– Pakko on myöntää, että aika moni nähty asia on palanut verkkokalvolle. Niitä kuvia ei saa ikinä pois, toteaa taistelijanimeä Bagok Kullervo käyttävä 29-vuotias mies puhelimessa.
– Sillon kun nämä asiat alkavat kalvaa mieltä ja alkaa epäröidä omaa jaksamistaan, pitää vain miettiä, miksi tänne tulin. Voimaa löytää siitä, että on hyvällä asialla auttamassa ihmisiä, hän jatkaa.
Suomalaiset Kullervo ja 23-vuotias Ariel Shervan ovat vapaaehtoisia taistelijoita kurdivaltaisissa YPG-joukoissa, taistellen Syyriassa terrorijärjestö Isisiä vastaan. Miehet eivät esiinny ristimänimillään vaan käyttävät taistelunimiä henkilöllisyytensä suojelemiseksi.
YPG:n kansainväliset joukot. Etualalla keskellä istuu Ariel.
Kullervo lähti salaa Syyriaan
Suurimmalle osalle suomalaisista sota on hyvin kaukainen asia. Nämä miehet kuitenkin lähtivät taistelemaan Syyriaan saakka, motiivikseen he kertovat terroristijärjestö Isisin vastaisen taistelun.
Haastattelu tehtiin puhelimitse mobiilisovelluksen avulla. Yhteys Syyriaan kuitenkin pätki. Haastattelun jälkeen miehiin ei ole saatu yhteyttä, joten he ilmeisesti joko ole verkon piirissä tai muuten tilanteessa, jossa viestiminen ei ole mahdollista.
– Taistelu sortavaa ja siviilejä tappavaa järjestöä vastaan on moraalisesti oikea ratkaisu. Sain idean, kun olin vielä armeijan leivissä Suomessa, kertoo Shervan.
Hän toimii YPG:n kansainvälisten joukkojen tukiampujana ja valonvahvistimen käyttäjänä öiseen aikaan. Hän lähti taistelemaan Isistä vastaan vuoden 2015 heinäkuussa ja taisteli tuolloin kurdien Peshmerga-joukoissa neljä kuukautta.
Joukkueenjohtaja Kullervo taas kertoo seuranneensa Isisin hirmutekoja Syyriassa ja maailmalla median välityksellä. Hänenkin ajatuksensa lähdöstä taisteluihin syntyi asepalveluksen aikana.
– Länsimaisen runsauden keskellä on helppo valittaa ja olla tekemättä mitään. Päätin tarttua tilaisuuteen ja tehdä jotain, hän sanoo.
Yhteys kurdijoukkoihin saatiin netin välityksellä, ja he tarjosivat ohjeet Kullervon "kuumottavaksi" kuvailemalle matkalle Syyriaan. Hän ei kertonut läheisilleen lähdöstään etukäteen.
– Pidin tänne tulon kaikilta visusti salassa. Kun tänne saavuin, koin velvollisuudekseni kertoa perheelle missä olen ja miksi. Alkushokin jälkeen he ovat olleet huolissaan, mutta ymmärtäväisiä, Kullervo kertoo.
Shervan taas kertoo perheensä suhtautuneen ymmärtävästi, kun hän kertoi jälleen lähtevänsä sota-alueelle. Huoli on luonnollisesti kova, ja viestejä lähetellään aina mahdollisuuksien mukaan.
Kohtaamiset paikallisten kanssa ja näiden ilmaisema ilo tuovat haastateltujen mukaan merkitystä taistelulle. Kuvassa Shervan paikallisten lasten kanssa.
Kauhuja, mutta myös iloa
Kumpikin miehistä on reservin vänrikkejä. Kullervon mielestä heidän taustallaan on ollut suuri merkitys taisteluissa, ja se on lisäksi mahdollistanut kokemattomampien koulutuksen.
Hän kiittelee erityisesti puolustusvoimien johtajakoulutusta.
– Ollaan havaittu, että puolustusvoimien sotilaskoulutus on äärimmäisen hyvää. Täällä olemme taistelleet rinta rinnan muun muassa ihmisten kanssa, joilla on armeijataustaa brittien tai Yhdysvaltain armeijasta. Moni heistä on veteraaneja esimerkiksi Afganistanista tai Irakista, eikä kyllä suomalainen ole jäänyt kakkoseksi, päinvastoin.
– Kun ensimmäiseen operaatioon lähti, toki jännitti todella paljon. Nyt, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, minut on keitetty niin monessa sopassa, että ei taisteluoperaatio enää jännitä, hän toteaa.
Hän sanookin, ettei enää hätkähdä vähästä.
– Olen nähnyt ihmisten kuolevan silmien edessä. En varmaan Suomessa myöskään tule todistamaan, miten katukissat ja -koirat syövät ruumita taisteluiden raivotessa ympärillä, hän kuvailee.
Kullervon mukaan vastapainona kokee paljon hyvää, kuten Isisin poisajamisesta kyyneleet silmissä kiittämään tulleita paikallisia. Hän toivookin hyvien muistojen säilyvän mielessä. Samoin pohtii Shervan.
– En saa painajaisia, mutta onhan se masentavaa ajatella, kuinka kaupungit ja siviilit kärsivät. Jälkeenpäin muistaa positiiviset asiat, esimerkiksi kun siviilit tulivat etulinjassa meidän puolellemme. Silloin muistaa, minkä takia täällä ollaan, ja pystyy pitämään moraalin ja taistelutahdon korkealla, hän kertoo.
Raunioiden keskellä taistelijoilla riittää kuitenkin myös pilkettä silmäkulmaan. Ohessa vitsaillaan Autot-elokuvan hahmoja muistuttavalle autolle.
Taisteluissa ollut onni matkassa
Kullervon johtamassa joukossa on miesten mukaan vältytty kaatuneilta, mutta neljä miestä on haavoittumisen takia lähtenyt takaisin kotimaahansa.
– Heillä kaikilla kävi todella hyvä tuuri, ei ollut vakavia haavoittumisia. Tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, ettei kukaan omista pojista ole kaatunut. Raqqaan mennessä olin valmistautunut siihenkin, että sellaista tulee eteen.
– Kun katsoo taaksepäin operaatioita ja tilanteita, voi olla vain äärimmäisen kiitollinen.
Miesten mukaan on mahdotonta arvioida, kuinka monta kertaa he ovat olleet tulituksen kohteina.
– Useampia väijytyksiä ja käsikranaatti lähelle, todella lähellä hengenlähtö oli, kun miina räjähti 15 metrin päässä. Olemme myös juosseet avoimen tulituksen alla. Ei voi sanoa muuta kuin että on ollut tuuri matkassa, Kullervo toteaa.
Toisaalta Isisin joukot ovat saaneet miesten mukaan samalla mitalla takaisin. Puolustusvoimien termistöä lainaten miehet kertovan joukon saaneen viholliseen vaikutusta.
– Isis on saanut turpaan niin että tukka pöllysi, Kullervo nauraa.
Kullervo täydensi Isisin tunnusta armeijahuumorilla.
Pian edessä kotiinpaluu
Miesten tarkoituksena on palata pian takaisin Suomeen. Taistelut Isisiä vastaan alkavat olla lopussa, ja joukkueeseen on saatu miesten tehtäville soveltuvat korvaajat.
– Ajattelin, että kun Raqqa saadaan viimeistelyä, otan osaa vielä tuohon tulevaan operaatioon. Kun sekin on miltei saatu viimeistelyä, ei tässä kai sen kummempaa ole enää jäljellä. Hoidetaan vielä tuo meidän loppuosuus, sitten otetaan vähän huilia, Shervan.
– Koen, että nyt olisi aika vähän levätä, Kullervo toteaa.
Kummankin ykköstavoitteet Suomessa on ajan viettäminen perheen ja muiden läheisten kanssa.
– Antaa iso halaus rakkaimmille ja läheisimmille. Yliopistossa odottavat opiskelut, siihen palaan, Kullervo toteaa.
Kummatkin sanovat olevansa valmiita puolustamaan päätöstään lähteä Syyriaan myös Suomessa, jos joku sitä haluaa arvostella. Miehet kertovat myös tiedustelleensa tilannettaan ulkoministeriöstä, jonka mukaan kaksikko ei tiettävästi ole toiminut lakia vastaan. Mahdollisia seuraamuksia voi kuulemma olla sotilasarvon menetys. Shervanin mukaan viime reissulta palaamisessa ei ainakaan ilmennyt ongelmia.
Miehet lähettivät Suomeen terveisiä Turun terrori-iskun yhteydessä.
Todellinen työ yhteiskunnan rakentamisessa
Miehet uskovat opettavaisen kokemuksen kasvattaneen heitä paljon ihmisinä. Kullervo uskoo, että kotiutuminen takaisin koto-Suomeen onnistuu hyvin todistetuista kamaluuksista huolimatta.
– Kumpikin tietää, että täältä on tullut todella paljon ystäviä, jotka ovat jakaneet saman kokemuksen. Jos ongelmaa tulee, löytyy ympäri maailmaa tukiverkkoa, joiden kanssa voi vaikeudetkin jakaa, hän toteaa.
Miehet pyrkivät salanimin suojaamaan muun muassa turvallisuutensa. Huolettaako heitä mahdollinen kosto esimerkiksi Suomessa radikalisoituneelta taholta?
– Johan ne ovat täällä ties kuinka monta kertaa yrittäneet meidät tappaa. Mitenpä he onnistuisivat siinä omalla kotitontilla, Kullervo nauraa.
Lopuksi Kullervo toteaa, että hänen roolinsa Isisiä vastaan on sotilaana ollut suhteellisen yksinkertainen. Jopa helppo alueella eläviin verrattuna.
– Kovin työ on siinä, että nyt kun Isis on kukistettu, pitää luoda oikeudenmukainen ja vakaa järjestelmä niille ihmisille, jotka Isisin sorron ovat joutuneet kokemaan. Koen suurta nöyryyttä sen edessä, miten täällä ihmiset kaikkien vuosien jälkeen jaksavat kantaa taakkansa ja rakentaa parempaa – ja olla toiveikkaita paremman elämän suhteen.
Suomalaiset poseeraavat varustuksessa.