonmuutoksen takia.
– Siemenpankkia joudutaan remontoimaan yli kymmenellä miljoonalla eurolla, koska ikirouta sulaa ja sulamisvedet tulevat sisälle.
Ilmastonmuutos onkin iso huolenaihe saarelaisille.
– Kaikki täällä puhuvat ilmastonmuutoksesta ja siitä, että jotain pitää tehdä.
Risteilyturismi on räjähtänyt käsiin
Toinen suurin puheenaihe saarilla ovat kansainväliset risteilijät, joita vieraili tänä kesänä Huippuvuorilla ennätysmäärä.
Osan mielestä harmiksi asti, Kanerva kertoo.
– Longyearbyenin kylässä, joka on saarten suurin, asuu noin 2 000 ihmistä. On ongelmallista, että tänne tulee 5 000 hengen risteilijä, josta purkautuu valtava määrä ihmisiä. Jotkut heistä pyörivät tuolla tundralla ja häiritsevät eläimiä ja luontoa.
Tyypillisesti risteilyalukset ankkuroituvat Huippuvuorille aamulla ja jatkavat matkaa samana iltana.
– Täällä ei esimerkiksi ole jalkakäytäviä juuri ollenkaan, ja syntyy vaaratilanteita, kun autot paahtavat kadut valloittaneiden turistien ohi.
– Kyllähän risteilyturismi tuo tänne rahaa, mutta toisaalta alukset myös saastuttavat ja valtavista turistimääristä on häiriötä. Paikallisista tuntuukin välillä, ettei kylään enää mahdu itsekään.
Paikallisia huolestuttaa myös risteilymatkustajien turvallisuus. Turismi on kasvanut liian nopeasti infrastruktuuriin nähden.
– Viranomaiset ovat myöntäneet, ettei heillä ole pelastuskalustoa 5000 ihmiselle. Jos sattuisi niin, että laiva uppoaisi, heidän pitäisi vain katsoa vierestä.
Risteilyopas ampui jääkarhun kesällä
Myös alueen luonto ja pedot, jääkarhut, tuovat turismille omat haasteensa.
– Pohjoisessa turistiristeilijän opas joutui ampumaan jääkarhun, mikä on herättänyt täällä paljon keskustelua. On kyselty, mitä ihmiset siellä tekevät.
Kanervan mukaan paikalliset toivovatkin, että turisteja informoitaisiin paremmin Huippuvuorten erikoisoloista, jotta yhteiselämä luonnon kanssa sujuisi kivuttomammin.
– Ongelmana on se, että turisteilla ei aina ole tietoa saarten luontoa koskevista erityispiirteistä ja kaikista säännöistä. Se herättää närää.
Jääkarhut vierailivat Kanervan kotipihalla
Myös Kanerva on päässyt tänä syksynä näkemään jääkarhuja aivan lähietäisyydeltä.
Kanervan naapuri oli törmännyt karhuihin lenkittäessään koiraa. Hän kipitti ripeästi kotiin ja tuli koputtamaan Kanervan ovelle varoittaakseen. Kanerva otti koiransa sekä aseensa ja meni autoon odottamaan, jos olisi tarvinnut ajaa kauemmas.
– Karhut jolkottivat pihan läpi naapurin mökkiä haistelemaan ja jatkoivat tietä pitkin eteenpäin. Sysselmannen eli paikallinen nimismies ajoi karhut autolla kauemmaksi.
Katso Kanerva Karpon video jääkarhuista alla! Artikkeli jatkuu videon jälkeen:
0:21
Kävi ilmi, että karhut olivat tulleet rannalle ajautuneen valaanruhon perässä.
– Ne haistoivat sen toiselta puolelta vuonoa ja uivat yli. Sysselmannen raahasi valaanruhon veneellä pois, etteivät karhut palaisi syömään ruhoa tai alueelle tulisi lisää karhuja.
Kauempana sijaitsevan mökin omistajat sen sijaan kertoivat, että karhut olivat käyneet tekemässä lähempää tuttavuutta rakennuksen kanssa.
– Mökin asukkaat huomasivat, että ikkunalasit olivat täynnä karhun nenänjälkiä. Karhut olivat myös hajottaneet pihalla olevan leikkimökin, jonka sisälle oli varastoitu muoviroskia, Kanerva kertoo.
Hyvä muistutus jääkarhujen olemassaolosta
Vaikka jääkarhuja on Huippuvuorilla runsaasti, eivät ne tavallisesti näyttäydy asutuksen lähellä. Edellisen kerran jääkarhuja oli näkynyt Kanervan kulmilla vuonna 2011.
– Olen alkanut ajatella jääkarhuja ihan toisella tavalla nyt, kun niitä tuli aivan pihapiiriin. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että jääkarhuja voi olla ihan missä vain.
– Erityisesti kaamoksen aikaan täyspimeällä täytyy todella varautua siihen, että varmasti näkee ne liikkuessaan ulkona, varsinkin kun karhut kulkevat vielä aika hiljaa.
Yötöntä yötä kesti neljä kuukautta
Kanerva muutti Huippuvuorille joulukuun alussa viime vuonna täyskaamoksen aikaan. Nyt takana on ensimmäinen Huippuvuorilla vietetty kesä.
– Kun saavuin, oli täydellisen pimeää. Ihan erilaista kuin Suomen Lapissa, jossa taivaanrannasta kajastaa yleensä vähän valoa. Täällä pimeys on totaalista, luonnonvaloa ei ole.
Kanerva kertoo, että kevät oli auringonlaskujen aikaa. Kesällä taas vuorossa oli kuukausia kestänyt yötön yö.
– Ihan niin kuin kaamoskin, myös yötön yö on täällä totaalista. Aurinko paistaa lähes täysillä neljä kuukautta koko ajan, kun se Pohjois-Lapissakin vaipuu horisonttia kohti.
Kanerva kertoo, että vuorokausirytmin suhteen kesä oli yllättäen talvea vaikeampi.
– Olin aluksi pelännyt kaamosta, mutta se menikin ihan hyvin. Mutta kun tuli yötön yö, aivot menivät ihan sekaisin. Valoon oli todella vaikea totuttautua, ja siihen meni noin kuukausi.
– Kunnon pimennysverhot auttavat, paikalliset taas teippaavat ikkunoihin folioita.
Lue myös pääsiäisenä julkaistu juttu, jossa Kanerva kertoo elämästään Huippuvuorilla. Tämä juttu jatkuu alla:
|
Kesän valo oli hienoinen pettymys
Kevät on Huippuvuorilla upeiden auringonlaskujen aikaa. Viimeinen auringonlasku nähtiin kuitenkin jo 19. huhtikuuta, minkä jälkeen aurinko ei pitkään aikaan enää laskenutkaan.
– Kesä oli valollisesti tylsempi kuin odotin. Tuntui, kuin olisi ollut yksi pitkä päivä, valo oli samanlaista koko ajan.
– Siirtymäkausina valo vaihtelee ja on paljon kauniita valoilmiöitä, mutta kesällä oli hyvin tasaista. Moni täällä pitääkin kesää siinä mielessä aika tylsänä ajankohtana.
Euroopan lämpöaalto iski myös Huippuvuorille
Tämän kesän lämpöaalto saapui Huippuvuorille asti, missä koettiin Kanervan mukaan myös "bikinikelit".
– Lämpimimpänä päivänä asteita oli vähän yli +10. Silloin sattui olemaan myös tuuleton päivä, joten otimme paidat pois. Oli bikinikelit pohjoiseen tyyliin, Kanerva nauraa.
– Muuten kesällä pidettiin grillijuhlia pihalla parin plusasteen lämpötiloissa.
Elokuussa uutisoitiin, että keskilämpötilat oli ylitetty 90 kuukautena peräkkäin.
19 päivää virallista kesää
Luonnossa Huippuvuorilla tapahtuu kesällä lyhyessä ajassa paljon.
Virallisesti kesä Longyearbyenissa alkoi vasta 30. heinäkuuta, ja ensilumi satoi vuorten huipuille 18. elokuuta. Virallista kesää kesti siis 19 päivää.
– Lunta satoi vielä 14. kesäkuuta, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua. Kesä on lyhyt ja kukkaisa, tundra täyttyy kukista. Elokuussa tulee sieniä, täällä kasvaa muun muassa pohjoisia herkkusieniä ja rouskuja.
– Muuttolinnut palaavat ja alkaa pesintä, meno ympärillä menee hösseliksi. Eläimet haluavat lisääntyä nopeasti ennen kuin lumet tulevat.
Kun aurinko taas laski, auringonlaskuja olikin kaksi
Huippuvuorilla luonto osaa järjestää spektaakkelinsa. Kun aurinko laski neljän kuukauden jälkeen uudestaan 25. elokuuta, se teki sen kaksi kertaa.
– Näimme saman vuorokauden aikana kaksi auringonlaskua. Ensimmäinen oli kello 00.31 ja seuraava kello 23.57, juuri ennen vuorokauden vaihtumista, Kanerva kertoo.
Revontulet alkoivat loimuta syyskuussa
Ensimmäiset revontulet Longyearbyenissa nähtiin syyskuussa.
– Sain taltioitua sellaisenkin näyn, jossa on auringonlasku ja revontulet samassa kuvassa.
Kanervan mukaan nyt on alkamassa kotiinlinnoittautumiskausi.
– Jokailtaiset revontulet ovat niin upeita, että ihmiset ulkoilevat päivällä ja linnoittautuvat koteihinsa, kun tulee pimeä.
Nyt päivä lyhenee Huippuvuorilla vauhdilla, 10-15 minuuttia vuorokaudessa.
– Kahden viikon kuluttua päivä on jo kaksi tuntia lyhyempi ja lokakuun loppuun mennessä täällä on kaamos. Täyskaamos alkaa joulukuun alussa.
Kesäsesonki on loppumassa ja samalla monelta myös työt.
– Kesällä tienataan koko vuodeksi ja pimeään aikaan ollaan kotona ja levätään.
Kesällä tehtiin asuntokaupat
Kanerva ja hänen miesystävänsä ostivat kesällä talon, jossa he asuivat jo ennestään. Yhteisasuminen alkoi kavereina, mutta syveni rakkaudeksi.
– Omistaja päätti myydä talon ja meistä tämä oli niin hieno paikka, että tilaisuuteen piti tarttua.
– Tällaista asuntoa ei löydä mistään päin maailmaa. Asumme melkein meren rannalla, mutta kaupunkiin on vain 10 minuutin ajomatka. Pihalla käyskentelee poroja ja naaleja. Me olemme todella onnekkaita, Kanerva sanoo.
Viime keväänä tehdyssä haastattelussa Kanerva valitteli kotinsa putkien jäätymistä ja sitä, että suihkussa oli käytävä ystävien luona. Nyt kun talo on oma menevät eristeet ja putket remonttiin, ei tätä ongelmaa pitäisi tulevana talvena tulla.
– Korjaukset olisi tarkoitus tehdä ennen kuin tulee -20 astetta. Nyt lämpötilat ovat vasta -10 asteessa.
Pitkälle vieviä suunnitelmia on vaikea tehdä
Kanerva työskentelee edelleen suomalaiselle työnantajalleen. Huippuvuorilla pariskunta aikoo asua toistaiseksi.
– Tämä paikka on aika keinotekoinen ja yhteisö on väliaikaista, koska sesonkityöntekijöitä on paljon. Mitään suojaverkkoa täällä ei ole. Jos työ menee alta ja rahat loppuvat, on pakko muuttaa pois.
Kanerva sanoo, että kovin pitkälle vieviä suunnitelmia on vaikea tehdä.
Omalta osaltaan Kanerva valmistautuu nyt talven tuloon. Asuntoremontti on alkamassa ja uusia hankintojakin on tehty.
– Toin Suomesta sukset ja ostin potkukelkan, joita käytetään täällä paljonkin.
Pieni norjalaiskylä vai kansainvälinen keskus?
Longyearbyen muuttuu nopeasti ja ilmastonmuutos aiheuttaa Huippuvuorilla omia ongelmiaan.
– Koska kaikki muuttuu niin nopeasti, on vaikea arvioida, millaista täällä on esimerkiksi 5-10 vuoden päästä.
– Jos tämä muuttuu Disneylandiksi, en tiedä haluaako täällä kukaan asua. Mutta jos turismin suhdetta luontoon saadaan järkeistettyä ja työpaikat ja infrastruktuuri säilyvät, täällä on mahdollista asua pidempäänkin.
Kanerva kertoo, että kansainvälisyys Huippuvuorilla on kasvanut entisestään. Asukkaita on 53 eri maasta ja he muodostavat 32 prosenttia koko väestöstä.
– Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana tänne muutti 96 ihmistä, joista 70 prosenttia oli ulkomaalaisia.
Norjalaisten jälkeen suurimmat kansalaisuusryhmät ovat thaimaalaiset, ruotsalaiset ja filippiiniläiset.
– Täällä käydäänkin taistelua siitä, onko tämä norjalainen pikkukylä vai kansainvälinen paikka. Täältä löytyy todella montaa kansalaisuutta.
Kanervan mukaan norjalaisten toiveena on tehdä Longyearbyenista norjalainen kylä, jossa asuu norjalaisia perheitä. Sen eteen on tehty myös satsauksia.
– Hallitus on ollut huolissaan siitä, että täällä asuu liikaa ulkomaalaisia. Pian tänne avataan norjalainen kansanopisto, jotta tänne saataisiin houkuteltua lisää norjalaisia arktisen alueen opintoihin.