Jouluksi vähän lisätienestiä ja hauskaa hommaa. Mutta että pohjoiskiinalaisen "avovankilan" joulupukiksi? Vain suomipoika pystyy tähän. Ja samalla kritisoimaan rankasti Kiinan johtoa.
Helsinkiläinen Henrik Forsgård on toiminut joulupukkina kolme vuotta, joista viimeiset kolme viikkoa Kiinan pohjoisimmassa kolkassa: Beijicun kylässä, Mohen piirikunnassa, Heilongjiangin provinssissa.
– Tämä on tosi kaukana kaikesta. Täällä on aika kylmä joka päivä. Liikutaan 20 - 30 pakkasasteen välissä, pukki kommentoi.
Joulupukin maassa lunta, pakkasta ja yllätyksiä riittää.
Hän on kymmenes suomalaispukki kyseisessä Mohen joulukylässä. Pesti kestää puoli vuotta ja töitä tehdään joka päivä.
– Tämä paikka on vähän avovankilamainen, kun vapaa kulku ei oikein onnistu. Aina tarvitsee kyydin ja kaitsijan. Töitä tehdään käytännössä joka päivä. Täällä on vain yksi pukki ja turisteja riittää jokaiselle päivälle.
"Harva haluaa kokeilla onneaan"
Työtä hän haki mistäpä muualta kuin mol.fi -sivustolta.
– Hakijoiden määrä oli kohtuullisen suuri, mutta jotenkin epäilen, että moni kokeilee kepillä jäätä. Tämä on vähän mysteerityö. Vasta perillä paljastuu, mitä tämä työ on. Harva haluaa kokeilla onneaan.
Kiinapukin töihin kuuluu poseerausta kuvissa turistien kanssa ja korttien kirjoittelua.
– Välillä sitä turistaan jotain.
Päiviin sisältyy myös paljon erilaisten johtajien tapaamista.
– Kun ei kieltä osaa eikä kukaan ole koko ajan kääntämässä, sitä ymmärtää aika vähän, mitä ympärillä tapahtuu.
Ja kun kommunikointi on mitä on, silloin sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi tänään töihin tullessa Forsgård otti pajassaan (jossa on myös huone nimeltä "joulupukin näytteillepanohuone") vastaan ensimmäisiä asiakkaita, hänelle tultiin kertomaan, että on aika lähteä autoilemaan. Kukaan ei pyytänyt pukeutumaan lämpimästi.
– En tiennyt lähtiessä, että olisin ulkona -25 asteen pakkasessa seuraavat neljä tuntia. Onneksi pääsin osallistumaan jalkapallo-otteluun ja siinä tuli lämmin. Vaikka täällä syödään lihaa vartaassa, niin oli se futiksessa kiva näyttää kiinalaisille, että miltä se kebab-kioski näyttää noin niin kuin lähempää.
Aito parta ja hymy koko ajan korvissa
Moni kiinalainen on ihaillut pukin partaa. Se nimittäin ei ole mikä tahansa puuhka.
– Omalla parralla täällä huitelen menemään. Nyt se on sellaiset kahdeksan kuukautta kasvanut. Parran pitäminen on vähän ärsyttävää. Minulla se on luonnostaan punainen ja se värjäys on aikamoinen prosessi.
Pukin sulkakynä on erityisen suosittu turistien keskuudessa.
– Vaikka minusta ei Suomessa ole joulukorttikalligraafikoksi, niin täällä koulukaunokirjoitukseeni ollaan ihan tyytyväisiä. Se on mukavaa vaihtelua ja tykkään siitä. Se on minulle sopivan haastavaa ja pääsen hymyilemästä.
Pukin keskeinen tehtävä onkin pitää hymy korvissa suuri osa työajasta. Se on taitolaji.
– Välillä tulee hymyiltyä koko päivä ja siiten lopussa alkaa posketkin kramppaamaan. Tykkään pukkina hymyillä leveästi, kun se leventää kasvojani ja tuo pukkimaisemman olemuksen. Myös rypyt silmäkulmissa kuuluvat asiaan. Niitä kun ei vielä luonnostaan ole, niin täytyy hymyillä niin paljon, että jos vaikka saisi sellaiset aikaiseksi.
Joulurauhanjulistus naurettava ajatus
Kiinalainen joulu ja pukki eroaa kovasti länsimaisesta.
– Täällä joulu ei ole lasten juhla, vaan vähän kuin amerikkalainen Valentine's day yhdistettynä Halloweeniin. Kulutus on tärkeä osa juhlaa, mutta hiljentyminen perheen kanssa olemiseen ei. Joulurauhanjulistus olisi naurettava ajatus.
Kiinassa joulupukki ei ole vain yksi henkilö.
– Kukaan ei leiki, että tässä on nyt se yksi ja ainoa joulupukki. Pukin allekirjoituskin on Finnish Santa Claus Heng Li eli käännös Henry-nimestä. Kukaan ei myöskään pyydä pukilta lahjoja.
Suomipukki kääntyi sujuvasti kiinapukiksi.
Kieltä oppii pikkuhiljaa.
– Pääasiassa sanon perustervehdykset englanniksi ja kiinaksi. Kuten myös hyvät joulut ja sen sellaiset. Jos on monimutkaisempia juttuja, niin sitten tulkki avustaa. Harvoin on.
Huumorin puutteestakaan pukkia ei voi syyttää. Kysyttäessä siitä, kuinka eksoottista siellä on olla, pukki vastaa näin.
– Täällä on mukavaa olla valkoinen mies. Mutta missäpä ei olisi – hehehe.
Forsgård pitää toimintaansa stressivapaana.
– Kun ei tiedä huomisesta, niin ei sitä voi oikein stressatakaan. Toisekseen kaikki ne kerrat, kun nolaan itseni täällä, pyyhkiytyvät pois siinä vaiheessa, kun lähden täältä takaisin Suomeen. Mikäpä tässä ollessa. Toki välillä voi sähköt tai vesi olla poikki. Myös internet toisinaan. Silloin huomaa, että yksin on tylsää, kun ei pysty aidosti keskustelemaan kenenkään kanssa.
Välillä työtahti pistää pukinkin väsyneeksi.
Stressittömyys näkyy myös siinä, mitä hän ajattelee Kiinasta.
– Täällä ollessani en oikeastaan näe yhtään mitään. En tiedä Kiinasta mitään.
Eikä tulevaisuuskaan huoleta.
– Tiedän huomisesta yhä paljon kuin seuraavasta vuodesta
Räväkkää bloggailua
Kiinalainen sensuuri ei pukkiin ole päässyt iskemään. Forsgårdin hervottomassa englanninkielisessä blogissaan hän muun muassa kertoo vaikeuksistaan saada puhdasta vettä juotavaksi. Lisäksi pukki haukkuu työkaveriaan "kaitsijaksi, joka on niin epäpätevä, että jos hän hakisi presidentiksi, äänestäisin mieluummin Donald Trumpia".
Samoin hän haukkuu maan valtionhallintoa alapääsanoin johdon tavasta estää erinäisten internetsivustojen käyttöä. Toki pukki osaa kiertää viranomaisten metkut.
Joulukylää hän vertaa blogissaan suomalaiseen avovankilaan, jossa voi joutua ammutuksi, mikäli kävelee liikaa "väärään suuntaan":
"Olen kuullut, että jos kävelen rajajoen yli, siellä on kyltti, jossa sanotaan, että päätyessä Venäjän valtion alueelle, voi joutua ammutuksi."
– Tuskin ampuisivat. Mutta voisivat ampua, sanoo Forsgård lopuksi ja toivottaa, mitäs muutakaan kuin, hyvää joulua.